10.4.2017 Maanantai
Treenit lähtevät nyt nousuun. Toukokuun alkupuolella on luvassa pakollinen parin viikon tauko, joten ennen sitä on pyrittävä pitämään määrä ja laatu hyvällä tasolla.
Tänään kävin testailemassa pitempää maastopyörälenkkiä Torkkolan tuulimyllyjen suunnalla ja Merikaarrossa. Alkumatka menikin hyvin ja jäisellä - mutaisella - vetisellä alustalla myllertelin suuremmitta ongelmitta. Hieman ennen tuulimyllyjä tilanne muuttui epämääräisemmäksi ja hukkasin ehkä polunkin. Joka tapauksessa päädyin tuulimyllyjen huoltotieverkostoon, josta en millään ilveellä keksinyt reitin jatkopätkää. En edes yrittänyt etsiä, tieverkosto on niin laaja. Ajelin tuulimyllyteitä aikani ja kurvasin paluumatkalle. Laihian aseman takana kävin kiertämässä yhden vanhan reitin ja suunnistin sitten takaisin kotiin.
Lenkki oli siinä mielessä erikoinen, että vedentulo lakkasi aamulla kotona ollessani. Treenit juomia en ollut vielä tuossa vaiheessa sekoitellut, joten juotavaa ei meinannut millään löytyä. Joku oli juonut kaikki mustikkakeitotkin kaapista. Täytin sitten juomapullon piimällä...
Hyvä lenkki ja ajallisestikin ihan mahtava: kolme tuntia kieputusta tauotta.
Iltapäivällä kävin juoksuttamassa koiraa Allisen luontopolulla 50 minuutin verran. Reippaasti kävellen tämä polku on myös hyvä treeni: alusta on hyvin epätasainen ja kiven muhkuroilla katettu. Juosten ei ole intoa edes mennä. Kerran aikaisemmin kokeilin ja nilkat muljuivat niin, että niitä kolotteli melkoisen tovin tuon jälkeen.
Koira viihtyi hyvin: se juoksi spurtteja irrallaan. Menomatkalla se jäi aina jälkeen ja yhä uudelleen veti spurtin saadakseen minut kiinni. Paluumatkalla se otti keulapaikan ja paineli kaukana edessä. Aika ajoin se vilkaisi taakseen varmistaakseen, että olen samalla reitillä. Jos näköyhteyttä ei ollut, se palasi polkua takaisin. Ja näköyhteyden jälkeen hävisi taas horisonttiin...
Treenit lähtevät nyt nousuun. Toukokuun alkupuolella on luvassa pakollinen parin viikon tauko, joten ennen sitä on pyrittävä pitämään määrä ja laatu hyvällä tasolla.
Tänään kävin testailemassa pitempää maastopyörälenkkiä Torkkolan tuulimyllyjen suunnalla ja Merikaarrossa. Alkumatka menikin hyvin ja jäisellä - mutaisella - vetisellä alustalla myllertelin suuremmitta ongelmitta. Hieman ennen tuulimyllyjä tilanne muuttui epämääräisemmäksi ja hukkasin ehkä polunkin. Joka tapauksessa päädyin tuulimyllyjen huoltotieverkostoon, josta en millään ilveellä keksinyt reitin jatkopätkää. En edes yrittänyt etsiä, tieverkosto on niin laaja. Ajelin tuulimyllyteitä aikani ja kurvasin paluumatkalle. Laihian aseman takana kävin kiertämässä yhden vanhan reitin ja suunnistin sitten takaisin kotiin.
Lenkki oli siinä mielessä erikoinen, että vedentulo lakkasi aamulla kotona ollessani. Treenit juomia en ollut vielä tuossa vaiheessa sekoitellut, joten juotavaa ei meinannut millään löytyä. Joku oli juonut kaikki mustikkakeitotkin kaapista. Täytin sitten juomapullon piimällä...
Hyvä lenkki ja ajallisestikin ihan mahtava: kolme tuntia kieputusta tauotta.
Iltapäivällä kävin juoksuttamassa koiraa Allisen luontopolulla 50 minuutin verran. Reippaasti kävellen tämä polku on myös hyvä treeni: alusta on hyvin epätasainen ja kiven muhkuroilla katettu. Juosten ei ole intoa edes mennä. Kerran aikaisemmin kokeilin ja nilkat muljuivat niin, että niitä kolotteli melkoisen tovin tuon jälkeen.
Koira viihtyi hyvin: se juoksi spurtteja irrallaan. Menomatkalla se jäi aina jälkeen ja yhä uudelleen veti spurtin saadakseen minut kiinni. Paluumatkalla se otti keulapaikan ja paineli kaukana edessä. Aika ajoin se vilkaisi taakseen varmistaakseen, että olen samalla reitillä. Jos näköyhteyttä ei ollut, se palasi polkua takaisin. Ja näköyhteyden jälkeen hävisi taas horisonttiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti