7.1.2015 Keskiviikko
Suunnitelma päivälle oli selvä: uimaan, kun tytär voimistelutreeneissä. Kaikki menikin hienosti aina siihen asti, kun suihkusta astelin altaalle. Altaan reunalla seistessäni totesin seuraavat kaksi asiaa: altaassa tuntuu nyt olevan paljon porukkaa eli viitsiikö sekaan ahtautua (vaikka neljä uimaria siellä kuntokaistalla vain kauhoi) ja ramaisee niin vietävästi (koska ihan oikeasti voimat ehtyivät vinhaa vauhtia jetlag-piinaaman yön ja vähien unien vuoksi). En mennyt sitten altaaseen vaan suuntasin sen sijaan saunaan. Ajatuksenani oli siirtyä henkisempään harjoitukseen eli saunaan meditoimaan. Tai vain istumaan. Saunaan siis menin.
Istuskelun lomassa mieleeni juolahti ongelman ratkaisu: motivaatiooni oli salakavalasti hiipinyt vastavoimaa uhkuva epäerkale. Tämä epäerkale oli vain käännytettävä tarmonerkaleeksi. Ja näin tein. Poistuin kymmenen minuutin istuskelun jälkeen saunasta voittajana ja suihkun kautta suuntasin jälleen altaalle. Hyppäsin altaaseen ja aloitin urakkani. Porukkaa oli kuntoradalle kertynyt jo kahdeksan verran, mutta se ei haitannut. Sen sijaan käteni haittasivat: molemmat tuntuivat 25 m jälkeen aivan finitoilta. Eilisen rankka hiihto iski kovaa käsiin. Jatkoin suoritustani ja tavoitteenani oli uida tasan 1 km. Näin myös tein. Tyyliä jouduin vaihtamaan välillä sammakkoon, krooli ei vain kulkenut, ei kulkenut...
Tähän 1 km urakkaan sain kulumaan 30 minuuttia. Taukoja tuli pidettyä 100 m välein. Täältä tullaan 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti