25.1.2015 Sunnuntai
Keli oli kohtalaisen lämmin eli nollilla. Tämän vuoksi ajattelin vetää läpi kunnon pyörälenkin, kun jalkojen jäätymisenkään ei pitänyt muodostua ongelmaksi.
Otin alleni maastopyöräni ja lähdin polkemaan Vaasaa kohti. Pyörätiet oli aurattu, mutta melkoista sohjoahan se pohja kuitenkin oli. Auramiehet vissiin ajelevat aura hitusen ilmassa, ettei kolahda asfaltin kohoumiin. Sohjo ei sinällään menoa haittaa, vain hidastaa. Rasitus x aika = vakio ja se merkitsee.
Kolmen vartin polkemisen jälkeen olin tulossa moottoritien päähän. Päätin tässä vaiheessa kiertää Tuovilan kautta Vähäkyröön, sieltä Tervajoelle ja taas kotiin. Arvelin, että lenkki pitäisi olla heitetty kahdessa tunnissa. Tämä osoittautui vääräksi arveluksi.
Tunnin kohdalla oli jossain Tuovilassa ja siemaisin polkiessani Tyrni-Appelsiini mehun, 2 dl. Pyörätie oli tässä vaiheessa vaihtunut maantieksi, joka oli jäinen. Ja todella mahtava ajaa. Tätä kesti 6 km ja käännyin Vähäkyrön suuntaan. Aluksi loskaista tienreunaa ja ehkä parin kilometrin jälkeen pyörätielle, jolla oli taas jonkin verran sohjoa ja lunta, kuitenkin hyvin aurattua.
Kello kiersi ja matka vain jatkui. Matkan viihdykkeenä oli tuulimyllynäytös eli Torkkolan tuulivoimapuisto, jonka vielä keskeneräistä maisemaa ihmettelin melkein koko matkan. Vähäkyrössä olin, kun kello oli 1.51. Tuossa kohtaa pysähdyin siemaisemaan toisen Tyrni-Apelsiini mehuni. Kahden tunnin haamuaika siirtyi mahdottomuuksien joukoon, koska matkaa oli edessä vielä vaikka kuinka. Vähäkyrön jälkeen pyörän vaihteiston ongelmat alkoivat. Sää oli hieman viilentynyt ja loskan ja veden kastelema takarattaaseen tarttunut lumi alkoi jäätyä. Isommat vaihteet eivät menneet kohdalleen vaan paukkuivat rattaan hypyttässä ketjua. Väkivaltainen polkeminen ja runnominen ei auttanut. Vaihdoin pienemmälle ja pidin kadenssin korkeana, mikä sinällään ihan ok. Alamäissä ei ehkä parasta kuitenkaan saanut irti.
Matka jatkui muutoin ongelmitta Tervajoelle ja sieltä edelleen Perälän tienhaaraan Laihialla. Matkan surkein (pyörä)tieosuus löytyi Ampujantieltä, jossa joku pika-auraaja oli onnistunut auraamaan pyörätien niin, että se näytti auratulta, mutta oli kuitenkin varsin luminen. Sitä auraa olisi voinut laskea 10 cm alemmas...
Ajelin ajotietä sitten loppuun ja kotona oli 2.41.xx polkemisen jälkeen. Sykkeet pysyivät aisoissa koko matkan eli keskisyke 130. Hyvä harjoitus.
Pyörässä rengastuksena olivat kesärenkaat. Vaikka tie oli luminen ja jäinen, ei ongelmia ollut. Tosin varoin koko ajan. Vaihdan eteen nastarenkaan jatkoajoja varten, tulee rennompi fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti