16.7.2017 Sunnuntai
Edellinen päivitys on kahden viikon takaa. Tuolloin tunnelmat olivat apean puoleiset, sillä valmistava harjoitus eli Rokulitriathlon päätyi DNS eli en edes paikan päälle vaivautunut. Mistä lienee johtunut, mutta ruoansulatusjärjestelmän toiminta oli outoa ja epävakaista. Paine ja ahdistus vaihteli eri puolilla vatsaa. Oma veikkaus oli se, että lepoa ei ole kertynyt riittävästi viime viikkoihin ja liikunnan lisäksi oheistoiminnot olivat vieneet oletetusta levosta tehot.
Joroisiin asetettu tähtäin oli tarkoitus pitää ja tämän johdosta otin seuraavat päivät poikkeuksellisen kevyesti:
- 4.7.2017 ja 5.7.2017 virittelin harjoituksia käyntiin. 4.7. vedin kevyen PK-lenkin vajaan tunnin verran ja panostin venyttelyyn ja lihashuoltoon. 5.7. kävin totuttelemassa tripyörään ajelemalla vajaat kaksi tuntia Jurvan suuntaan ja takaisin. Molemmat päivät alhaisella sykkeellä. Kropan väsymystila jatkui tämän jälkeenkin, joten otin loppuviikon täysin levon merkeissä - tai en ainakaan treenannut.
- Kisaviikon maanantaina 10.7. olimme Helsingissä ja kävin siellä Herttoniemessä hölkkäilemässä kolmen vartin herkistelylenkin. Hieno rantareitti ja maisema. Viikonloppu ja tuo maanantaikin kuluivat ympäri Helsinkiä kävellen.
- Kisaviikon keskiviikkona 12.7. kävin herkistelemässä pyörää ja ajoin tunnin lenkin Laihialla. Pidin keskinopeuden vajaan 33 km/h tasolla. Minulle siis kovavauhtinen rypistys. Ei tuntunut missään.
- Kisaviikon torstaina 13.7. viimeistelin herkistelyn 25 minuutin uintilenkillä Jukajärvessä Juvalla. Kevyeltä ja mukavalta tuntui tämäkin...
Hieman arvelutti, tuliko esim. tuo pyöräsprintti otettua liian viimetinkaan, mutta näillä valmisteluilla oli pärjättävä. Vatsan problematiikka oli kuitenkin häipynyt ja leposykkeetkin olivat normalisoituneet.
14.7.2017 Kisapaikalle ilmoittautumaan
Ilmoittautumispäivä oli perjantai. Olin saapunut maakuntaan jo torstaina, joten ilmoittautumisrutiinit oli näppärää hoidella. Aikaa tähän paloi kuitenkin rutosti. Tavoitteenani oli viedä pyörä T1-alueelle klo 18:30, kun alue avattaisiin. Jotta tämä olisi ollut mahdollista, piti ehtiä kisainfoon tätä ennen. Tämä oli mahdollista klo 16:00 kisainfon myötä. Käytännössä oli paikalla ilmoittautumassa klo 15:00, kisainfossa klo 16:00 ja pyöräparkissa klo 18:30. Takaisin Juvalle pääsin klo 19:00. Tämä mahdollisti "aikaisen" nukkumaanmenon. Pikamatkan kisa perjantaina aiheutti tuon ahdistuksen ja aikataulun nihkeyden. Moni muukin näytti pyörivän paikalla odotellen.
15.7.2017 Kisapäivä
Kisastartti oli noin klo 11:00. Tämän mukaan säädin herätyksen klo 07:00 ja olin lähtövalmiina autossa klo 08:00. Aamiainen koostui aamupuurosta ja isosta kupista kahvia. Näin saatiin myös varmistettua, että suoliston toiminta käynnistyi tehokkaasti.
Joroisissa olin klo 08:30 ja lastasin olkapäälleni varustekassit. T2-kassin eli juoksukamppeet vein T2-telttaan ja sen jälkeen marssin joukon mukana bussikuljetusalueelle, josta jatkoin bussin kyydissä Valvatus-järven rantaan. Lähtöön kaksi tuntia aikaa...
Järven rannalla oli uinnin lähtöalue ja T1-vaihtoalue. Suuntasin T1-vaihtoalueelle ja pyörälleni. Varustelin pyöräni: geelit laukkuun, garmin kiinni telineeseen, juomapullot telineisiin ja ilma renkaisiin. Vaihdoin muutaman vanhan tutun kanssa kuulemisia ja valmistelut olivat sitten siinä.
Puolta tuntia ennen lähtöä onnistuin vielä ponnistelemaan vessahädän, josta pääsin nopeasti eroon bajamajassa, joka oli yllättävän siisti.
Kaikki tuntui olevan reilassa, kun vedin märkäpuvun ylleni. Veivailin käsiäni ja olin valmis lähtöön.
Uintiin lähdettiin ns. rolling start -menetelmällä eli nopeimmat menivät veteen ensin ja sen jälkeen hitaammat lakin värikoodin mukaisessa järjestyksessä. Tämä oli minulle uusi tuttavuus, mutta positiivinen sellainen. Nyt uinnin aloituksessa ei ollut älytöntä ruuhkaa ja koheltamista.
Uinti lähti siis levollisesti käyntiin. Heti alusta meno tuntui kuitenkin jotenkin vaivalloiselta. Aivan erilaiselta kuin Juvalla pari päivää aikaisemmin. Molemmat kädet tuntuivat raskailta ja liikeradat vajailta. Kroppa kiertyi liikaa ja sulavuus - jos sitä muutenkaan on - oli kadonnut. Ei auttanut muu kuin jatkaa kauhomista. Uintilinjani oli karmea: kaikki kolme suoraa vedin vasemmalta koukaten ja uintimatkasta tuli 100m optimia pitempi. Kun vihdoin nousin vedestä, järkytyin uintiaikaani: 43 minuuttia. Todella surkea suoritus...
En ollut kuitenkaan erityisen väsynyt tuon jälkeen, mikä ainoa positiivinen asia tässä uinnissa.
Tästä ei auttanut muu kuin jatkaa. T1-vaihto meni kohtalaisen hyvin. Sain märkäpuvun pois aika hyvin ja pyöräilykamat päälleni ilman ongelmia. Silmälasitkin löytyivät T1-pussin pohjalta. T1-pussi rekkaan ja pyörärekin kautta pyöräreitille.
Pyöräilyn alun otin rauhallisesti. Sykkeet olivat vielä korkealla ja toppuuttelin menoa. Ajelin erään naiskuskin perässä muita ohitellen, mutta riittävän välimatkan pitäen. 5 km jälkeen aloin nostaa vauhtia ja ohittelukimara alkoi. Seuraavat 45 km ohitin varmaan 200 kuskia. Joku meni minunkin ohitseni, mutta nopeimmat olivat jo kaukana edessä viilettämässä. Myötätuuli auttoi ensimmäisen puolikkaan ajan ja keskinopeuskin nousi aika korkeaksi. Syke nousi myös seilaten 150...170 haarukassa. Sykkeen yläalue hieman arvelutti, mutta toisaalta polkeminen tuntui mukavalta. Yritin kuitenkin rajoittaa parhaani mukaan.
Jälkimmäisen 45 km osalta meno muuttui tyystin, kun piti pusertaa tuulta vasten. Paketti pysyi kuitenkin kasassa hyvin ja 30 km/h taso säilyi. Ohitettavia oli edelleen, mutta vähemmän.
Tavoitteenani oli 2:45:00 aika pyöräosuudelle. Ensimmäisten 30 km ja 60 km väliaikojen perusteella mahdollisuudet olivat jopa alle 2:40:00 aikaan, mutta vastatuulen takia päädyin juuri 2:45:00 alitukseen saapuessani T2-vaihtoon. Ajofiilis oli koko matkan todella hyvä ja hymyilytti, joten vauhti ja tahti oli varmaan oikealla hehtaarilla.
T2-vaihto meni aivan mallikkaasti sekin. Laitettuani pyörän telineeseen otin kengät jalasta ja juoksin paljain jaloin T2-pussukoille. Sukat ja kengät jalkaan, lakkipäähän ja juoksuosuudelle.
Juoksuosuus oli arvoitus. Jalat oli tullut poljettua aika heikoiksi pyöräosuudella ja pelkäsin, että juoksu ei kulje ollenkaan. Ihan hyvältä meno näytti kuitenkin muutaman sadan metrin juoksun jälkeen. Kuvassa en näytä hirveän läskiltäkään, mikä poikkeus normikuviin...
Lyhyt askel toimi kuitenkin kohtalaisen hyvin ja aloitin puolimaratonin tikittämisen. Kolmen kilometrin kohdalla jalat vertyivät ja hölkkä jatkui kevyempänä. Runsaan nesteytyksen vuoksi jouduin pitämään pasi kuikan viiden kilometrin jälkeen ja tämä hieman sotki rytmiäni. Ensimmäiset 7 km kellotin aikaan 40 minuuttia. Tämä oli pettymys, sillä ideanani oli hoitaa juoksu aikaan 1:45:00 ja 7 km olisi pitänyt mennä 35 minuutin tahtiin. Tällä olisin alittanut 5:30:00 kirkkaasti. Aikomukseni oli kiristää tahtia, mutta toisen kierroksen aloitus tuntui erittäin raskaalta. Pusersin reittiä eteenpäin sisulla, varsinkin kun monenlaista punkeroakin puski ohitseni. Toisen kierroksen aika oli 42 minuuttia, mikä oli suuri pettymys. Alla olevasta kuvasta näkyy, että jäähdytystä olen toisella kierroksella lisännyt tuntuvasti. Oikeasti ei ollut noin ryytynyt fiilis kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Maalin tulin kyllä vetoketju kiinni...
Aloin pelätä, että kokonaisaikani lipuu 5:45:00 huonommalle puolelle tai pahimmillaan yli kuuden tunnin. Kolmannen kierroksen alun "hirvittävän" nousun kävelin pitkällä askeleella. Tämän jälkeen jatkoin juosten. Matkaa oli jäljellä reilu 6 km ja totesin, että energiaa tuntuu sittenkin olevan vielä jäljellä. Kiristin tahtia ja aloin ohitella hitaampia juoksijoita. 16 km ja 17 km takana. Mieliala nousi koko ajan. Kun 18 km kohdalla oli 3 km jäljellä, kiristin tahtia entisestään. Vääntöä löytyi hyvin ja yritin roikkua edelläni juossen naisen perässä. Jäin hänen vauhdistaan koko ajan, mutta ohitettavia riitti koko matkalle. 5:40:00 alitus vaikutti mahdolliselta 20 km kohdalla! Tahtini kiristyi edelleen ja komealla spurtilla ylitin maalilinjan ajassa 5:38:56.
Ajat vielä koosteena:
- Uinti 0:43:20 (tavoite 00:38:00), pyörä 02:45:05 (tavoite 02:45:00) ja juoksu 02:01:58 (tavoite 01:45:00), T1 00:04:33, T2 00:03:58
Maalissa olin hyvävoimainen ja syke laski nopeasti. Kisa oli onnistunut eikä missään vaiheessa tullut mieleen heittää hanskoja tiskiin. Päinvastoin, fiilikset olivat erittäin hyvät.
Jälkikäteen tarkasteltuna aikani oli aika hyvä. Reilun minuutin nopeampi ennätykseni on peräti vuodelta 2013, jolloin olin todella kovassa iskussa. Lisäksi edellisestä puolimatkasta oli mennyt jo melkoinen tovi: Joroisissa viimeksi heinäkuussa 2014 ja Floridassa lokakuussa modatulla matkalla 2014 myös. 2015 oli fiasko ja 2016 ehdin mukaan vain yhdelle perusmatkalle.
Mitä nyt olisi sitten parannettava?
- Uinnissa olisi uitava suorempaa. 100m lisämatka ei ole ylpeilyn aihe. Lisäksi selvitin kankean ja raskaan kauhonnan juurisyyn: triathlonasuni on hihallinen. Nyt nämä hihat aiheuttivat ylettömästi kitkaa ja veivät käsien käytöstä tehoja. Tätä ei ollut tullut huomattua aikaisemmin, kun asuakaan ei ollut ennen kisaa tullut kokeiltua märkäpuvun alla. Asuvaihtoehtoja on mietittävä ankarasti. Uinnin aika olisi pitänyt mennä alle 38 minuuttia.
- Pyörä kulki minun mittaristollani hyvin. Vaihteitten vaihdot eivät toimineet täydellisesti, joten niitä pitää katsoa hieman lisää. Ajoasentoa voisi tiputtaa hitusen alaspäin ja kyynärtukia siirtää yhden pykälän sisäänpäin. Nyt ajoasento oli melkein liiankin miellyttävä. Kovavauhtisia ajotreenejä pitää lisätä ohjelmaan elo-syyskuulle, jotta vauhti kestää jatkossa vieläkin paremmin.
- Juoksulle ei varmaan voi muuta kuin lisätä kilometrejä, joita olen tarkoituksella säästellyt vammojen pelottamana. Elopainon pitkäjänteinen pudottaminen on juoksulle sitä parasta lääkettä, sillä jokainen kilo on mukana kuskattava.
- T1 ja T2 vaihdot. Loppuaika on pienestä kiinni ja siksi vaihdot pitää saada hiottua sujuvammiksi. Tähän auttanee toisto toiston perään.
Edellinen päivitys on kahden viikon takaa. Tuolloin tunnelmat olivat apean puoleiset, sillä valmistava harjoitus eli Rokulitriathlon päätyi DNS eli en edes paikan päälle vaivautunut. Mistä lienee johtunut, mutta ruoansulatusjärjestelmän toiminta oli outoa ja epävakaista. Paine ja ahdistus vaihteli eri puolilla vatsaa. Oma veikkaus oli se, että lepoa ei ole kertynyt riittävästi viime viikkoihin ja liikunnan lisäksi oheistoiminnot olivat vieneet oletetusta levosta tehot.
Joroisiin asetettu tähtäin oli tarkoitus pitää ja tämän johdosta otin seuraavat päivät poikkeuksellisen kevyesti:
- 4.7.2017 ja 5.7.2017 virittelin harjoituksia käyntiin. 4.7. vedin kevyen PK-lenkin vajaan tunnin verran ja panostin venyttelyyn ja lihashuoltoon. 5.7. kävin totuttelemassa tripyörään ajelemalla vajaat kaksi tuntia Jurvan suuntaan ja takaisin. Molemmat päivät alhaisella sykkeellä. Kropan väsymystila jatkui tämän jälkeenkin, joten otin loppuviikon täysin levon merkeissä - tai en ainakaan treenannut.
- Kisaviikon maanantaina 10.7. olimme Helsingissä ja kävin siellä Herttoniemessä hölkkäilemässä kolmen vartin herkistelylenkin. Hieno rantareitti ja maisema. Viikonloppu ja tuo maanantaikin kuluivat ympäri Helsinkiä kävellen.
- Kisaviikon keskiviikkona 12.7. kävin herkistelemässä pyörää ja ajoin tunnin lenkin Laihialla. Pidin keskinopeuden vajaan 33 km/h tasolla. Minulle siis kovavauhtinen rypistys. Ei tuntunut missään.
- Kisaviikon torstaina 13.7. viimeistelin herkistelyn 25 minuutin uintilenkillä Jukajärvessä Juvalla. Kevyeltä ja mukavalta tuntui tämäkin...
Hieman arvelutti, tuliko esim. tuo pyöräsprintti otettua liian viimetinkaan, mutta näillä valmisteluilla oli pärjättävä. Vatsan problematiikka oli kuitenkin häipynyt ja leposykkeetkin olivat normalisoituneet.
14.7.2017 Kisapaikalle ilmoittautumaan
Ilmoittautumispäivä oli perjantai. Olin saapunut maakuntaan jo torstaina, joten ilmoittautumisrutiinit oli näppärää hoidella. Aikaa tähän paloi kuitenkin rutosti. Tavoitteenani oli viedä pyörä T1-alueelle klo 18:30, kun alue avattaisiin. Jotta tämä olisi ollut mahdollista, piti ehtiä kisainfoon tätä ennen. Tämä oli mahdollista klo 16:00 kisainfon myötä. Käytännössä oli paikalla ilmoittautumassa klo 15:00, kisainfossa klo 16:00 ja pyöräparkissa klo 18:30. Takaisin Juvalle pääsin klo 19:00. Tämä mahdollisti "aikaisen" nukkumaanmenon. Pikamatkan kisa perjantaina aiheutti tuon ahdistuksen ja aikataulun nihkeyden. Moni muukin näytti pyörivän paikalla odotellen.
15.7.2017 Kisapäivä
Kisastartti oli noin klo 11:00. Tämän mukaan säädin herätyksen klo 07:00 ja olin lähtövalmiina autossa klo 08:00. Aamiainen koostui aamupuurosta ja isosta kupista kahvia. Näin saatiin myös varmistettua, että suoliston toiminta käynnistyi tehokkaasti.
Joroisissa olin klo 08:30 ja lastasin olkapäälleni varustekassit. T2-kassin eli juoksukamppeet vein T2-telttaan ja sen jälkeen marssin joukon mukana bussikuljetusalueelle, josta jatkoin bussin kyydissä Valvatus-järven rantaan. Lähtöön kaksi tuntia aikaa...
Järven rannalla oli uinnin lähtöalue ja T1-vaihtoalue. Suuntasin T1-vaihtoalueelle ja pyörälleni. Varustelin pyöräni: geelit laukkuun, garmin kiinni telineeseen, juomapullot telineisiin ja ilma renkaisiin. Vaihdoin muutaman vanhan tutun kanssa kuulemisia ja valmistelut olivat sitten siinä.
Puolta tuntia ennen lähtöä onnistuin vielä ponnistelemaan vessahädän, josta pääsin nopeasti eroon bajamajassa, joka oli yllättävän siisti.
Kaikki tuntui olevan reilassa, kun vedin märkäpuvun ylleni. Veivailin käsiäni ja olin valmis lähtöön.
Uintiin lähdettiin ns. rolling start -menetelmällä eli nopeimmat menivät veteen ensin ja sen jälkeen hitaammat lakin värikoodin mukaisessa järjestyksessä. Tämä oli minulle uusi tuttavuus, mutta positiivinen sellainen. Nyt uinnin aloituksessa ei ollut älytöntä ruuhkaa ja koheltamista.
Uinti lähti siis levollisesti käyntiin. Heti alusta meno tuntui kuitenkin jotenkin vaivalloiselta. Aivan erilaiselta kuin Juvalla pari päivää aikaisemmin. Molemmat kädet tuntuivat raskailta ja liikeradat vajailta. Kroppa kiertyi liikaa ja sulavuus - jos sitä muutenkaan on - oli kadonnut. Ei auttanut muu kuin jatkaa kauhomista. Uintilinjani oli karmea: kaikki kolme suoraa vedin vasemmalta koukaten ja uintimatkasta tuli 100m optimia pitempi. Kun vihdoin nousin vedestä, järkytyin uintiaikaani: 43 minuuttia. Todella surkea suoritus...
En ollut kuitenkaan erityisen väsynyt tuon jälkeen, mikä ainoa positiivinen asia tässä uinnissa.
Tästä ei auttanut muu kuin jatkaa. T1-vaihto meni kohtalaisen hyvin. Sain märkäpuvun pois aika hyvin ja pyöräilykamat päälleni ilman ongelmia. Silmälasitkin löytyivät T1-pussin pohjalta. T1-pussi rekkaan ja pyörärekin kautta pyöräreitille.
Pyöräilyn alun otin rauhallisesti. Sykkeet olivat vielä korkealla ja toppuuttelin menoa. Ajelin erään naiskuskin perässä muita ohitellen, mutta riittävän välimatkan pitäen. 5 km jälkeen aloin nostaa vauhtia ja ohittelukimara alkoi. Seuraavat 45 km ohitin varmaan 200 kuskia. Joku meni minunkin ohitseni, mutta nopeimmat olivat jo kaukana edessä viilettämässä. Myötätuuli auttoi ensimmäisen puolikkaan ajan ja keskinopeuskin nousi aika korkeaksi. Syke nousi myös seilaten 150...170 haarukassa. Sykkeen yläalue hieman arvelutti, mutta toisaalta polkeminen tuntui mukavalta. Yritin kuitenkin rajoittaa parhaani mukaan.
Jälkimmäisen 45 km osalta meno muuttui tyystin, kun piti pusertaa tuulta vasten. Paketti pysyi kuitenkin kasassa hyvin ja 30 km/h taso säilyi. Ohitettavia oli edelleen, mutta vähemmän.
Tavoitteenani oli 2:45:00 aika pyöräosuudelle. Ensimmäisten 30 km ja 60 km väliaikojen perusteella mahdollisuudet olivat jopa alle 2:40:00 aikaan, mutta vastatuulen takia päädyin juuri 2:45:00 alitukseen saapuessani T2-vaihtoon. Ajofiilis oli koko matkan todella hyvä ja hymyilytti, joten vauhti ja tahti oli varmaan oikealla hehtaarilla.
T2-vaihto meni aivan mallikkaasti sekin. Laitettuani pyörän telineeseen otin kengät jalasta ja juoksin paljain jaloin T2-pussukoille. Sukat ja kengät jalkaan, lakkipäähän ja juoksuosuudelle.
Juoksuosuus oli arvoitus. Jalat oli tullut poljettua aika heikoiksi pyöräosuudella ja pelkäsin, että juoksu ei kulje ollenkaan. Ihan hyvältä meno näytti kuitenkin muutaman sadan metrin juoksun jälkeen. Kuvassa en näytä hirveän läskiltäkään, mikä poikkeus normikuviin...
Lyhyt askel toimi kuitenkin kohtalaisen hyvin ja aloitin puolimaratonin tikittämisen. Kolmen kilometrin kohdalla jalat vertyivät ja hölkkä jatkui kevyempänä. Runsaan nesteytyksen vuoksi jouduin pitämään pasi kuikan viiden kilometrin jälkeen ja tämä hieman sotki rytmiäni. Ensimmäiset 7 km kellotin aikaan 40 minuuttia. Tämä oli pettymys, sillä ideanani oli hoitaa juoksu aikaan 1:45:00 ja 7 km olisi pitänyt mennä 35 minuutin tahtiin. Tällä olisin alittanut 5:30:00 kirkkaasti. Aikomukseni oli kiristää tahtia, mutta toisen kierroksen aloitus tuntui erittäin raskaalta. Pusersin reittiä eteenpäin sisulla, varsinkin kun monenlaista punkeroakin puski ohitseni. Toisen kierroksen aika oli 42 minuuttia, mikä oli suuri pettymys. Alla olevasta kuvasta näkyy, että jäähdytystä olen toisella kierroksella lisännyt tuntuvasti. Oikeasti ei ollut noin ryytynyt fiilis kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Maalin tulin kyllä vetoketju kiinni...
Aloin pelätä, että kokonaisaikani lipuu 5:45:00 huonommalle puolelle tai pahimmillaan yli kuuden tunnin. Kolmannen kierroksen alun "hirvittävän" nousun kävelin pitkällä askeleella. Tämän jälkeen jatkoin juosten. Matkaa oli jäljellä reilu 6 km ja totesin, että energiaa tuntuu sittenkin olevan vielä jäljellä. Kiristin tahtia ja aloin ohitella hitaampia juoksijoita. 16 km ja 17 km takana. Mieliala nousi koko ajan. Kun 18 km kohdalla oli 3 km jäljellä, kiristin tahtia entisestään. Vääntöä löytyi hyvin ja yritin roikkua edelläni juossen naisen perässä. Jäin hänen vauhdistaan koko ajan, mutta ohitettavia riitti koko matkalle. 5:40:00 alitus vaikutti mahdolliselta 20 km kohdalla! Tahtini kiristyi edelleen ja komealla spurtilla ylitin maalilinjan ajassa 5:38:56.
Ajat vielä koosteena:
- Uinti 0:43:20 (tavoite 00:38:00), pyörä 02:45:05 (tavoite 02:45:00) ja juoksu 02:01:58 (tavoite 01:45:00), T1 00:04:33, T2 00:03:58
Maalissa olin hyvävoimainen ja syke laski nopeasti. Kisa oli onnistunut eikä missään vaiheessa tullut mieleen heittää hanskoja tiskiin. Päinvastoin, fiilikset olivat erittäin hyvät.
Jälkikäteen tarkasteltuna aikani oli aika hyvä. Reilun minuutin nopeampi ennätykseni on peräti vuodelta 2013, jolloin olin todella kovassa iskussa. Lisäksi edellisestä puolimatkasta oli mennyt jo melkoinen tovi: Joroisissa viimeksi heinäkuussa 2014 ja Floridassa lokakuussa modatulla matkalla 2014 myös. 2015 oli fiasko ja 2016 ehdin mukaan vain yhdelle perusmatkalle.
Mitä nyt olisi sitten parannettava?
- Uinnissa olisi uitava suorempaa. 100m lisämatka ei ole ylpeilyn aihe. Lisäksi selvitin kankean ja raskaan kauhonnan juurisyyn: triathlonasuni on hihallinen. Nyt nämä hihat aiheuttivat ylettömästi kitkaa ja veivät käsien käytöstä tehoja. Tätä ei ollut tullut huomattua aikaisemmin, kun asuakaan ei ollut ennen kisaa tullut kokeiltua märkäpuvun alla. Asuvaihtoehtoja on mietittävä ankarasti. Uinnin aika olisi pitänyt mennä alle 38 minuuttia.
- Pyörä kulki minun mittaristollani hyvin. Vaihteitten vaihdot eivät toimineet täydellisesti, joten niitä pitää katsoa hieman lisää. Ajoasentoa voisi tiputtaa hitusen alaspäin ja kyynärtukia siirtää yhden pykälän sisäänpäin. Nyt ajoasento oli melkein liiankin miellyttävä. Kovavauhtisia ajotreenejä pitää lisätä ohjelmaan elo-syyskuulle, jotta vauhti kestää jatkossa vieläkin paremmin.
- Juoksulle ei varmaan voi muuta kuin lisätä kilometrejä, joita olen tarkoituksella säästellyt vammojen pelottamana. Elopainon pitkäjänteinen pudottaminen on juoksulle sitä parasta lääkettä, sillä jokainen kilo on mukana kuskattava.
- T1 ja T2 vaihdot. Loppuaika on pienestä kiinni ja siksi vaihdot pitää saada hiottua sujuvammiksi. Tähän auttanee toisto toiston perään.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti