Joroinen 2014 ja miten siinä sitten kävikään...

9.8.2014 Lauantai

Tässä vihdoin Joroisten 2014 kisaraporttini.

Siirtyminen kisa-aluuen välittömään läheisyyteen
Olin suunnitellut aklimatisoinnin huolella niin, että saavuimme paria päivää aikaisemmin Juvalle vanhempieni mökille. Siellä oli tarkoitus laittaa pyörä kisakuntoon ja vetää kevyet uinti- ja juoksutreenit sekä tankata sopivasti ja varmistaa, että lepo onnistuu.

Viimetingan valmistelut
Mökillä valmistelut sujuivat täysin suunnitelmien mukaan ja onnistuin jopa vaihtamaan tuubirenkaan pyörääni. Ainoa, mikä ei onnistunut oli lepo. Yöt menivät kevyesti nukkuen ja kisa-aamuna olin todella uupunut univajeen vuoksi. Kroppa muuten oli kyllä lyönnissä.

Ilmoittautuminen, kisainfo ja pyörän vienti
Kisat lähtivät käyntiin perjantaina ilmoittautumisen, kisainfon ja pyöränviennin merkeissä. Tavoitteenani oli saada kaikki hoidettua niin, että pääsen viemään pyöräni T1-alueelle heti, kun portit aukeavat. Ilmoittautuminen hoitui hetkessä. Kisainfo sen sijaan meni pieleen, sillä myöhästyin minuutin aloituksesta ja sali oli kuulemma niin täynnä, että porukkaa ei enää sisään otettu. Tämä ei kuitenkaan ollut iso ongelma, sillä näin aukeni ikkuna käydä SUPin ständillä kisa-alueella hakemassa konsultointia rengasongelmaan. Takarengas nimittäin äänteli napsumalla joka pyörähdyskierroksella. Ei varmaan ollut kriittistä kisan suhteen, mutta ärsyttävää sitäkin enemmän. SUPin Petellä oli tähän pyörää näkemättä heti diagnoosi: venttiilin jatke ei ole tiiviisti vanteessa kiinni ja pyörän liikkuessa jatke resonoi vanteeseen. Lääke: teipillä kiinni. Kiitin neuvosta ja ostin samalla geelilaukun pyörään. Sitä olin jo jonkun aikaa katsellut ja nyt osui kohdalle.
Odotellessani infon alkua vetäisin teipin venttiilin ympärille ja ääniongelma ratkesi sillä.
Seuraavaan infoon mahduin jo mukaan. Info sinällään ei tuonut mitään uutta, joten olisi ilmankin pärjännyt. Ostin ilmoittautumisinfosta kuitenkin Finntriathlon-paidan, kun maksoi vain 5 EUR. Vanhoja Finisher paitoja olisi irronnut eurolla, mutta en tähän leikkiin lähtenyt mukaan.
Infosta siirryimme Valvatukselle viemään pyörän T1-vaihtoalueelle. Porukkaa oli liikkeella runsaasti, mutta sekaan mahtui hyvin. Auton kanssa liikkuminen oli helppoa ja liikenteenohjaus pelasi hyvin. Pyörä saatiin telineeseen nopeasti ja tämän jälkeen ei ollut muuta ohjelmaa kuin takaisin Juvalle pakkailemaan kamppeet kasaan ja odottelemaan seuraavaa aamua ja kisojen alkua.

Kisa-aamun valmistelut
Aamutuimaan kasailin vielä pussukoita ja varmistin, että pyörä- ja juoksupussit ovat kohdallaan. Varmisteltavaa oli paljon ja koko ajan oli tunne, että jotain vielä puuttuu. Lopulta päätin, että se nyt tässä ja tällä mennään.
Kisanumero näytti tatuointina olevan tallella vasemmassa olkapäässä. Laitoimme sen tyttären kanssa edellisenä iltana. Ensimmäinen yritys laittaa toinen tatuointi jalkaan epäonnistui, joten jalassa ei nyt sitten ollut mitään merkintää. Tämä ei pitänyt olla ongelma.
Kisa-asuksi valitsin seuran tri-asun. Ongelmallisin seikka asussa olivat niska ja olkapäät, jotka olivat paljaat ja edelleen Voimarinteen jäljiltä punakat. Ilman kangassuojaa massiivinen palaminen ei ollut mitenkään vältettävissä, joten askartelin edellisenä päivänä hankkimastani paidasta miesten topin. Se meni osin asun alle, mutta peitti arat alueet. Ei ihan paras ratkaisu jäähdytyksen suhteen, mutta pakko lie pakko.
Söin kevyen aamiaisen ja hörppäsin kupillisen kahvia.
Lopulta kamat autoon ja menoksi.

Kisapaikalla
Saavuin urheilukentän kupeeseen ajoissa ja sain hyvän parkkipaikan viereisen korjaamon pihalta. Virittelin sopivan asun päälle ja vein juoksupussin T2-vaihtopaikalle urheiluhalliin omalle paikalleni naulakkoon. Tämän jälkeen koukkasin vielä autolle ja otin pyöräilypussin ja uimakamppeet kantoon. Suuntasin kilpailijajoukon mukana kohti bussia, jolla kyyditys Valvatuksen rantaan hoidettiin. Perillä T1-alueella pistin pyörän kisakuntoon ja tämän jälkeen siirryin latausmoodiin odottelemaan omaa lähtöäni.
Porukkaa oli kentällä niin paljon, että tuttuja ei juuri näkynyt. Muutama sentään osui kohdalla ja melkoinen joukko uusia tuttavuuksia WasaTriathlonin parista. Kisa-asusta oli helppo omat porukat tunnistaa.
Ennen lähtöä pohdiskelin vielä tavoitteitani. Voimarinteen kisa meni raskaasti ja tavoite oli tietenkin lyödä tuo aika. Elättelin 5:30 alitusta, sillä pohjat olivat kovat...

Uinti
Ryhmäni loikkasi veteen toiseksi suurimpana, noin 150 kisaajaa kerralla. Otin paikkani vedessä ja aloin kauhoa kierrosta eteenpäin. Vesi oli lämminta. Uinti ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ja eteneminen oli yhtä riuhtomista. Näillä eväillä oli kuitenkin mentävä ja samaa vauhtia tuntui moni muukin kauhovan. Uinnin ongelmaksi muodostui reitin näkeminen. Uintivalvojilla oli oranssit pelastusliivit ja oransseja olivat myös kierrettävät poijut. Tämän johdosta tuli uitua siksakkia useampaan kertaan. Ei tällä välttämättä radiaalia vaikutusta loppuaikaan ollut, mutta kyllä se suorituksen aikana jurppi.
Kuten aina myös nyt tuntui siltä, että ei tämä uinti lopu ikinä. Lopulta loppusuora ja viimeiset metrit kuitenkin olivat edessä ja sen myötä rantautuminen. Uida sai aivan loppuun asti, sillä ranta oli äkkisyvä. Lievästi huimausta potien siirryin kevyesti sipsuttaen pyöräilypussukalleni ja sen kanssa vaihtamaan kamoja. Suu oli uinnista kuiva eli nestehukkaa oli jo kertynyt. Mielestäni vaihto sujui hyvin ja minulle nopeasti ja tyytyväisenä heitin uintikamppeet pussukassa järjestäjille ja hölkkäsin pyörälleni. Uintiaika oli parempi kuin Voimarinteen alisuorituksessa eli 40 minuuttia. Uintiajaksi kuitenkin 4 minuuttia heikompi kuin olin tavoitellut.

Pyöräily
Siirtymätaipaleen jälkeen pääsin hyppäämään pyöräni selkään. Vaihdon yhteydessä olin laittanut sykemittarin ylleni ja aloin seurata sykettä. Järkyttävän kova luku mittarissa heti alkuun, yli 170 ! Pyörällä siis ensimmäisenä tavoitteena rauhoittaa ja tiputtaa syke kestävälle tasolle eli 150 nurkille. Syke ei meinannut laskea millään, sillä polkuinto oli kova. Lopulta 150 tasolle päästin. Ongelmana näytti kuitenkin olevan se, että 150 syke ei riittänyt tuottamaan tavoiteltua vauhtia. Näin hyväksyin pyöräilyyn sykehaarukan 150...160 samalla hyväksyen riskin juoksun osalta. Pyöräily sinällään oli mukavaa, vauhti kuitenkin jäi tavoitteesta reilusti. Olin tähdännyt vähintään 33 km/h keskivauhtiin kuten treeneissä, mutta siihen ei kone vain pystynyt. Pyöräilyreitti oli hyvä, samoin tien pinta. Mäkiä oli sekä nousua että laskua, mutta ei mitään dramaattista.
Tankkaus matkan aikana meni hyvin eli geeli ja juoma upposi ilman ongelmia. Yksi geelipussi tuli roiskittua kahvoille ja tahmainen ote ainakin varmisti sen, että pyörä pysyi käsissä. Ehkä nestettä olisi voinut ottaa hieman enemmänkin, mutta toisaalta juoksun aikana piti heittää lenkki metsän kautta.
Kaikki loppuu aikanaa ja niin myös tämä pyöräosuus. Aikaa meni yli 2.50 ja olin tähän aika tyytymätön. Voimarinteessä tuli melkein sama aika, mutta pyöräreitti siellä oli paljon pottumaisempi, erityisesti jyrkät mäet, joista ei vauhtia jarrutusten vuoksi saanut hyödynnettyä. Toisaalta parasta suoritusta tässä kuitenkin puristeltiin, joten mitäpä sitä jurottamaan. T2-vaihtoon saavuttaessa vein pyöräni telineeseen ja hölkkäsin juoksupussukalleni.

