29.9.2013 Sunnuntai
Kolme viikkoa takaperin Vaasan maratonin puolikas meni alle odotusten. Tämän vuoksi kisaohjelmani meni uusiksi ja Botnia-triplan 30 km juoksu viikko sitten jäi väliin. Ilmajoki hölkkä otti tämän paikan ja tavoite oli tehdä uusi puolimaran ennätys.
Vaasan kisan jälkeen seuraavat kaksi viikkoa menivät juoksutreenin merkeissä ja mukaan lisäsin vauhtitreeniä eli 10 km lenkillä vedin 5 x 1 km kovavauhtisia vetoja. Tätä treeniä tuli vedettyä pari kolme kertaa, lisäksi ohjelmaan mahtui pyöräilyä, uintia ja peruslenkkiä sekä punttitreeni ja voimistelua. Kävin myös kunnon jalkahieronnassa avauttamassa tukkoiset jalkani. Viimeisten kymmenen päivän osalta jäivät nämä blogiin laittamatta...
Sitten asiaan eli Ilmajoelle. Ilmoittauduimme pojan kanssa kisoihin tuntia ennen kisojen alkua ja aloitimme kisavalmistelut. Tankkaus oli hoidettu aamusta ja Ilmajoki-hallilla vielä mutustelimme banaanit. Itse ryystin sokerigeelia reippaan pussillisen 10 min ennen lähtöä. Verryttelimme hyvin vartin verran.
Keli oli kehnon oloinen eli +7 C lämpöä, sateen uhka ilmassa. Ei kuitenkaan tuulta.
Lähtölaukauksen kajahtaessa ampaisimme matkaan. Jalat tuntuivat hyvältä ja musiikki soi - olin varustautunut musiikilla matkaan. Ensimmäiset kilometrit joukko pinkoi kovaa vauhtia, mutta sitten vauhdit laskivat 4.30 - 4.40 min/km tasolle. Tätä tahtia jolkottelin minäkin joukon mukana 6 km tasalle asti, sitten porukka alkoi harveta. Juoksu ei tuntunut missään ja mietinkin, koska alkaa ahdistaa. Saavutin edellä juossutta neitosta ja pinnistelin hänen kannassaan 10 km tasalle asti. Neitosen kovalle vauhdille löytyi selitys, kun hän juoksikin vain 10 km. Itse jatkoin toiselle kierrokselle, nyt täysin yksin. Kuuluttajan kuulin kommentoivan, että aikaennusteeni puolikkaalle tällä vauhdilla olisi 1.37.xx eli olin edennyt tähän asti hyvää vauhtia. Tavoitteeni oli alunperin rikkoa aikaisempi ennätykseni eli 1.39.57. Jatkoin 4.30 min/ km vauhdilla matkaa ja pohdin samalla, koska jalat alkavat väsymään ja vauhti hiipumaan. Ikinä ennen en tällaista tahtia näin kauaa ollut juossut. Koska tätä vauhtia olin tähän asti tullut eikä oikein missään tuntunut, päätin jatkaa samaa tahtia eteenpäin ainakin 15 km tasalle ja katsoa tilannetta uudemman kerran siellä. Vauhti piti edelleen ja 5 km ennen maalia päätin painaa loppuun asti samaa tahtia. Kroppa alkoi kuitenkin osoittaa väsymisen merkkejä. Tässä vaiheessa musiikki tuli apuun: muutenkin hyvä musiikkivalikoimani vain parani loppua kohden ja Children of Bodomin kappale toi sopivan rytmin, jolla sain väsymisen aiheuttaman askellustahdin hidastumisen pysähtymään ja jälleen reipastumaan. Koska kappale oli näin oivallinen, kuuntelin sen läpi yhä uudelleen viimeiset 5 km. Hieman vauhti ehkä rauhoittui hetkittäin, mutta 2 km ennen maalia kiristin vauhdin 4.15 min/ km tasalle ja pidin siellä loppuun asti. Pari hienoa ohitusta mahtui myös mukaan. Maaliin saavuin uudessa ennätysajassani 1.36,47. Olin onnistunut jopa hieman kiristämään vauhtiani toisella kierroksella. Vointi maalissa oli hyvä, erittäin hyvä. Kuntoni on parempi kuin koskaan aikaisemmin.
Viileä keli oli plussaa ja sateen tihutus juoksu puolen välin jälkeen toi kaivattua viilennystä. Varustus olisi voinut olla kevyempikin: juoksi hieman polven yli ulottuvissa housuissa ja päälläni kaksi paitaa (lyhythihainen kisapaita ja pitkähihainen kisapaita). Pitkähihaisen paidan olisi voinut jättää pois, mutta toisaalta kyllä lähdön hetkellä nytkin oli kylmä.
Poikakin teki uuden ennätyksensä 10 km kisassa. Aikaisempi ennätys 1.15,xx muuttui lukemiin 1.01,45. Hieno kohennus ja vielä yksin ventovieraitten joukossa juosten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti