6.4.2014 Sunnuntai
Tänään oli Ylistarossa Komian Kirkon Hölkkä. Osallistuin puolimaratonille ja tavoitteena oli ottaa ensimmäinen virallinen aika tälle kaudelle.
Keli oli kolean oloinen aamulla, mutta kisapaikalle Ylistaroon saapuessani aurinko jo pilkisteli ja tiet olivat kuivuneet. Lämpötila oli viiden asteen kieppeillä.
Ilmoittauduin ja lämmittelin kevyesti hölkkäillen. Tuttuja oli paikalla muutamia myöskin ja tuli tunnelmia tunnusteltua.
Tasan klo 12 juoksijajoukko ampaisi liikkeelle. Lähdin joukon imuun ja juoksu kulki yllättävän kepeästi, vaikka lauantain pyörälenkin olisi pitänyt himmata menoa. Ensimmäinen viisi kilometriä mentiin Jyväskylän suuntaan, sen jälkeen paluu takaisin lähtöalueelle. Tämän jälkeen sama lenkki uusiksi.
Olin viritellyt Polarin kelloni ranteeseen ja seurasin kilometrivauhtia koko ajan. Alkumatka oli tuttua alkuhuumaa ja vauhti nousi lähelle 4 min/km tasoa, mutta tasaantui 4.30 min/km tasolle pian. Ensimmäisten 5 km ajan vauhti oli 4.30 min/ km tuntumassa. Tämän jälkeen seuraava kilometri oli hivenen rauhallisempaa 4.40 min/ km menoa ja tämän jälkeen taas lähemmäs 4.30 min/ km.
Juoksu tuntui todella hyvältä ja olin jo siinä uskossa, että vedän todella hienon kauden avauksen. 6,7 km kohdalla oikea takareisi täysin yllättäen teki krampin ja löysäsin vauhdit heti todella kevyeen hölkkään. Tämä ei aristusta poistanut, joten siirryin kävelyyn ja kävellä jolkottelin maalialueelle. Game over. Matkaa kertyi siis 10 km tälle päivälle. Hieman jäi harmittamaan, mutta alkuviikosta tuli vedettyä todella kovavauhtinen lenkki ja eilinen pyörälenkki ei ollut paras mahdollinen tapa valmistautua tähän päivään. Olisi pitänyt ottaa ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan eli 1.45 aikatavoitteeseen eikä alkumatkan huumassa muuttuneeseen 1.35 tavoitteeseen.
Positiiviset löydökset: juoksua kroppa kestää tuota oikeata reittä lukuunottamatta melkoisen hienosti.
Parannettavaa jatkoa varten: lihashuoltoa pitää petrata, takareiden venyttely on jälleen jäänyt liian vähiin.
Jotain on vuosien varrella sentään tullut opittua. Viitisen vuotta sitten Vaasan maratonpuolikkaalla kävi sama vahinko ja silloin juoksin sinnikkäästi ja reippaalla vauhdilla vielä 4 km maaliin. Tämän uhrautumisen jälkeen ei sitten muutamaan kuukauteen reisi kestänyt juoksua lainkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti