6.7.2014 Sunnuntai
Lähdin aamulla klo 06:30 Tampereen keskustasta kohti Voimarinnettä Karkussa. Scandic -hotellin aamiainen aukesi vasta klo 07:30, joten käynnistys tapahtui omin eväin. Tämä oli ehkä virhe ja tankkaus jäi mahdollisesti vajaaksi. Edeltänyt yö meni aika hyvin ja nukuin sikeästi, mutta ei unta liikaa kertynyt. Sitä edellinen yö meni tosi heikosti nukkuen.
Vajaan 40 minuutin ajon jälkeen saavuimme perille, purin kamppeet autosta ja vaimo otti auton käyttöönsä muun perheen Tampereen ekskursiolle.
Ilmoittautuminen oli hoidettu ripeästi ja aloin katsastella paikkoja. Voimarinne oli hieno paikka ja kattaus hyvää kisaan oli valmiina. Uintiosuudelta siirtyminen T1-vaihtoon oli aika rankan näköinen, hurjaa nousua kolmisen sataa metriä rinnettä ylös. Pyöräreitti vaikutti kohtalaisen rankalta Pohjanmaan tasangoille tottuneelle ja Voimarinteelle saapuminen autolla antoi ymmärtää, että ennätyksiä ei tulla rikkomaan. Vaihtoalueelle vieressäni varusteitaan purkanut naiskilpailija kommentoi tylysti: täällä ei ennätyksiä rikota...
Varusteitten asettelu sujui rutiinilla ja kaikki toimi kuten pitää. Uusi Wasa Triathlonin kisa-asu sopi kuin valettu ja olo oli todella hyvä. Keli oli huikaisevan hieno, aurinko porotti taivaalta ja lämmot heti aamusta yli 20 C.
Lähtö koitti hetken yli klo 09 aamulla, lievä viivästymä johtuen viimehetken ilmoittautuneitten mukaan ottamisesta. Vesi oli järvessä sopivan vilpoista ja ei muuta kuin matkaan. Vaikka kisaajia oli vajaat 150 kpl, oli uinnissa hurja ruuhka. Uintireitti kierrettiin kahteen kertaan, puolessa välissä koukkaus kuivalle maalle. Uinti tuntui kulkevan hyvin ja etenin oman oloisteni ryhmässä. Hämmästyin suuresti, kun puolessa välissä vilkaisin kelloani ja aikaa oli mennyt 20 minuuttia. Toisen kierroksen alku oli samanlaista ruuhkailua ensimmäiset 200 m ja sen jälkeen meno rauhoittui. Nousin vedestä ajassa 42 min, mikä on heikoin suoritukseni koskaan. Epäilen, että uintireitti oli lievästi ylimittainen. Kaiken kaikkiaan uinti meni minusta hyvin. En saanut paljoa potkuja tai iskuja muilta ja onnistuin käsilläni suojaamaan itseni hyvin. Joroisissa tulee olemaan ahtaampaa...
Uinnin jälkeen siirryimme hurjaa nousua vaihtoalueelle, jossa kiskoin märkäpuvun yltäni, pyyhin jalat pyyhkeeseen ja laitoin pyöräkengät jalkaan. Roskaa meni kenkiin paljon, mutta se ei menoa hidastanut. Laitoin kypärän päähän, geelit puvun selkätaskuun ja lahkeisiin ja ryystin yhden energiageelin. Tämän jälkeen säntäsin pyöräni kanssa pyöräreitille. Reitti alkoi alamäellä, jota ei voinut päästellä kunnolla alas. Sitten tasaista baanaa vajaa kilometrin puolikas, käännös vasempaan ja toisen puolikkaan verran kohtalaista nousua, jonka jälkeen päästiin valtatielle. Tämän jälkeen vajaa 20 km eteenpäin ja käännös takaisin. Ja toinen lenkki perään. Valtatieosuus oli nousua ja laskua. Välillä vauhti nousi yli 50 km/h ja nousuissa sakkasi alle 15 km/h. Tuuli oli yllättävän kova. Aikatavoitteet hajosivat pyöräilyn ensimmäisellä 20 km:llä. Keskinopeus ei noussut 33 km/h tasoon ja 32 km/h pitäminenkin oli työn ja tuskan takana. Ensimmäinen 22,5 km meni aikaan 42 min (tavoite on 40 min) ja seuraava aikaan 43 min. Kolmas meni aikaan 42 min jälleen ja neljännellä 44 min. Päätin keventää menoa puolen matkan jälkeen, koska ennätyksiä ei tosiaankaan voinut rikkoa.
Pyörä pelasi muuten hyvin, mutta jompi kumpi kiekoista kihnutti ajaessa ja ketju ei ollut aivan kohdallaan. Tuskin kuitenkaan tuloksen kannalta ratkaisevia asioita. Geeliä meni 20 minuutin välein annos ja juomaa reilut 2 pullollista. Juotua tuli ehkä liian vähän.
Pyöräilyn vaihto juoksuun sujui hyvin. Kypärä vaihtui lippikseen ja lisäsin pari geeliä taskuun. Maltoin pyyhkiä jalat kunnolla ja laittaa sukat jalkaan. Lenkkarit sujahtivat jalkaan todella nopeasti ja nauhojen virkaa toimittivat kuminauhat patenttiklipsulla. Tämä ratkaisu toimi todella hyvin.
Juoksureitti oli 7 km mittainen ja se juostiin kolmeen kertaan. Käytännössä mentiin 3,5 km vaihtoalueelta laskevaa reittiä alas ja sitten tultiin samaan reittiä ylös. Tämä oli sikäli hienoa, että muita kisaajia näki kokoajan. Juoksu lähti liikkeelle ihan hyvin. Vauhti oli aluksi rauhallinen ja jolkottelin alamäkeen tyytyväisenä. Pian jalat alkoivat kuitenkin painaa ja meno alkoi tuntua raskaalta. Keskityin taukopaikolla puristelemaan märkien sienien vedet päähäni ja yläkroppaan ja juomaan vettä. Geelit eivät uponneet millään, sen verran alkoi sokeri tuntua vastenmieliseltä. Toiselle kierrokselle lähtö ei tuntunut hyvältä ja junnasin sisulla eteenpäin. Auringonpaiste ei helpottanut menoa, juoksuosuus oli paahtavan kuuma. Kolmannelle kierrokselle lisäsin vauhtia ja sen ensimmäinen 3,5 km meni hyvää vauhtia ja ohitettavia kertyi hyvä määrä. Paluunousu oli rankka, mutta siinäkin sain vauhtia pidettyä yllä hyvin. Viimeiselle kilometrille tuli otettua kiriäkin...
Loppuaika oli 5.49.xx. Tämä ei ollut uusi ennätys, mutta ihan hyvä suoritus. Kaikkea ei tässä kisassa puristettu irti, jotta Joroisten kisa sujuisi hyvin. Joroisissa pitää hakea uutta ennätystä...
Miehet 50 v sarjassa olisi sijoittunut toiseksi, mutta sarjaan "pääsyä" on odotettava vielä kolme vuotta...
Kilpailun vahingot osoittautuivat jälkeenpäin suuriksi: poltin olkapääni ja niskani oikein kunnolla, vaikka olin voidellut nahkani aurinkovoiteella. Nahan punotus yltyi muutaman päivän ja palaneet nahan palat aristelivat todella rajusti. Tämän heijastui Joroisiin valmistautumisessa ja itse Joroisten kisassa kaksi viikkoa myöhemmin, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Keli oli lampoon tottumattomalle kuuma. +27...28 C lämmöt vajaan kuuden tunnin suorituksessa imivät mehut todella tehokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti