21.6.2017 Keskiviikko
Tänään otin maasturin jälleen alleni. Maantiepyörä jäi autotalliin odottelemaan, kuten on sen kohtalo ollut viime viikkoina. TT- ja maastopyörä ovat sesonkinsa huipulla. Maantiepyörän liikkumattomuuden on hyödyntänyt hyvä ystävättäremme hämähäkki:
Keli oli aika hyvä: aurinkoista ja lämpötila viitisentoista astetta. Laitoin juomarepun selkään, radion korville ja suuntasin pitkähihaisessa paidassa ja pyöräilyshortseissa kohti aseman metsää. Tavoitteenani oli ajella Mäkikaarron suuntaan, mutta päädyin kokeilemaan sähkölinjan alustaa. Reitti tässä:
Sähkölinja näkyy tuossa vasemmalla ylhäällä. Matka sen alla näyttää lyhyeltä, mutta voin todeta, että matka tuntui todella pitkältä. Jonkun metsävehkeen tekemä ura oli risuinen ja pohja oli vetelän pehmeä. Suomaisissa painanteissa joutui useaan otteeseen taluttamaan pyörää. Vettä/ liejua oli parhaimmillaan/ pahimmillaan pohkeiden ylereunaan asti. Eilisen suojuoksun jäljiltä tämä oli kuitenkin vain virkistävää... Tässä kuva korkeimmalta mäeltä, jolle kapusin:
Ajo sujui rutiinilla ja syheröinenkin reitti meni suuremmitta ongelmitta. Paluumatkan riesana olivat hyttyset, jotka myötätuulessa seurasivat koko sähkölinjan reitin.
Ajoaikaa meni 2h 15 min. Matkaa ei taittunut juuri nimeksikään, mutta mies meinasi taittua rasituksen alla kyllä.
Huominen päivä lepoa, juhannusaattona taas pitempää puuta pesään!
Tänään otin maasturin jälleen alleni. Maantiepyörä jäi autotalliin odottelemaan, kuten on sen kohtalo ollut viime viikkoina. TT- ja maastopyörä ovat sesonkinsa huipulla. Maantiepyörän liikkumattomuuden on hyödyntänyt hyvä ystävättäremme hämähäkki:
Keli oli aika hyvä: aurinkoista ja lämpötila viitisentoista astetta. Laitoin juomarepun selkään, radion korville ja suuntasin pitkähihaisessa paidassa ja pyöräilyshortseissa kohti aseman metsää. Tavoitteenani oli ajella Mäkikaarron suuntaan, mutta päädyin kokeilemaan sähkölinjan alustaa. Reitti tässä:
Sähkölinja näkyy tuossa vasemmalla ylhäällä. Matka sen alla näyttää lyhyeltä, mutta voin todeta, että matka tuntui todella pitkältä. Jonkun metsävehkeen tekemä ura oli risuinen ja pohja oli vetelän pehmeä. Suomaisissa painanteissa joutui useaan otteeseen taluttamaan pyörää. Vettä/ liejua oli parhaimmillaan/ pahimmillaan pohkeiden ylereunaan asti. Eilisen suojuoksun jäljiltä tämä oli kuitenkin vain virkistävää... Tässä kuva korkeimmalta mäeltä, jolle kapusin:
Ajo sujui rutiinilla ja syheröinenkin reitti meni suuremmitta ongelmitta. Paluumatkan riesana olivat hyttyset, jotka myötätuulessa seurasivat koko sähkölinjan reitin.
Ajoaikaa meni 2h 15 min. Matkaa ei taittunut juuri nimeksikään, mutta mies meinasi taittua rasituksen alla kyllä.
Huominen päivä lepoa, juhannusaattona taas pitempää puuta pesään!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti