Vuoden eka synkkä lenkki

29.10.2013 Tiistai

Töissä venähti jälleen niin, että olin kotona puolen seitsemän maissa. Lapset torailivat ja tunnelma oli kireä. Läksyt eivät sujuneet ja kokeisiin ei lukuintoa tuntunut olevan. Liennytin tilannetta tunnin verran ja sen jälkeen päätin itse lähteä tuulettumaan.
Poistuin pimeään iltaan perinteiselle Lappalaisen lenkille eikä mukana ollut kelloa eikä sykemittaria. Juosta lönkyttelin rentoa tahtia lenkin läpi ja aikaa meni varmaan reilut 40 minuuttia.
Pimeäksi on kelit mennyt. Kellon siirto taakse päin pimentää päivän nyt tuntia viime viikkoa aikaisemmin. Lunta ei vielä ole, joten metsä/pelto-osuudella oli todella pimeää juosta. Auton autoa ei sattunut valaisemaan, joten juoksin jalkatuntumalla ja vanhasta tottumuksesta tämä sujui hyvin. Astuin vain yhteen lätäkköön...
Vielä varmaan ainakin kuukauden verran pimenee, sitten lumi tulee apuun.

Perjantaina luvassa Helsingin keikka, joten ke-to on paineltava reeniä putkeen.

Tennis-center testissä !

28.10.2013 Maanantai

Tytär oli tänään voimistelutreeneissä, joten minulla oli mahdollisuuus viedä pyöräilytreeni sisätiloissa läpi. Suunnistin Botnia-hallille ja tavoitteeni oli polkea tunnin verran ja sen jälkeen kuntopiirin kautta tyttärenhakumatkalle. Toisin kävi. Viime viikonlopun Rakennusmessujen vuoksi Botnia-halli oli maanantain kiinni ja suunnitelmiin tuli muutos. Suuntasin seuraavaksi Tennis-Centeriin. Siellä pyöräilytreeni oli mahdollinen, mutta kuntopiiriin aika ei enää riittänyt.
Hyppäsin pyörän selkään ja aloin sitkuttaa 85...100 kadenssilla eteenpäin. Katsoin samalla Emmerdalea televisiosta ja kuuntelin ipodista musiikkia. Emmerdalea en aikaisemmin ollut katsonutkaan, joten tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus. Paljon ihmissuhdekäänteitä mahtui ensimmäiseen puolen tunnin jaksoon ja jaksoja tuli kaksi peräkkäin. Poljin 50 minuuttia ja syke liikkui 130...150 haarukassa enkä toista jaksoa ehtinyt nähdä kuin pienen osan. Polkeminen tuntui tennis-centerin pyörällä hyvältä ja hikeä irtosi useampi ämpärillinen. Ensi kerralla on otettava oma pyyhe mukaan, muuten homma menee enemmän uinnin puolelle. Kuntopyörän huono puoli oli tietenkin se, että se oli kuin pultattu lattiaan eikä luontaista liikettä ollut lainkaan. Mutta kaikkeen tottuu...
Maastopyörä tulee olemaan ajossa talvella, ei tätä muuten kestä.

2014 treeni käyntiin tänään !

27.10.2013 Sunnuntai

Päivä koitti sateisena. Talviaikaan siirtymisen ja pitkien aamu-unien myötä Amerikan matkan aikaerorasitukset on nyt selätetty. Päivä kului töitä tehden ja kahden auton talvirengasruletti hoitaen.

Olin aikaisemmin tehnyt päätöksen, että aloitan 2014 harjoittelun 8.11.2013. En kestänyt syöpöttelyä ja velttoilua enää enempää ja lähdin juoksulenkille Laihian pururadalle klo 18. Lenkki kesti tunnin ja hyvinhän se taas kulki. Kymmenisen kilometriä taittui tihkusateessa mutta +10C lämmössä. Olen siis liukumassa ensi kauteen salakavalasti kuten tuo alla oleva alligaattori !



Talvikauden treenin osalta olen suuren päätöksen edessä: juoksu- ja uintitreeni saadaan hoidettua talven aikana hyvin, mutta pyöräily heikoimpana lajinani on laitettava nyt kuntoon. Seuraavat vaihtoehdot tarjolla:

1) - hankin wattbiken

2) - hankin rullat

3) - hankin trainerin

4) - tuunaan vaimon tunturin polkukelpoiseksi

5) - tuherran kuwaharalla hangessa läpi talven.

Päätös on vielä tekemättä, ilmottelen tästä kun tilanne selkiytyy...

Runo syksylle!

25.10.2013 Perjantai

Syksy on jo pitkällä ja Floridan paisteen jälkeen iski täydellä voimalla tällä viikolla. Tähän avuksi Eino Leinon "Syksy-yönä" -runo, joka on kaikkea muuta kuin synkeä!

"Syksy-yönä"

Synkeällä syksy-yöllä
salamoita leimuaa,
hetken vaan on valoisana
synkkä taivas sekä maa.

Siell’ on vielä valon valta
tuolla puolen pilviä,
vaikk’ on tullut öinen aika,
maahan syksy synkeä.

Niinpä myöskin rinnassani
lemmen liekki leimuaa,
synkeässä sydänyössä
ukonnuolet tuiskuaa.

Siell’ on sula lemmen liekki.
Kuule, tyttö simasuu,
sinisilmäis valonsäihky
sydänyöhön tunkeuu!

Kisakauden 2013 yhteenveto ja johtopäätökset

24.10.2013 Torstai

Kauden kilpailut
- 10.2.2013 Botniahiihto 53 km: 4.27.xx
(meikäläisittäin hyvä kisa)
- 27.4.2013 Kyröjoki 1/2 marathon: 1.39.57
(meikäläisittäin hyvä kisa ja uusi ennätys)
- 4.8.2013 Botniapyöräily 106 km: 3.14.55
(meikäläisittäin surkea kisa, taktikointi ja ryhmässäajo ei tänäkään vuonna sujunut)
- 17.8.2013 Kivitippu tirathlonpuolikas: 5.36.33
(meikäläisittäin hyvä kisa surkeassa säässä, uusi ennätys)
- 7.9.2013 Vaasa 1/2 marathon: 1.44.59
(meikäläisittäin surkea kisa, sykemittari petti ja johti väärään vauhdinjakoon + reidet jumissa heti startissa)
- 29.9.2013 Ilmajoki 1/2 marathon: 1.36.47
(meikälisittäin upea kisa ja uusi ennätys)
- 19.10.2013 Great Floridian melkein triathlonpuolikas: 4.44.40
(meikäläisittäin kehno kisa, mutta hieno kokemus + vaillinnainen lepo ennen kisaa + varvas murtunut + hurjan kuuma + huono pyörä)

Havainnot:
- Kilpailutauko 5...7/2013 oli liian pitkä. Kunto oli nousemassa hienosti kesäkuun alkupuolella, mutta kolmen viikon flunssa/työputki pilasi suunnitelmat Joroisten kisan suhteen ja jouduin kuntokuoppaan. Kuntokuopasta pääsin jälleen vauhtiin syyskuun lopulla.
- Kunto nousi talvikaudella ja edelleen kesän jäljiltä.
- Uusi intensiivisempi vauhtitreeni tuo tuloksia

Johtopäätökset:
- Valmennusohjelmaa jykevöitettävä edelleen kaudelle 2014
- Pyöräilyyn haettava rutiinia ja vauhtikestävyttä
- Juoksuun haettava 1.30.00 1/2 maratasoa
- 2014 kisoja tasaisemmin läpi vuoden ja ensimmäinen 1/2 trikisa saatava kesäkuulle
- Loppujen lopuksi hieno kausi 2013 !

Kauden 2013 päätös Floridassa !

Great Floridian Triathlon

Kauden viimeiseksi kisaksi valikoitui Great Floridian Triahtlon Clermontissa Orlandon kupeessa. Perheellämme on ollut tapana tehdä reissu syysloman aikoihin Orlandoon ja siitä tämä kytkentä. Viime vuonna yritin jo päästä kisaan mukaan, mutta tuolloin en saanut pyörää alleni ja kisa kariutui siihen. Tälle vuodelle toimin toisin ja hoidin pyöräasiat kuntoon ensin, sitten vasta ilmoittautumisen kisaan.

Tämän vuoden kisa oli mukavan kuuloinen ainakin etukäteen: 2 km uinti – 60 km pyöräily – 15 km juoksu. Mukavan rennon oloinen lievästi alimittainen tri-puolikas ja hyvä syy viedä täyteen pakattu matkalaukku Floridaan.

Saavuimme Orlandoon puolitoista viikkoa ennen kisaa. Luvassa oli reipasta nähtävyyksien kiertämistä ja lievää treeniä tilanteen mukaan. Lenkkejä kertyi yllättävän hyvin, nimittäin kolme 40…45 minuutin juoksulenkkiä 25..30 C lämmössä. Lisäksi tietyssä mielessä uintitreeniä tuli ohjelmaan, kun kävimme vesipuisto Akvaticasssa. Siellä oli virta, jossa saattoi harjoittaa uintiliikkeitä ja muutoin olimme non-stop liikkeellä vesiliukumäestä toiseen. Meressäkin tuli käytyä tyrskimässä. Alkuperäinen suunnitelmani uimatreeneistä YMCA:n altailla ei onnistunut, sillä sinne asti emme koskaan ehtineet. Olimme liikkeellä koko ajan ja jalan tuli taitettua matkaa varmaan satoja kilometrejä eli joka ilta aivan puhki. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että matkan aikana ei tullut missään vaiheessa palauduttua eli lepoa ennen kisaa ei ollut lainkaan.

Ensimmäisten päivien aikana jouduin onnettomuuteen omalla uima-altaallamme. Tarkoituksenani oli hypätä altaaseen ”pommilla”. Tyttäreni oli kuitenkin altaassa ja päätin viime hetkillä lieventää pommiani. Tämä johti siihen, että veteeniskeytymiskulmani oli jyrkkä ja solahdin veden läpi vasen jalka edellä pohjaan. Vasemman jalan pikkuvarvas iskeytyi altaan pohjaan ensimmäisenä ja otti iskun vastaan murtuen. Tuska oli kova ja kipu varjosti koko loman ajan kaikkea tekemistä. Turvonnut varvas tuntui tarttuvan kaikkiin esteisiin ja turvotus vain yltyi loman mittaan. Yllättäen lenkkikengässä kipu oli kuitenkin aika maltillista ja varvas myös turtui nopeasti tunnottomaksi. Eli treeni jatkui. Hiekassa paljain jaloin kävely oli todella tuskaa…

Olin varannut pyörän alan liikkeestä Clermontista ja hain sen kilpailua edeltävänä torstaina. Peli oli melko uusi Trekin perusmaantiepyörä: runko alumiinia, painoa pirusti ja ajoasento pysty. Mutta alkuvaikutelma hyvä ja tärkeintähän oli kuitenkin saada ajopeli alle. En ehtinyt pyörää testata lainkaan ja satulakin laitettiin kohdilleen noin suurin piirtein. Tämä koitui myöhemmin kohtalokseni pyöräosuudella…

Seuraavan iltana kävin kisapaikalla ilmoittautumassa ja viemässä pyörän telineeseen. Kisapaikka oli todella upea: hiekkarantainen puisto, jossa kaikki vaikutti olevan viimeisen päälle. Olin todella haltioissani, pala kauneinta Amerikkaa ja minä siellä kisaamassa. Ilmoittautuminen meni todella sujuvasti ja jätin pyörän telineeseen. Sain mukaani numerot ja aimo kasan promokamaa. Kisapakettiin kuului myös komea paita eli jotain konkreettista vaikka ei ollut vielä startattu.

Kisa-aamuna herätys koitti klo 05:30. Startti oli klo 08:30, joten paikalla oli oltava ajoissa. Kaarsin kisapaikan pihaan tasan klo 07:00. Päivä oli sarastamassa kauniina ja ennuste oli kova helle eli yli 92 F, mikä ajankohtaan nähden ennusti todella kuumaa. Lähdin asettelemaan romppeitani pyöräni viereen. Juuri tuolloin koin kisani ensimmäisen dramaattisen käänteen: kuulutus kertoi veden lämpötilan olevan yli märkäpuvun käyttörajan. Jos siis halusi kilpailuajan, oli uitava ilman märkäpukua. Tämä oli minulle järkytys. Surkean uintini johdosta märkäpuku on minulle ollut tuki ja turva ja nyt tästä oli luovuttava. Vein märkäpukuni autolle. En ollut pitkään aikaan uinut 2 km matkaa ilman märkäpuvun kellutusapua, joten heti ensimmäinen suoritus oli muodostumassa haasteelliseksi. Onneksi olin laittanut alle uimahousut, joten uinti ilman märkäpukua oli mahdollinen.

Kisapaikalla olin äimänä paikallisten kisaajien varustelusta eli dramaattinen huomio nro 2. Vaikutti siltä, että kaikilla oli viimeisen päälle tripyörät a’la Cervelo P5 tai vastaava. Lisäksi kaikilla ja toistan kaikilla oli yllään täysi triasu. Oli hieman sellainen fiilis, että olen väärillä apajilla liikkeellä. Mutta täällä oltiin ja ei kun eteenpäin. Hyvä lenkki on aina paikallaan.

Varusteeni aseteltuani siirryin odottelemaan uinnin lähtölaukausta. Olin rannalla speedoissani (tai niissä uikkareissa, joita Halpa-Hallista saa) ja kisan kolmas dramaattinen huomio: itselläni on vatsan seudulla karvoituista mallilla, jota vaimoni kutsuu nousevaksi auringoksi. Kun nyt havainnoin kanssakilpailijoitani (siis niitä, jotka eivät sännänneet uimaan tri-asu yllään), huomasin, että kaikki olivat vatsan ja rintakehän seudulta täysin karvattomia eli ajeltuja. Aika erikoista, kun suurin osa porukkaa oli kohtalaisen tummaa ja noin lähtökohtaisesti pukkaavat karvaa non-stop. Itsellä oli vähän sellainen olo, että koska paikallinen poliisi tulee pidättämään epäsovinnaisesta karvoituksesta… No, ei tullut ja itse asiassa rannalta löytyi toinenkin karvaisempi kulkija ja saatoin rauhoittua. Lopulta kisan lähtölaukaus kajahti ja pidätysuhka väistyi…

Uinti oli etukäteen haasteellisin laji, kun märkäpuvun hyödyt jäivät sinne pukupussiin. Uinti sujui kuitenkin hyvin ja vesihän oli mukavan lämmintä. Aina puoleen matkaan kaikki meni hyvin, mitä nyt laseissa oli havaittavissa lievää huurtumista. Puolen välin jälkeen ongelmat kuitenkin alkoivat: aurinko oli nousemassa ja uintirata kiertyi auringon vastaiseksi. Auringon häikäisy vaikeutti reitin näkemistä ja jouduin kymmeneen kertaan siirtymään sammakointiin ja tähystelemään suuntaa. Suunnistaminen meni huonosti ja uin poijut aika kaukaa. Lisäksi uimalasini häikäisivät pahasti. Viimeiset 500m uinkin ilman laseja.

Uimiseeni meni aikaa 41 min. Meikäläiselle tämä ei ollut huono tulos, varsinkin kun moni homma meni toisin kuin oli ajateltu. Etukäteen olin ajatellut kauhovani 37 minuutin hujakoille, mutta siihen olisi tarvittu se märkäpuku, jos ei muuta niin henkiseksi selkänojaksi.

Vaihto uinnista pyöräilyyn meni sujuvasti mutta ei nopeasti. Vaihdoin pyörähousut ja paidan sekä laitoin kypärän päähän. Paitaa en meinannut saada päälle millään, sillä selkä oli tietenkin märkä. Sellainen tri-asu voisi olla hyvä hankinta ja näin olen tainnut joka kerta tässä vaiheessa tuumia… Sitten vain sykemittari päälle ja matkaan. Polarini heitti heti alkuun virheilmoitusta eli heikkoa sykevyön signaalia. Tämä on kauden aikana tullut tutuksi – paska vehje. Laitan valmistajalle heti Suomessa paluupostissa syyniin. On se kumma, että neljäs kisa ja vehje edelleen nikottelee, vaikka on paristot vaihdettu joka kisaan ja uutta vyötäkin testattu.

Pyöräily lähti pirteästi käyntiin. Kaikki Clermontin poliisit oli komennettu kisaan mukaan, sillä pyöräreitillä oli noin sata autoa eli jokaisessa risteyksessä poliisivalvonta. Saattoi risteyksiä olla yli kaksisataakin. Vauhti oli hyvä eli etenin 30 km/h ohjelman mukaisesti ja tavoitteena kahden tunnin alitus. Heti alkumatkasta alkoi kuitenkin paljastua, että pyörävalintani ei sittenkään ollut hyvä. Pyörä oli raskas ja ajoasento oli pysty. Lisäksi satula oli sittenkin ainakin noin sentin verran liian alhaalla. Matkaa oli kuitenkin edessä vain 60 km, joten turha tuollaisista pikkuseikoista oli kitistä. Tai olisi kannattanut laittaa kuntoon, mikäli olisi halunnut hyvän ajan etapille. Työkaluja ei kuitenkaan ollut mukana eikä ollut huoltoautokaan. Eli matkaan jatkui…

Clermontin juju oli pyörilymaastoissa.

Toisin kuin olisi olettanut, Florida ei olekaan pelkkää lättänää. Tämä pyöräreitti oli jatkuvaa nousua ja laskua ja kaiken huipentumana oli Sugarloaf Mountainin nousu. Vain pienintä vaihdetta pyörittäen pääsin tuskaisesti mäen ylös. Syke nousi yli 180. Muutoin onnistuin pitämään sykkeet hyvin 150…160 haarukassa. Joka tapauksessa maasto oli rankka ja tavoitteeni eli kahden tunnin alitus jäi saavuttamatta. Reilusti. Aikaa kului 2.19. Reitti oli rankka ja saavuin kaikkeni antaneena vaihtoon. Kaikkeni antaneena siksi, että aurinko porotti uuvuttavasti ja hurjien mäkien ohella söi energiaani. Normaalirutiinistani poiketen en ollut varustautunut energiageeleillä matkaan, kun tämänhän piti olla kevyt kisa…Ohituksia tein kuitenkin 60 km matkalla paljon, joten en nyt ihan hitain ollut.

Vaihto pyöräilystä juoksuun sujui jälleen suuremmitta kommelluksitta. Paidan vaihdossa tietenkin sama hankalan pukemisen ongelma, kun kuiva juoksupaita ei millään meinannut mennä hikisen kropan päälle. Tämän jälkeen sykemittari toisti heikon sykkeen syndrooman kuten pyöräilyyn lähtiessäni. Samat ärräpäät kajahtivat ilmoille Polarin suuntaan. Tunnelmat juoksuun lähtiessä olivat muuten korkealla ja odotin, että 15 km menee kevyesti – lähes lentäen. Juoksu lähtikin rullaamaan hienosti jalkaa toisen eteen heilautellen ja kilpailijoita ohittaen. Päätin ottaa käyttöön taktiikan, jossa ensimmäiset 8 km otan rauhallisesti ja sen jälkeen loput 7 km runttaan oikein kunnolla. Matka eteni hienosti ja meno tuntui mukavalta. Aina siihen asti kun piti runtata. Auringon armoton paiste vei mehut ja viimeisten 7 km taittamisesta tuli taistelua. Sen sijaan, että olisin runtannut viimeiset kilometrit, haasteenani oli pysyä liikkeellä. Kuumuus oli kova eikä mikään meinannut auttaa. Jatkoin kanssakilpailijoiden ohittelua, mutta tunnelmat olivat kireät kaikilla, sama hyytyminen vaikutti vaivaavan meitä kaikkia. Kävelin jopa 50 m matkan jossain 12 km kohdalla… Sain kuitenkin koottua itseni ja hölköttelin viimein maaliin. Aikaa 15 km matkaan kului 1.34 eli melkein saman verran kuin kolme viikkoa aikaisemmin juostuun maratonin puolikkaaseen Ilmajoella.

Loppuaika oli maagista numeroiden taikaa: 04.44.40!

Palkintona suorituksestani sain urani hienoimman mitalin ja finisher paidan. Eli kaksi paitaa tästä kisasta! Everything great eli tästä on hyvä siirtyä kahden viikon harjoitustauolle ja 8.11.2013 uusi kausi käyntiin..

Viikon satoa - lokakuun ensimmäinen...

5.10.2013 Lauantai

Ilmajoen onnistuneen kisan jälkeen tavoitteena oli ottaa viikko rennosti. Näin myös tapahtui. Heti maanantaina oli tarkoitus ottaa kevyt punttitreeeni ja venyttelu, mutta Botnia-halli oli yllättäen kiinni koko päivän. Päädyin pitkän työpäivän jälkeen käväisemään mökillä katkaisemassa vedet ja sen jälkeen kotiin.

Tiistai ja keskiviikko menivät työmatkalla Ruotsissa. Päivät venyivät niin, että mukana olleista lenkkareista ei ollut iloa.

Torstai meni Vaasassa työnmerkeissä ja edustusillallisen parissa.

Perjantaina klo 17 pääsin viimein liikunnan makuun, kun kävimme uimahallissa uimassa. Matkaa kertyi 1,7 km ja sen perään kymmenkunta hyppyä tornista. 3m alkaa sujua...

Viikko oli rankka ja vaimo tartutti flunssankin, joten parempi oli olla levon puolella. Lauantaina kurkkua karhensi, joten ulkoilu jäi mökillä käyntiin. Sunnuntaina ohjelmaan tulee lenkki pyörällä töihin ja takaisin...

Ensi viikolla Florida ja kahden viikon kuluttua kisa !