Juoksu
Otin juoksupussukkani telineestä, vaihdoin kengät, tankkasin ja asettelin lippiksen päähäni sekä numerolapun taka eteen. Geelit taskuun ja radalle.
Alku lähti käyntiin lähes lennossa. Juoksu kulki upeasti. Ensimmäisen kilometrin. Sen jälkeen alkoi askel painaa. Juoksu muuttui todella raskaaksi ja jäljellä olevat 20 km alkoivat saada painajaismaista vaikutelmaa. Keli oli päivän kuluessa lämmennyt oikein kunnolla ja lämpötila oli jossain 27...29 C tienoilla ja täysin auringon alla koko ajan. Join joka juomapisteella kaksi kupillista juotavaa, otin kaikissa sienipisteissa sienet ja juoksin kaikkien suihkujen alta. Koneeni kävi kuitenkin kuumana tästä huolimatta. Kuten alla kuvasta näkyy, askel ei noussut erityisen korkealle.

Ensimmäinen kierros meni kuitenkin kohtuullisen kärsimyksen merkeissä ja perheeni kannustamana jatkoin toiselle. Nyt jouduin heti tiukassa ylämäessa vaihtamaan kävelyksi ja tästä nilkutin tasaisemmalla jälleen juoksunnäköiseen. Jälleen kaikki mahdollinen virvoitus matkan varrelta, mutta olo vain pehmeni. Jouduin kävelemään toisenkin kohdan matkan varrella, ehkä 100 m. Tämä riepoi kovasti. Muutin menon jälleen juoksuksi, mutta meno oli vaikeaa. Ennen toisen kierroksen päättymistä 13 km kohdalla olin todella synkkien aatosten vallassa ja suunnittelin keskeytystä, varsinkin kun aikakin oli painumassa yli kuuden tunnin. Tuossa vaiheessa muistelin kuitenkin tyttäreni taisteluasennetta ja sloganeita: "taistelen loppuun asti" ja "mina en luovuta koskaan". Päätin ryhtyä taisteluun ja viedä suorituksen loppuun saakka. Jälleen kolmannen kierroksen alkuun jouduin "jyrkän" mäen kävelemään, mutta muuten juoksin eteenpäin. En tiedä mitä oikein tapahtui, mutta 3,5 km ennen maalia aloin kiristää vauhtia ja kohta menin jo melkoista ravia. Eikä erityisemmin edes hengästyttänyt. Minua nimittäin peesasi nuorempi nainen melkein koko matkan, mutta hänen hengittämisensä oli sangen kiivasta ja tämä toimi ikäänkuin vertailukohtana. Ihmettelinkin, kuinka hän jaksoi roikkua mukana niin henkitoreissaan niin kauan. 500m ennen maalia hän sitten jäikin kyydistä, oma vauhtini edelleen vain kiihtyi.

Maaliin tulin rivakalla kirillä, mutta aikaa en saanut kuikuiltua enkä myöskään kuullut kuuluttajien toimesta. Luulin, että karvan verran meni yli 6 tunnin, isäni tosin väitti ei karvan alle. Ei paljon kiinnostanut, kun tavoitteesta lipsuttiin niin paljon.
Seuraavana päivänä netistä katsoin aikoja ja 5.49.54 oli tulos (uinti 40,42, pyöräily 2:53,35 ja juoksu 2:05,20). Voimarinteen tulos  5:50,09 (uinti 47,17 sis. T1-vaihdon, pyöräily 2:54,27 ilman T2-vaihtoa ja juoksu 2:06,08) tuli lyötyä 15 sekunnilla...

Yhteenveto
Joroisista jälleen tuloksena loppuun viety kisasuoritus, mikä tietenkin aina hyvä asia. Valmisteluiden osalta kaikki meni ok.
Muutama juttu ei mennyt kuten piti:
- Palautuminen edellisestä kisasta: vaikka Joroisten voittaja Thomas Darby kisasi viikko Joroisten jälkeen jo täydenmatkankisan Sveitsissä, oma palautumiseni Voimarinteestä ei ollut toteutunut suunnitellusti. Ehkä taustalla suurimpana mörkönä oli heikosti nukutut yöt.
- Lepo ja rauhoittuminen ennen kisaa: Sekä Voimarinteellä että Joroisissa viime hetken virittelyt jatkuivat liian myöhään iltaan.
- Palovammat ja niiden vaikutus jäähdytykseen:Voimarinteellä saadut palovammat olivat pahat. Niiden vuoksi palautuminen kärsi ja ennen kaikkea Joroisten kisan pukeutumiskuvio vaikeutui. Vaikka askartelemani toppi olikin aika siisti, lisäsi se hellekelillä lämmitystä melkoisesti.
- Kropan tilanne yleisemmin: äitini tokaisi maalin tultuani, että jos olisi vähemmän painoa, olisi juoksukin helpompaa... No, ainakin kisa-asussa näyttää ihan jämäkältä kisaajalta, painoa voisi jonkun 5 kg kyllä tiputtaa.
- Osuuksien tulokset vs. harjoittelu tälle kaudelle: harjoittelun painotuksissa on petrattavaa. Uintia on tullut tehtyä liikaa, kun tulokset ja potentiaali eivät kuitenkaa anna vastaavaa pay-backia. Vaimon mukaan se on kuitenkin ollut nimenomaan se juttu, jota on kannattanut tehdä. Aiheeseen lisää myöhemmin tässä samassa blogissa...

Jatketaan harjoittelua seuraaviin koitoksiin...