31.8.2013 Lauantai
Vietimme huvilakaudenpäättäjäisviikonlopun mökillä. Tavoitteeni oli edellisen viikonlopun tapaan juosta rivakkaa tahtia 11 km. Tytär halusi pyörällä mukaan, mutta valitti etukäteen, että juoksen liian hiljaa...
Rivakaksi suunniteltu lenkki meni toisin kuin oli suunniteltu. Tytär ei pysynyt alkuunkaan vauhdissani. Jouduin juoksemaan lenkin reilun 10 min vetoina parin kolmen minutin palautuksilla ja tytärtä hoputellen. Tälläkin tavalla tämä reilu 11 km meni 63 minuutin aikaan, eli tavoiteltu harjoitusefekti täyttyi. Jos mökkilenkin olisi saanut juosta häiriöttä, olisi edellisen lauantain ennätys parantunut muutamalla minuutilla - sen verran kova puolimatkan väliaika oli.
Illasta kävimme vaimon kanssa ihailemassa huvilakauden päättäjäisvalaistusta rannoilla kanooteilla meloen. Aikaa tähän meni puolisen tuntia, mikä oli ok, sillä aiemmin oli jo halkohommissa kädet tullut väsytettyä riittävän raukeaan tilaan.
1.9.2013 Sunnuntai
Aamu oli yllättävän lämmin ja kipaisin rauhalliselle lenkille heti kahvinjuonnin jälkeen. Juoksin mökkilenkin eli tuon reilun 11 km reitin ja aikaa kului reilu tunti. Edellisen päivän rankka vetotreeni ei painanut jaloissa juuri ollenkaan.
Iltapäivästä kävimme poikien kanssa poimimassa ämpärillisen puolukoita aivan mökin lähettyviltä. Olivat vielä vähän kalvakkaita eli syytä odotella hetki kypsymistä.
3.9.2013 Tiistai
Illalla ripotteli vettä. Päätimme pojan kanssa kuitenkin lähteä pururadalle Laihialla. Viimeksi siellä juostiin ennen kesän alkua ja polkureiteille teki kovasti mieli. Kulutimme 50 minuuttia juosten pururataa ja polkuja ristiin rastiin. Varusteet kastuivat täysin, mutta pehmeällä alustalla juoksu oli mahtavaa. Erityisesti polkujen juokseminen on hienoa, sillä jalkojen paikkoja joutuu katsomaan koko ajan ja samalla kiviä ja juurakoita stepatessa tietynlainen ripeys kohenee.
5.9.2013 Torstai
Tälle päivälle olin ajatellut viimeisen kevyen harjoituksen ennen lauantain kisaa. Jälleen suuntasimme pojan kanssa pururadalle ja tavoitteena oli kevyesti hipsutella kolmisen varttia. Emme päässeet edes tähän, kun poika sai jo astmakohtauksen oireet ja kävelimme radalta takaisin kotiin. Ilta meni sitten venytellessä.
7.9.2013 Lauantai
Kisa-aamu koitti upeana. Aurinko paistoi ja tuuli oli navakka. Ennen kisoja kävin kannustamassa tytärtäni koulun kisoissa. Menestystä tuli vaihtelevaan tahtiin, mutta yksi voittokin. Kun tämä oli saatu hoidettua, suuntasin Vaasaan Kaarlen kentälle valmistautumaan omaan suoritukseeni.
Ihan ensin kävin ostamassa uudet juoksusukat, sillä oma varastoni oli päässyt huonoon kuntoon. Kisapaikalla sain melkein uuden juoksupaidan firman logolla. Kokoarvioni M oli kuitenkin väärä, paidat olivat tiukempaa sorttia. Päälle siis oma perusNike ja Lidlin housut. Kenkävalinta päätyi DS Trainereihin. Olin kahden vaiheilla musiikin suhteen. Latasin odotellessani iPodiin hyvän valikoiman innostavaa musiikkia, mutta lopulta päädyin lähtemään kisaan ilman musiikkia. Ei nimittäin ollut hyvää taskua tai systeemiä, johon olisin soittimen laittanut. Ostoslistalle menee sellainen...
Varustauduttuani ja tankattuani suuntasin kentälle lämmittelemään. Tässä yhteydessä koin päivän suurimman järkytyksen: sykemittarini sykemittaus ei herännyt henkiin. Matkanopeus- ja matkamittari toimi kuitenkin. Minulle tällaisessa puolimaratonissa sykemittaus on olennaisen tärkeää. Vain sillä näen, olenko nostamassa rasituksen liian aikaisin liian ylös. Muuten ison porukan mukana mennessä tätä ei huomaa. Päätin lähteä kisaan sykevyön kanssa ja odottaa, jos mittaus aktivoituisi jossain vaiheessa. Paristoa ei enää ennättänyt hakea. Nopeudesta saa jotain käsitystä matkanteon rasittavuudesta myös. Tavoitteeni oli juosta 5 km asti 160 tasolla, 10 km asti 165 tasolla, 15 km asti 170 tasolla ja loppumatka kaikki pelissä. Käytännössä aloitus 4.50-5.00 min/ km, sitten liuku 4.40-4.45 min/km tasoon ja loppu 4.30-4.40 min/ km tasolla.
Lähtölaukaus kajahti ja koko juoksijajoukko säntäsi matkaan. Kuten aina, myös nyt lähes kaikki laukkasivat liian kovaa matkaan. Tätä jatkui pari kilometriä, tämän jälkeen vauhti alkoi rauhoittua. Yritin tuijotella kellostani matkanopeutta ja pitää sen hieman alle 5 min/km tasolla. Tämä oli kuitenkin hankalaa, sillä mittausepätarkkuus vaivasi ja luvussa on koko ajan heiluntaa. Sykemittaus ei aktivoitunut. Matkanteko oli nykivää ja välillä tuli säntäiltyä kovaakin eteenpäin. Selkiä tuli hyvää tahtia vastaan ensimmäiset 10 km. 10 km meni aikalailla suunnitelman mukaisesti eli alle 5 min/ km ja vauhtia kiristäen. Puolessa matkassa olin noin 50 minuutin kohdalla. Tästä oli tavoite sitten ampaista edelleen kovempaan vauhtiin ja hakea 1.40,00 alitus koko matkalta.
Näin ei kuitenkaan homma mennyt. En tiedä mikä valmistautumisessani meni pieleen, mutta molempien jalkojen takareidet olivat kireät heti aamusta. Verryttely ja venyttely eivät auttaneet ja vaikka ensimmäiset kilometrit menivät mainiosti, takareisistä puuttui irtonaisuus ja rentous. Toiselle puoliskolle suunnatessani jalat alkoivat jumettaa ja oli selvää, että 1.40, 00 ei tule onnistumaan. Seuraava 5 km olikin aika tukalan tuntuista väkinäistä vääntämistä. Energiageelejä oli mukana kaksi kpl, mutta niistäkään ei riittävästi piristystä löytynyt. 15 km kohdalla pohdin jo kävelyyn siirtymistä, mutta sinni ei antanut periksi ja vähän kevyemmin juostuani paukkuja löytyikin jälleen jalkoihin lisää. Viimeiset 6 km olivat tukalat, mutta pystyin pitämään vauhdin päällä ja loppua kohti kiristämäänkin. Loppusuoralla irtosi oikein mallikas loppukirikin. Maalissa muutaman sekunnin alle 1.45,00 eli ihan kohtalaisen hyvä juoksu kuitenkin. Ajasta vaikea sanoa, mikä se oikeasti oli, kun en tiedä mitattiinko aika lähtölaukauksesta vai lähtöviivan ylityksestä. Joka tapauksessa alle 1.45,00 mentiin.
Mutta, miksi homma ei kulkenut? Mietin vastauksia tähän ja seuraavat tulevat nyt mieleen:
- lihashuolto meni pieleen vaikka fokusoin venyttelyyn eli pitää mennä hierojalle ennen seuraavaa kisaa
- varusteiden tarkastus jäi liian viimetinkaan ja siksi vauhdinjako ei onnistunut eli jatkossa pitää varusteet huoltaa ajoissa
- musiikki olisi auttanut synkimpinä hetkinä eli johonkin se murikka on laitettava
- asuste oli keliin liian tumma eli tukala - valkoinen paita ja vaaleampi lakki hankittava
- nukkumisesta ja syömisestä pidettävä huolta.
Seuraava koitos Botniajuoksu kahden viikon kuluttua...
8.9.2013 Sunnuntai
Jalat eilisestä väsyneet. Kävimme pojan kanssa kevyesti hölkkäämässä 55 min ympäri Laihiaa. Kummasti jalka vain toiseen eteen siirtyy, vaikka ei se kevyttä ollut. Rauhallinen ja konemainen tahti takasi etenemisen. Vajaat 8 km kertyi tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti