1.4.2014 Tiistai
Tämä tarina ei ole aprillipilaa vaan aito ja tosi...
Eilinen meni levon merkeissä. Tyttären kanssa käytiin kyllä illalla palauttamassa uintikampanjan kortti uimahallille ja kaupassa ja matkaa tehtiin pyörillä poljeskellen.
Tänään päätin korjata kohtaamani vääryyden eli tuon viime sunnuntain 6 km kisan, joka osaltani peruuntui. Tavoitteenani oli siis juosta Hulmin 10,7 km lenkki mahdollisimman nopeasti ja näin lähteä hakemaan vauhtia puolimaralle. Ensiviikonlopun kisa on treeniä ja todellinen testi vajaan neljän viikon kuluttua.
Keli oli kuulas mutta kylmä. Lämpöä oli kaksi astetta - plussan puolella. Tuulta ei juuri ollut.
Lähdin matkaan kovalla vauhdilla (kaikki vauhtia koskevat kommentit sidottu omaan koordinaatistooni, joten luonnehdinnat voivat jonkun toisen kokemina olla jotain aivan muuta). Pirkka Marketin kulmalla olin uudessa ennätysajassa 8.30. Löysäsin tämän jälkeen hieman, sillä ilma oli tosi raa'an tuntuista eikä kurkussa oikein tuntunut hyvältä. Limaa irtosi lähes litratolkulla ja hapenpuutos alkoi jo vaivaamaan. Alun vilponen olo oli tässä vaiheessa muuttunut mukavaksi, kroppa oli käynnistynyt.
Seuraava mittauspiste oli vanha lato, johon saavuin ajassa 20.30. Tämäkin uusi ennätys. Jatkoin tasaisella vauhdilla, tosin hieman kiristin Hulmin Nesteen suoralla, koska tuntui niin hienolta meno.
Hulmin Nesteen tunneliin saavuin ajasssa 23.30, joka sekin uusi ennätys. Tunnelista ulostullessani löysäsin nousuun hieman ja jatkoin Hulmin koulun portin ohi ajassa 25.00.
30.00 aikaraja meni rikki museon jälkeen vähän ennen seuraavaa latoa, edelleen uusi ennätys. Tässä vaiheessa kiristin vauhtia, sillä fiilis oli niin kevyt ja voimantunto kova. Annoin juoksun rullata seuraavat kymmenen minuuttia vapaasti ja 40.00 kohdalla olin jo Pub Doriksen ja Apteekin rajalla olevalla aidalla. Uusi ennätys. Tässä vaiheessa 50 minuutin alitus oli jo ulottuvillani ja tästä voimaannuin edelleen loppurutistukseen. Apteekin kohdalla on nousua, joten sen otin rauhallisemmin, mutta heti perään alamäkeen annoin juoksun rullata. Loppumatkan aikojen osalta ei tarkkaa kuvaa oikein jäänyt, alikulkuun tulin ehkä ajassa 44.30 tai sitten en. Kotipihassa olin vihdoin ajassa 47.58,1, mikä oli uusi ennätykseni tälle matkalle.
Kuten tekstistä monesta kohtaa käy ilmi, meno oli rullaavaa. Jalat pelasivat upeasti. Liekö ollut tuon viime viikon torstain hieronnan ansiota?
Edellinen repäisy taitaa olla niinkin kaukaa kuin 4.5.2012 ja 49.47. Tuon kesän nousujohteinen menestys katkesi kesäkuun alun pohjerevähtymään...
Kunto on petraantunut eli ainakin jotakin on tullut tehtyä oikeinkin tai ei ainakaan kauhean väärin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti