30.1.2017 Maanantai
Tunnustan heti, otsikko on kaikin puolin harhaanjohtava. Treeniä en saanut aikaiseksi lainkaan tänään ja päivästä tuli "lepopäivä". Ei tosin tullut lepoa. Lento Helsingistä Souliin meni ihan mallikkaasti, mutta nukkuminen oli kehnoa. Unta kertyi pari tuntia ja yö oli siinä. Hyvän elokuvan ja pari sarjaa tuli kyllä koneessa katsottua.
Mutta, koneessa oli kovaa sakkia matkalla PeyongYangiin FIS:n maailmancupin hiihtokisaan. Oli sekä hiihtäjiä että johtoporrasta. Kihun johtaja Mika Kojonkosken tunnistin ja taisi joukossa olla mukana myös maastohiihdon valmennnusjohto. Urheilijoita en sitten tunnistanutkaan eli ihan kaikki terävimmän kärjen kaverit eivät olleet tällä lennolla. Aika moni johdon edustaja oli business-luokkaan ahterinsa saanut kammettua, joten ei urheilun rahoitus ihan kuralla vaikuttaisi olevan.
Veikkaan, että kohtalaisen iso joukko porukkaa oli liikkellä, koska talviolympialaiset ovat samassa paikassa ensi vuonna.
Illalla yritin mennä uimaan, mutta allas oli juuri menossa kiinni. Joten en mennyt. Menin sitten lopulta sänkyyn tavoitteenani parantaa kehon valmiustilaa todelliseen korealaiseen treeniin tiistaina.
maanantai 30. tammikuuta 2017
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Ice ice baby!
29.1.2017 Sunnuntai
Treeni oli tänään typistetty. Oli kiire lennolle 14:30, joten päädyin kiertämään Laihian pururadan 3,2 km lenkkiä viitteen kertaan ympäri. Kierrosaika pyöri 10 minuutin kieppeillä eli keli oli todella nopea. Rata oli päällystetty jääkannella ja sitä oli hyvä polkea. Nastat purivat normiajossa mainiosti. Nousuissa piti hieman varoa, ettei paino mennyt liikaa eteen ja pito takaan loppunut. Laskut olivat karmaisevinta, sillä peililiukkaalla ei uskaltanut päästeillä aivan täysillä. Lisäksi mäkien alla mutkat olivat täysin arvaamattomia. Ilman vahinkoja kuitenkin onnistuin tänään lenkkinin kiertämään. Matkaa kertyi 18,2 km ja aikaa meni tasan tunti.
Tässä muutama kuva kertomassa radan kunnosta:
Jyrkin mäki ylhäältä:
Jyrkin mäki alhaalta. Hieman räväkämmän näköinen näin:
Kaikista liukkain reitti, joka toimi oikotienä, mutta melkein päädyin tuonne taustakuusikkoon kun käännöksessä ei rengas vain purrut...:
Treeni oli tänään typistetty. Oli kiire lennolle 14:30, joten päädyin kiertämään Laihian pururadan 3,2 km lenkkiä viitteen kertaan ympäri. Kierrosaika pyöri 10 minuutin kieppeillä eli keli oli todella nopea. Rata oli päällystetty jääkannella ja sitä oli hyvä polkea. Nastat purivat normiajossa mainiosti. Nousuissa piti hieman varoa, ettei paino mennyt liikaa eteen ja pito takaan loppunut. Laskut olivat karmaisevinta, sillä peililiukkaalla ei uskaltanut päästeillä aivan täysillä. Lisäksi mäkien alla mutkat olivat täysin arvaamattomia. Ilman vahinkoja kuitenkin onnistuin tänään lenkkinin kiertämään. Matkaa kertyi 18,2 km ja aikaa meni tasan tunti.
Tässä muutama kuva kertomassa radan kunnosta:
Jyrkin mäki ylhäältä:
lauantai 28. tammikuuta 2017
Lauantain pitkä pyörälenkki - tuulimyllyt kiertäen
28.1.2017 Lauantai
Tänään oli vuorossa pyörälenkki, kun normaalisti olen lauantaisin vetänyt juoksulenkin. Perusteluna oli työreissu, joka alkaa sunnuntaina iltapäivällä. Sunnuntaina aamulla ehtii käydä juoksemassa, mutta ei polkemassa.
Keli oli lievästi plussalla ja kirkas. Länsituuli jonkinmoinen.
Lähdin nyt jo normilenkin reittiä alkuun. Ajelin siis maaseututeitä Tervajoelle. Sieltä kurvasin Vähäkyrön suuntaan. Tunnin kohdalla oli Vähäkyrön keskustassa ja join mustikkamehun. Jatkoin Vähäkyröstä vanhaa tuttua Tuovilan tuulimyllylenkkiä eteenpäin. Vauhdit vaihtelivat tien ja tuulen mukaan 20 km/h - 30 km/h välillä. Käytännössä suurimmaksi osaksi 20 km/h nurkilla kuitenkin. Vähäkyröstä Vaasan päin pyörätie loppui Merikaarron tienoilla. Tästä alkoi pottumaisin osuus lenkkiä, kun jouduin ajamaan ajotiellä ja tie oli ilmeisesti suolattu. Autot nostattivat sumun ohittaessaan ja pyörätkin irrottivat märkää ja kuraa siinä ajellessa. Onneksi tilanne muuttui Martoisten kohdalla Tuovilaan käännyttäessä ja tienpinta meni jälleen huuruun/ jäähän. Toisen juomatauon pidin tullessani Tampereen tielle kun toinen tunti tuli täyteen. Loppumatka kotiin kesti 50 minuuttia ja tuuli oli selän takana koko ajan.
Lenkin pituudeksi tuli 57,5 km ja aikaa meni 2 tuntia ja 50 minuuttia eli kohtalaisen hyvä suoritus tähän vaiheeseen kautta.
Aamulla paino oli 81,7 km eli trendi jatkuu aivan kuten pitääkin.
Tänään oli vuorossa pyörälenkki, kun normaalisti olen lauantaisin vetänyt juoksulenkin. Perusteluna oli työreissu, joka alkaa sunnuntaina iltapäivällä. Sunnuntaina aamulla ehtii käydä juoksemassa, mutta ei polkemassa.
Keli oli lievästi plussalla ja kirkas. Länsituuli jonkinmoinen.
Lähdin nyt jo normilenkin reittiä alkuun. Ajelin siis maaseututeitä Tervajoelle. Sieltä kurvasin Vähäkyrön suuntaan. Tunnin kohdalla oli Vähäkyrön keskustassa ja join mustikkamehun. Jatkoin Vähäkyröstä vanhaa tuttua Tuovilan tuulimyllylenkkiä eteenpäin. Vauhdit vaihtelivat tien ja tuulen mukaan 20 km/h - 30 km/h välillä. Käytännössä suurimmaksi osaksi 20 km/h nurkilla kuitenkin. Vähäkyröstä Vaasan päin pyörätie loppui Merikaarron tienoilla. Tästä alkoi pottumaisin osuus lenkkiä, kun jouduin ajamaan ajotiellä ja tie oli ilmeisesti suolattu. Autot nostattivat sumun ohittaessaan ja pyörätkin irrottivat märkää ja kuraa siinä ajellessa. Onneksi tilanne muuttui Martoisten kohdalla Tuovilaan käännyttäessä ja tienpinta meni jälleen huuruun/ jäähän. Toisen juomatauon pidin tullessani Tampereen tielle kun toinen tunti tuli täyteen. Loppumatka kotiin kesti 50 minuuttia ja tuuli oli selän takana koko ajan.
Lenkin pituudeksi tuli 57,5 km ja aikaa meni 2 tuntia ja 50 minuuttia eli kohtalaisen hyvä suoritus tähän vaiheeseen kautta.
Aamulla paino oli 81,7 km eli trendi jatkuu aivan kuten pitääkin.
Uusi yritys uinnin saralla
28.1.2017 Perjantai
Torstain uinti meni mönkään vesijumppaajien vallattua altaan. Tänään tätä vaivaa ei ollut tiedossa ja iltaseitsemän jälkeen suuntasin uimahallille. Väkeä oli melkoisesti, mutta tullessani altaille oli moni jo poistunut ja sain yhden kaistan täysin itselleni.
Päivän teemana oli uida 1,5 km ja samalla tarkkailla oikean käden kestävyyttä ja kipuilua. Spurtteja ei ollut tarkoitus vetää ainuttakaan.
Aloitin rauhallisella kroolailulla ja yritin saada tyylin mahdollisimman liukkaaksi. Käsi tuntui kestävän hyvin ja omasta mielestäni tyylikin oli erittäin sujuva. Vauhtia ei siunaantunut...
Ensimmäisen kilometrin uin rauhallisesti peruskroolia eli aika monotoninen aloitus. Aikaa meni 23:30 eli mitää matalalentoa en todellakaan uinut.
Tämän jälkeen vedin 250 m yhden käden kauhontaa 25m pätkissä aina kättä päädyssä vaihtaen. Yllättäen huono oikea käsi toimi tässä paremmin kuin hyvä vasen käsi. Oikean käden vetäisyt olivat todella mehukkaita.
Seuraavat 150 m uin viestikapulatyylillä ja loput 100m tunnustelin parantunutta uintifiilistä. 500m tekniikkasekaiseen etenemiseen kulutin aikaa 13:30. Hidasta oli.
Nyt kun 1500m kulkee yhtä soittoa, pitää tekniikkaharjoitteita lisätä ohjelmaan spurtteja unohtamatta.
Paino oli aamulla 82,0 eli OK.
Torstain uinti meni mönkään vesijumppaajien vallattua altaan. Tänään tätä vaivaa ei ollut tiedossa ja iltaseitsemän jälkeen suuntasin uimahallille. Väkeä oli melkoisesti, mutta tullessani altaille oli moni jo poistunut ja sain yhden kaistan täysin itselleni.
Päivän teemana oli uida 1,5 km ja samalla tarkkailla oikean käden kestävyyttä ja kipuilua. Spurtteja ei ollut tarkoitus vetää ainuttakaan.
Aloitin rauhallisella kroolailulla ja yritin saada tyylin mahdollisimman liukkaaksi. Käsi tuntui kestävän hyvin ja omasta mielestäni tyylikin oli erittäin sujuva. Vauhtia ei siunaantunut...
Ensimmäisen kilometrin uin rauhallisesti peruskroolia eli aika monotoninen aloitus. Aikaa meni 23:30 eli mitää matalalentoa en todellakaan uinut.
Tämän jälkeen vedin 250 m yhden käden kauhontaa 25m pätkissä aina kättä päädyssä vaihtaen. Yllättäen huono oikea käsi toimi tässä paremmin kuin hyvä vasen käsi. Oikean käden vetäisyt olivat todella mehukkaita.
Seuraavat 150 m uin viestikapulatyylillä ja loput 100m tunnustelin parantunutta uintifiilistä. 500m tekniikkasekaiseen etenemiseen kulutin aikaa 13:30. Hidasta oli.
Nyt kun 1500m kulkee yhtä soittoa, pitää tekniikkaharjoitteita lisätä ohjelmaan spurtteja unohtamatta.
Paino oli aamulla 82,0 eli OK.
torstai 26. tammikuuta 2017
Vesijumppaa - noup!
26.1.2017 Torstai
Ramaisi sen verran, että ajattelin käydä uimassa. Kurvasin Laihian uimahallin pihaan iltaseitsemän nurkilla. Autoja oli parkissa paljon ja osa pysäköity pitkin poikin pihojakin. Ei kai vaan...
Marssin sisälle ja sain pelolleni vahvistuksen: vesijumppa oli alkamassa kymmenen minuutin kuluttua. Täyskäännös ja takaisin lähtöpisteeseen. Tätä en muistanut lainkaan eli spedemäisesti "Voihan rähmä!".
Päätin vaihtaa kevyen treenin levoksi ja panostaa ruokavalioon. Tämä mielessäni kävin hakemassa lähikaupasta kylmäsavulohta eli kalaa ja OmegaD3 rasvoja. Kylmäsavulohibusiness on mielenkiintoinen business. Olen nyt tätäkin jonkun aikaa seurannut ja paras diili näyttäisi yleensä olevan joko S- tai K-ketjun omalle brändille leimattu lohipaketti. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että kala tulee kaikille samalta toimittajalta. Hintaero on 5-7 €/ kg.
Painotrendi hieman taantuva eli aamupaino 82,6 kg. Menee toleranssiin vielä, mutta ei tarvitse nousta yhtään tästä enää...
Ramaisi sen verran, että ajattelin käydä uimassa. Kurvasin Laihian uimahallin pihaan iltaseitsemän nurkilla. Autoja oli parkissa paljon ja osa pysäköity pitkin poikin pihojakin. Ei kai vaan...
Marssin sisälle ja sain pelolleni vahvistuksen: vesijumppa oli alkamassa kymmenen minuutin kuluttua. Täyskäännös ja takaisin lähtöpisteeseen. Tätä en muistanut lainkaan eli spedemäisesti "Voihan rähmä!".
Päätin vaihtaa kevyen treenin levoksi ja panostaa ruokavalioon. Tämä mielessäni kävin hakemassa lähikaupasta kylmäsavulohta eli kalaa ja OmegaD3 rasvoja. Kylmäsavulohibusiness on mielenkiintoinen business. Olen nyt tätäkin jonkun aikaa seurannut ja paras diili näyttäisi yleensä olevan joko S- tai K-ketjun omalle brändille leimattu lohipaketti. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että kala tulee kaikille samalta toimittajalta. Hintaero on 5-7 €/ kg.
Painotrendi hieman taantuva eli aamupaino 82,6 kg. Menee toleranssiin vielä, mutta ei tarvitse nousta yhtään tästä enää...
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Scream poljettu finaaliin
25.1.2017 Keskiviikko
Keli ulkona oli vaihteeksi kehno, plussalla ja todella kova tuuli.
Sisätreeniä siis jälleen. Hyppäsin Rosen seläkään ja valkkasin traineriin hieman agressiivisemman ohjelman: 45 minuuttia 120/150/180/210/240 wattia erilaisina rykelminä tarjoiltuna. 240 wattia otti jo vähän hengen päälle, mutta muuten reeni meni kieputellessa ja Scream -elokuvaa katsellen. Eilen aloitin ja tänään sain elokuvan katsottua loppuun.
Elokuvan loppu oli hieman yllätyksellinen, mutta se mahtoi ennustella jatkopätkän tulemista...
Loppuun vielä iltavenytykset ja pehkuihin...
Painonhallinnasta vielä sen verran, että laskevalla käyrällä ollaan edelleen. Vielä aamupaino oli 82,3 kg, mutta 82 kg raja menee rikki lähipäivinä pysyvästi. Vaatii kuitenkin mielen lujuutta tämä homma, niin paljon on hyvää ruokaa tarjolla!
Keli ulkona oli vaihteeksi kehno, plussalla ja todella kova tuuli.
Sisätreeniä siis jälleen. Hyppäsin Rosen seläkään ja valkkasin traineriin hieman agressiivisemman ohjelman: 45 minuuttia 120/150/180/210/240 wattia erilaisina rykelminä tarjoiltuna. 240 wattia otti jo vähän hengen päälle, mutta muuten reeni meni kieputellessa ja Scream -elokuvaa katsellen. Eilen aloitin ja tänään sain elokuvan katsottua loppuun.
Elokuvan loppu oli hieman yllätyksellinen, mutta se mahtoi ennustella jatkopätkän tulemista...
Loppuun vielä iltavenytykset ja pehkuihin...
Painonhallinnasta vielä sen verran, että laskevalla käyrällä ollaan edelleen. Vielä aamupaino oli 82,3 kg, mutta 82 kg raja menee rikki lähipäivinä pysyvästi. Vaatii kuitenkin mielen lujuutta tämä homma, niin paljon on hyvää ruokaa tarjolla!
Close shave II eli pyöräilykolari lukiovuosilta
25.1.2017 Keskiviikko
Maantiepyöräkauteni ovat jakautuneet kolmeen osaan. Ensimmäinen kausi oli yläaste/lukio aikaan, jolloin ajelin ensin tunturilla ja sitten Peugeotilla. Molemmat kohtalaisen jykeviä teräsrunkoisia pyöriä, lokasuojilla jne. maustettu.
Opiskeluaikana pyöräilyinto heräsi uudemman kerran (Peugeotin romuttuminen tappoi innostuksen kuten tässä tarinassa myöhemmin käy ilmi) ja ostin 1989 Saksassa kesätöissä ollessani bianchin vihreän Bianchin. Se varastettiin paluumatkalla Lyypekissä ja into hiipui sen myötä.
Uusin innostus virisi 2013 ostaessani Rosen ja on sen jälkeen pysynyt liekeissä.
Mutta varsinaiseen aiheeseen eli tähän urani ensimmäiseen merkittävämpään pyöräkolariin. Olin lukiovuosina joskus 1983 tienoilla palailemassa Juvan keskustasta Peugeotillani. Reitti oli vanha tuttu ja olin ajanut sen lukemattomia kertoja. Loppuhuipentuma reitillä oli jyrkkä alamäki, jonka loppupuolella kaarsin kotiin johtavalle hiekkatielle. Mäkiosuus oli uutta mustaa asfalttia. Käännös oli 90-astetta, mutta risteyksessä oli hyvin tilaa ja jos vastaantulijoita ei ollut, optimiajolinjoilla ei tarvinnut jarruttaa lainkaan. Vauhti oli luonnollisesti älyttömän kova. Jos vastaantulijoita oli, kääntyminen ei onnistunut ja matka jatkui mäkeä alas. Paluu oli sitten ylämäkeen polkemista takaisin tienhaaraan.
Kiidin mäkeä kovaa alas ja kaikki näytti hyvältä. Tien pinta oli kostea, mutta ei märkä. Lähestyin risteystä ja otin optimiajolinjan sisään risteykseen ja kohti kotitietä. Tullessani tienhaaraan ja kaartaessani kotitietä kohti huomasin, että asfaltilla oli yllättäen hiekkaa. Hiekka oli kosteaa ja pyörän renkaiden pito tuntui olemattomalta. En pystynyt enkä uskaltanutkaan kääntää kohti kotitietä. Hurja vauhtini oli kuitenkin vienyt minua sen verran risteykseen, että en enää alamäkireitilleni päässyt ohjausta korjaamaan, koska siihenkin olisi vaadittu liian raju kääntöliike.
Vedin siis täydellä vauhdilla 45-asteen kulmassa risteyksestä pihalle. En ehtinyt jarruttaa lainkaan ja pyöräni kanssa sukelsin vesakkoon. Toivonkipinäni hetken aikaa oli se, että päätyisin viereiselle pellolle pyörineni. Pyörän eteneminen pysähtyi kuin seinään: ajoin päin betonista tonttitolppaa, joka oli poikittain pusikossa. Pyörä jäi siihen, minä jatkoin matkaa pää edellä lentäen. Lensin järeän koivun vierestä pusikkoon enkä saanut mitään vammoja, mitä nyt joitain pikku naarmuja. Pyörä meni romuksi. Peugeot sittemmin hävisi johonkin, nyt olisi hieno peli kyllä. Tuohon aikaanhan ei kypäriä päässä pidetty, koska se ei ollut tarpeen.
Tekemäni graafinen hahmotelma aiheesta ei oikein onnistunut, pdf:stä muuntamisen yhteydessä piirrosviivoja jäi oudosti pois...
Jälkikäteen olen ihmetellyt tuuriani, että onnistuin lentämään tuon ison koivun ohi. Hyvä näin. Tämän tapauksen jäljiltä olen kyllä irtosoraa ja hiekkaa oppinut varomaan, myös auton ratissa.
Maantiepyöräkauteni ovat jakautuneet kolmeen osaan. Ensimmäinen kausi oli yläaste/lukio aikaan, jolloin ajelin ensin tunturilla ja sitten Peugeotilla. Molemmat kohtalaisen jykeviä teräsrunkoisia pyöriä, lokasuojilla jne. maustettu.
Opiskeluaikana pyöräilyinto heräsi uudemman kerran (Peugeotin romuttuminen tappoi innostuksen kuten tässä tarinassa myöhemmin käy ilmi) ja ostin 1989 Saksassa kesätöissä ollessani bianchin vihreän Bianchin. Se varastettiin paluumatkalla Lyypekissä ja into hiipui sen myötä.
Uusin innostus virisi 2013 ostaessani Rosen ja on sen jälkeen pysynyt liekeissä.
Mutta varsinaiseen aiheeseen eli tähän urani ensimmäiseen merkittävämpään pyöräkolariin. Olin lukiovuosina joskus 1983 tienoilla palailemassa Juvan keskustasta Peugeotillani. Reitti oli vanha tuttu ja olin ajanut sen lukemattomia kertoja. Loppuhuipentuma reitillä oli jyrkkä alamäki, jonka loppupuolella kaarsin kotiin johtavalle hiekkatielle. Mäkiosuus oli uutta mustaa asfalttia. Käännös oli 90-astetta, mutta risteyksessä oli hyvin tilaa ja jos vastaantulijoita ei ollut, optimiajolinjoilla ei tarvinnut jarruttaa lainkaan. Vauhti oli luonnollisesti älyttömän kova. Jos vastaantulijoita oli, kääntyminen ei onnistunut ja matka jatkui mäkeä alas. Paluu oli sitten ylämäkeen polkemista takaisin tienhaaraan.
Kiidin mäkeä kovaa alas ja kaikki näytti hyvältä. Tien pinta oli kostea, mutta ei märkä. Lähestyin risteystä ja otin optimiajolinjan sisään risteykseen ja kohti kotitietä. Tullessani tienhaaraan ja kaartaessani kotitietä kohti huomasin, että asfaltilla oli yllättäen hiekkaa. Hiekka oli kosteaa ja pyörän renkaiden pito tuntui olemattomalta. En pystynyt enkä uskaltanutkaan kääntää kohti kotitietä. Hurja vauhtini oli kuitenkin vienyt minua sen verran risteykseen, että en enää alamäkireitilleni päässyt ohjausta korjaamaan, koska siihenkin olisi vaadittu liian raju kääntöliike.
Vedin siis täydellä vauhdilla 45-asteen kulmassa risteyksestä pihalle. En ehtinyt jarruttaa lainkaan ja pyöräni kanssa sukelsin vesakkoon. Toivonkipinäni hetken aikaa oli se, että päätyisin viereiselle pellolle pyörineni. Pyörän eteneminen pysähtyi kuin seinään: ajoin päin betonista tonttitolppaa, joka oli poikittain pusikossa. Pyörä jäi siihen, minä jatkoin matkaa pää edellä lentäen. Lensin järeän koivun vierestä pusikkoon enkä saanut mitään vammoja, mitä nyt joitain pikku naarmuja. Pyörä meni romuksi. Peugeot sittemmin hävisi johonkin, nyt olisi hieno peli kyllä. Tuohon aikaanhan ei kypäriä päässä pidetty, koska se ei ollut tarpeen.
Tekemäni graafinen hahmotelma aiheesta ei oikein onnistunut, pdf:stä muuntamisen yhteydessä piirrosviivoja jäi oudosti pois...
Jälkikäteen olen ihmetellyt tuuriani, että onnistuin lentämään tuon ison koivun ohi. Hyvä näin. Tämän tapauksen jäljiltä olen kyllä irtosoraa ja hiekkaa oppinut varomaan, myös auton ratissa.
Autotalli = kotikatsomo
24.1.2017 Tiistai
Pyörää on saatava alle ja rutkasti ennen kesää ja kesällä tietysti sitten vielä enemmän. Tämä mielessäni istuin jälleen omaan kotikatsomooni autotalliin volkkarin ja mazdan väliin nautiskelemaan.
Valitsin trainerin ohjelmistosta kevyemmän setin, koska voimantunto ei ollut aivan paras mahdollinen. 45 minuutin satsi vuorottelua 120W ja 160W tehoilla sai riittää pitämään jalat hereillä. Näillä polkeminen oli sangen kevyttä hommaa eli tehoja pitää nostella torstain ajoon roimasti. Tällainen 45 minuttia ei tunnu enää missään...
Kotikatsomo on ehkä liiankin komea kuvaus ympäristölle, jossa nykyään suurimman osan elokuvista ja sarjoista katselen. Käytännössä siis iPhone6 ja nappikuulokkeet, iPhone pyörän tangolla. Hyvin kuitenkin toimii ja ruutukin on ihan riittävän iso. Aloitin uuden elokuvasarjan katsomisen tänään. Kyseessä teinikomedia Scary Movie, jota en ole koskaan kokonaan katsonut. Netflixistä kuitenkin löytyi ja kyllähän siinä aika kului hienosti. Tämän viikon treeneihin siis katsottavat koossa...
Pyörää on saatava alle ja rutkasti ennen kesää ja kesällä tietysti sitten vielä enemmän. Tämä mielessäni istuin jälleen omaan kotikatsomooni autotalliin volkkarin ja mazdan väliin nautiskelemaan.
Valitsin trainerin ohjelmistosta kevyemmän setin, koska voimantunto ei ollut aivan paras mahdollinen. 45 minuutin satsi vuorottelua 120W ja 160W tehoilla sai riittää pitämään jalat hereillä. Näillä polkeminen oli sangen kevyttä hommaa eli tehoja pitää nostella torstain ajoon roimasti. Tällainen 45 minuttia ei tunnu enää missään...
Kotikatsomo on ehkä liiankin komea kuvaus ympäristölle, jossa nykyään suurimman osan elokuvista ja sarjoista katselen. Käytännössä siis iPhone6 ja nappikuulokkeet, iPhone pyörän tangolla. Hyvin kuitenkin toimii ja ruutukin on ihan riittävän iso. Aloitin uuden elokuvasarjan katsomisen tänään. Kyseessä teinikomedia Scary Movie, jota en ole koskaan kokonaan katsonut. Netflixistä kuitenkin löytyi ja kyllähän siinä aika kului hienosti. Tämän viikon treeneihin siis katsottavat koossa...
maanantai 23. tammikuuta 2017
Close shave I eli Läheltä piti -lenkkitilanne vuosien takaa
23.1.2017 Maanantai
Vajaaseen viiteenkymmeneen vuoteen olen ehtinyt liikkua paljon ja mitä moninaisimmissa merkeissä vaikka missä ja minkä lajin tiimoilta. Liikkumisen suureen määrään verrattuna ns. Läheltä piti -tilanteita on sattunut yllättävän harvoin. Ehkä osaa en ole edes huomannut...
Tavallisen juoksulenkkeilyn tiimoilta tällainen close shave on tapahtunut tasan kerran (no kaksi kertaa, toisesta raportoinkin Polkujuoksua - ja naamakyntöä). Olen lenkkeillyt vajaat neljäkymmentä vuotta ja tämä mieleen painunut tapaus sattui asuessamme Wichita Fallsissa, Texasissa.
Oli loppukesä vuonna 2000, tarkemmin en muista. Vaimo oli kuitenkin pojan kanssa jo palannut Suomeen ja vietin poikamieselämää Teksasissa. Treenasin nousujohteisesti, sillä aikaa oli illat ja viikonloput hyvin käytössä. Hellekausi oli vielä päällä ja jo aamusta yhdeksän korvilla ulkona oli +36C ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Peruslenkkireittini oli puolentoista tunnin lenkki, joka alkoi läheisen järven rantatietä juosten. Puolessa välissä lenkkiä kävin kotona nestetankkauksessa ja jatkoin niittytielle loppulenkille. Näin siis normaalisti vaan ei tällä nimenomaisella kerralla.
Olin päässyt lenkillä vauhtiin ja olin hölkötellyt reilun puolisentoista kilometriä. Tulin karkealle öljysoratielle, jolla oli irtosoraa päällä kuten noilla teillä tapana on. Juoksin tien reunaa, mutta en mennyt pientareelle, sillä skorpioonit ja käärmeet eivät innostaneet testaamaan onnea millään lailla. Tiellä ei ollut liikennettä ja sunnuntai-aamuksi tyypillisesti oli hyvin hiljaista ja rauhallista. Tämän idyllin rikkoi V8-moottorin hurja kierrätys jossain kaukana edessä mutkan takana. Jatkoin juoksuani mutkan ulkoreunassa tien vasemmalla puolella. Auton ääni voimistui edessä ja eteeni ilmestyi hieman korotettu kulahtanut Ford Bronco, joka lähestyi moottori ulvoen. Auton vauhti oli kova. Kuskin paikalla oli nuori kaveri, vieressä istui vanhempi mies. Auto lähestyi mutkaa, jonka reunaa juoksin. Auton vauhti ei hellittänyt lainkaan ja tullessaan mutkaan auto lähti luisuun lievästi sivuttain. Öljysoran irtosora toimi kuin kuulalaakerimatto ja otti auton kuljetettavakseen. Näin vanhemman miehen hätääntyneen ilmeen, kun hän huomasi hallinnan kadonneen. Olin täysin Broncon reitillä sen luisuessa mutkaan ja hieman shokeeraantuneena totesin, että ihan sama mihin suuntaan loikkaan - Bronco isona leveänä maasturina osuu minuun joka tapauksessa. Aivan viimehetkillä - ehkä metrin päässä - auton renkaat saivat alustasta otteen ja auto lähti jälleen syöksymään tien suuntaan ohittaen hiuksenhienosti minut. Kuski ei hiljennellyt tai palannut pahoittelemaan tilannetta vaan poistui paikalta moottori huomattavasti alhaisemmilla kierroksilla kiertäen.
Tuolloin en juossut sykemittarin kanssa, mutta veikkaan, että heti tilanteen jälkeen syke kävi jossain 250 lyöntiä/min tasolla, sen verran hurja tilanne oli. Ei kuitenkaan niin hurja, että paljon puhuttu ilmiö - elämä elokuvana silmien editse - olisi tullut esiin.
Tämän jälkeen on lenkillä tullut kaikkia ääniä kuulosteltua hieman kriittisemmin...
Vajaaseen viiteenkymmeneen vuoteen olen ehtinyt liikkua paljon ja mitä moninaisimmissa merkeissä vaikka missä ja minkä lajin tiimoilta. Liikkumisen suureen määrään verrattuna ns. Läheltä piti -tilanteita on sattunut yllättävän harvoin. Ehkä osaa en ole edes huomannut...
Tavallisen juoksulenkkeilyn tiimoilta tällainen close shave on tapahtunut tasan kerran (no kaksi kertaa, toisesta raportoinkin Polkujuoksua - ja naamakyntöä). Olen lenkkeillyt vajaat neljäkymmentä vuotta ja tämä mieleen painunut tapaus sattui asuessamme Wichita Fallsissa, Texasissa.
Oli loppukesä vuonna 2000, tarkemmin en muista. Vaimo oli kuitenkin pojan kanssa jo palannut Suomeen ja vietin poikamieselämää Teksasissa. Treenasin nousujohteisesti, sillä aikaa oli illat ja viikonloput hyvin käytössä. Hellekausi oli vielä päällä ja jo aamusta yhdeksän korvilla ulkona oli +36C ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Peruslenkkireittini oli puolentoista tunnin lenkki, joka alkoi läheisen järven rantatietä juosten. Puolessa välissä lenkkiä kävin kotona nestetankkauksessa ja jatkoin niittytielle loppulenkille. Näin siis normaalisti vaan ei tällä nimenomaisella kerralla.
Olin päässyt lenkillä vauhtiin ja olin hölkötellyt reilun puolisentoista kilometriä. Tulin karkealle öljysoratielle, jolla oli irtosoraa päällä kuten noilla teillä tapana on. Juoksin tien reunaa, mutta en mennyt pientareelle, sillä skorpioonit ja käärmeet eivät innostaneet testaamaan onnea millään lailla. Tiellä ei ollut liikennettä ja sunnuntai-aamuksi tyypillisesti oli hyvin hiljaista ja rauhallista. Tämän idyllin rikkoi V8-moottorin hurja kierrätys jossain kaukana edessä mutkan takana. Jatkoin juoksuani mutkan ulkoreunassa tien vasemmalla puolella. Auton ääni voimistui edessä ja eteeni ilmestyi hieman korotettu kulahtanut Ford Bronco, joka lähestyi moottori ulvoen. Auton vauhti oli kova. Kuskin paikalla oli nuori kaveri, vieressä istui vanhempi mies. Auto lähestyi mutkaa, jonka reunaa juoksin. Auton vauhti ei hellittänyt lainkaan ja tullessaan mutkaan auto lähti luisuun lievästi sivuttain. Öljysoran irtosora toimi kuin kuulalaakerimatto ja otti auton kuljetettavakseen. Näin vanhemman miehen hätääntyneen ilmeen, kun hän huomasi hallinnan kadonneen. Olin täysin Broncon reitillä sen luisuessa mutkaan ja hieman shokeeraantuneena totesin, että ihan sama mihin suuntaan loikkaan - Bronco isona leveänä maasturina osuu minuun joka tapauksessa. Aivan viimehetkillä - ehkä metrin päässä - auton renkaat saivat alustasta otteen ja auto lähti jälleen syöksymään tien suuntaan ohittaen hiuksenhienosti minut. Kuski ei hiljennellyt tai palannut pahoittelemaan tilannetta vaan poistui paikalta moottori huomattavasti alhaisemmilla kierroksilla kiertäen.
Tuolloin en juossut sykemittarin kanssa, mutta veikkaan, että heti tilanteen jälkeen syke kävi jossain 250 lyöntiä/min tasolla, sen verran hurja tilanne oli. Ei kuitenkaan niin hurja, että paljon puhuttu ilmiö - elämä elokuvana silmien editse - olisi tullut esiin.
Tämän jälkeen on lenkillä tullut kaikkia ääniä kuulosteltua hieman kriittisemmin...
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
Pitempi lenkki Joupiskan tienoilla
22.1.2017 Sunnuntai
Sunnuntai on ollut pyöräilypainotteinen treenipäivä viikonloppuisin. Näin myös tänään. Treenipaikka oli normaalista poikkeava eli Seinäjoen Joupiska ja Kyrkösjärven tienoot. Kävi nimittäin niin, että poika ja hänen kaverinsa halusivat lasketteluhommiin. Suunniteltu kyyti peruuntui ja niinpä minä päädyin kuskiksi Seinäjoelle. Tämä oli muutenkin hyvä juttu, sillä tämä innosti laittamaan suksiboksin ja pyörätelineen kattotelineeseen kiinni. Samalla tuli teipattua myös hurjasti vihellellyt kattoteline hiljaiseksi.
Aamusta siis matkaan kohti Seinäjokea. Pyörän selkään pääsin 11:15 ja suunnitelmissa oli polkea hissilippujen kestoajan eli kolme tuntia. Näin myös tein. Maasto vaihteli melkoisesti jäisestä tienpohjasta, jäisiin/ lumisiin polkuihin ja umpilumisiin jotosreitteihin. Erityisesti ensimmäinen tunti oli viheliäinen, kun innoissani puskin kulkematonta polkua pitkälle metsään ja päädyin umpikujaan. Kun en kääntymään suostunut, niin jatko umpimetsän läpi oli yhtä tunkkaamista. Jonkun vartin hukkasin sähläämiseen tuossa, tosin polkea sai kyllä koko ajan, mutta vauhti oli mitätöntä.
Toisen ja kolmannen tunnin päästelin reippaammin tienpohjia ja runsaasti ajettuja polkuja.
Kolmisen tuntia tuli siis pyöritettyä hiessä päin ja ainakin tämän miehen mittapuulla urakka oli "riittävä". Matkaa kertyi aika vähän eli n. 42 km. Tuo pitkospuilla ja juurakko-kivikoissa tasapainoilu ei ollut matkan edistymisen kannalta erityisen tuottoisaa. Mutta sitäkin mukavampaa.
Se on todettava, että Joupiskan ja Kyrkösjärven tienoot ovat täynnä hienoja polkuja. Polkijoitakin oli liikkeelle ihan mukavasti, sekä normimaastureilla että läskeillä. Tänne pitää tulla uudemman kerran keväämmällä...
Sunnuntai on ollut pyöräilypainotteinen treenipäivä viikonloppuisin. Näin myös tänään. Treenipaikka oli normaalista poikkeava eli Seinäjoen Joupiska ja Kyrkösjärven tienoot. Kävi nimittäin niin, että poika ja hänen kaverinsa halusivat lasketteluhommiin. Suunniteltu kyyti peruuntui ja niinpä minä päädyin kuskiksi Seinäjoelle. Tämä oli muutenkin hyvä juttu, sillä tämä innosti laittamaan suksiboksin ja pyörätelineen kattotelineeseen kiinni. Samalla tuli teipattua myös hurjasti vihellellyt kattoteline hiljaiseksi.
Aamusta siis matkaan kohti Seinäjokea. Pyörän selkään pääsin 11:15 ja suunnitelmissa oli polkea hissilippujen kestoajan eli kolme tuntia. Näin myös tein. Maasto vaihteli melkoisesti jäisestä tienpohjasta, jäisiin/ lumisiin polkuihin ja umpilumisiin jotosreitteihin. Erityisesti ensimmäinen tunti oli viheliäinen, kun innoissani puskin kulkematonta polkua pitkälle metsään ja päädyin umpikujaan. Kun en kääntymään suostunut, niin jatko umpimetsän läpi oli yhtä tunkkaamista. Jonkun vartin hukkasin sähläämiseen tuossa, tosin polkea sai kyllä koko ajan, mutta vauhti oli mitätöntä.
Toisen ja kolmannen tunnin päästelin reippaammin tienpohjia ja runsaasti ajettuja polkuja.
Kolmisen tuntia tuli siis pyöritettyä hiessä päin ja ainakin tämän miehen mittapuulla urakka oli "riittävä". Matkaa kertyi aika vähän eli n. 42 km. Tuo pitkospuilla ja juurakko-kivikoissa tasapainoilu ei ollut matkan edistymisen kannalta erityisen tuottoisaa. Mutta sitäkin mukavampaa.
Se on todettava, että Joupiskan ja Kyrkösjärven tienoot ovat täynnä hienoja polkuja. Polkijoitakin oli liikkeelle ihan mukavasti, sekä normimaastureilla että läskeillä. Tänne pitää tulla uudemman kerran keväämmällä...
lauantai 21. tammikuuta 2017
Pitkää lenkkiä jälleen
21.1.2017 Lauantai
Pitkän juoksulenkin perinne on nyt vakiintunut hienosti viikonlopulle. Tänään kävin jälleen heittämässä 18 km lenkin Laihian maaseututeillä.
Keli oli upea: lievästi pakkasta, kirkas taivas ja aurinko paistatteli alavinkkelistä. Tie oli kuiva ja jääpinta oli pitävä eli liukastelu ei ollut ongelmana. Olinkin liikkeellä DS-Trainereilla, joissa ei ole nastoja. Ei ongelmia lainkaan, juoksumukavuus paljon parempi kuin nastoitetuissa GT-2000:ssa.
Juoksu kulki upeasti. Jolkottelin ilman sykemittaria, mutta pidin vauhdin rauhallisena niin, että pystyin hengittelemään nenän kautta koko ajan. Kilometri vauhti liikkui 6 min/ km tienoilla enkä tätä hitaammin kyllä lenkkejä rupea jokottelemaan. Jalat siis rullasivat hienosti ja näin tunnin kuluttua olin 9,75 km kohdalla menossa. Jälleen jokunen sata metriä pitemmällä kuin edellisellä kerralla eli tahti vain paranee. Huitaisin mustikkakeiton huiviin ja jatkoin samaa tahtia loppu matkan.
Kokonaisaika oli 1.49,49 eli alle 1.50,00 onnistuin reitin kiertämään. Hyvä näin.
Lenkin jälkeen join janooni kotona muutaman desin jugurttia äidin puolukka-omena survoksella maustettuna ja sitten nappasin koiran kainaloon ja kävimme sen kanssa kiertämässä puolen tunnin reippaan lenkin. Aika poikkeuksellisesti Tupsu paineli rivakkaa tahtia koko lenkin ja perässä sai kävellä ihan tosissaan.
En ehtinyt suihkuun ennen lounasta, joten korjasin tämän menemällä uimahallille. Oikean käden kuntoutus jatkui ja uin 1,2 km. Ohjelmassa oli peruskroolia tyylitellen, yhden käden kauhontaa 200m ja kädenläppäsykroolia 200m. Uinti tuntui hyvältä ja oma fiilis tyylistä ja uima-asennosta oli positiivinen. Tämä tosin täysin tunnepohjalta ja totuus saattoi olla juuri päinvastainen. Aikaa altaassa tuhertui 30 minuuttia, joka oli myös asettamani limitti.
Uinnin yhteydessä suihkussa havahduin lievään aristukseen takareisien yläpäässä. Molempien takareisien pinnat olivat ärsyyntyneet ja kosketusarat. Urheilukerraston kalsarit ovatkin tuntuneet hieman ahtailta jalassa, lienevät kutistuneet lukemattomissa pesuissa. Karkea pinta on tehnyt tehtävänsä...En laita nyt kuvaa tästä tällä kertaa.
Pitkän juoksulenkin perinne on nyt vakiintunut hienosti viikonlopulle. Tänään kävin jälleen heittämässä 18 km lenkin Laihian maaseututeillä.
Keli oli upea: lievästi pakkasta, kirkas taivas ja aurinko paistatteli alavinkkelistä. Tie oli kuiva ja jääpinta oli pitävä eli liukastelu ei ollut ongelmana. Olinkin liikkeellä DS-Trainereilla, joissa ei ole nastoja. Ei ongelmia lainkaan, juoksumukavuus paljon parempi kuin nastoitetuissa GT-2000:ssa.
Juoksu kulki upeasti. Jolkottelin ilman sykemittaria, mutta pidin vauhdin rauhallisena niin, että pystyin hengittelemään nenän kautta koko ajan. Kilometri vauhti liikkui 6 min/ km tienoilla enkä tätä hitaammin kyllä lenkkejä rupea jokottelemaan. Jalat siis rullasivat hienosti ja näin tunnin kuluttua olin 9,75 km kohdalla menossa. Jälleen jokunen sata metriä pitemmällä kuin edellisellä kerralla eli tahti vain paranee. Huitaisin mustikkakeiton huiviin ja jatkoin samaa tahtia loppu matkan.
Kokonaisaika oli 1.49,49 eli alle 1.50,00 onnistuin reitin kiertämään. Hyvä näin.
Lenkin jälkeen join janooni kotona muutaman desin jugurttia äidin puolukka-omena survoksella maustettuna ja sitten nappasin koiran kainaloon ja kävimme sen kanssa kiertämässä puolen tunnin reippaan lenkin. Aika poikkeuksellisesti Tupsu paineli rivakkaa tahtia koko lenkin ja perässä sai kävellä ihan tosissaan.
En ehtinyt suihkuun ennen lounasta, joten korjasin tämän menemällä uimahallille. Oikean käden kuntoutus jatkui ja uin 1,2 km. Ohjelmassa oli peruskroolia tyylitellen, yhden käden kauhontaa 200m ja kädenläppäsykroolia 200m. Uinti tuntui hyvältä ja oma fiilis tyylistä ja uima-asennosta oli positiivinen. Tämä tosin täysin tunnepohjalta ja totuus saattoi olla juuri päinvastainen. Aikaa altaassa tuhertui 30 minuuttia, joka oli myös asettamani limitti.
Uinnin yhteydessä suihkussa havahduin lievään aristukseen takareisien yläpäässä. Molempien takareisien pinnat olivat ärsyyntyneet ja kosketusarat. Urheilukerraston kalsarit ovatkin tuntuneet hieman ahtailta jalassa, lienevät kutistuneet lukemattomissa pesuissa. Karkea pinta on tehnyt tehtävänsä...En laita nyt kuvaa tästä tällä kertaa.
perjantai 20. tammikuuta 2017
Trainer - sweat trainer
20.1.2017 Perjantai
No niin, viikko muljahti taas perjantaihin. Keskiviikko ja torstai menivät tieteen tekoon, ei enempää raportoitavaa niistä.
Tänään hyppäsin trainerin selkään ja vedin rankemman ohjelman mukaan 60 minuutin setin. Intervallia äärettömän monta kierrosta. 30 minuutin kohdalla oli aivan hiessa ja join mustikkamehun. Pohdin lopettamista, mutta jatkoin tavoite kirkkaana mielessäni polkemista eteenpäin. 45 minuutin kohdalla epäilyn iski uudemman kerran, mutta juuri silloin käynnistyi The Shooterin yhdeksäs jakso Netflixissä ja sen mukana tempauduin polkemaan viimeisen vartin. Olin aivan lopussa tunnin kohdalla ja nousin pyörän selästä kamat litimärkinä. Hyvin jaksoi kuitenkin.
Hyvä treeni.
Muutoin kauden valmistelut ovat edenneet jälleen hieman aikaisemmasta. Barcelonan reissuun on nyt lennoille varattuna myös pyöräpaikat. Lisäksi hiihtolomareissun majoitus tuli varattua Rukalta. Rukan reissulle katolle tulee suksiboksin lisäksi pyörä...
No niin, viikko muljahti taas perjantaihin. Keskiviikko ja torstai menivät tieteen tekoon, ei enempää raportoitavaa niistä.
Tänään hyppäsin trainerin selkään ja vedin rankemman ohjelman mukaan 60 minuutin setin. Intervallia äärettömän monta kierrosta. 30 minuutin kohdalla oli aivan hiessa ja join mustikkamehun. Pohdin lopettamista, mutta jatkoin tavoite kirkkaana mielessäni polkemista eteenpäin. 45 minuutin kohdalla epäilyn iski uudemman kerran, mutta juuri silloin käynnistyi The Shooterin yhdeksäs jakso Netflixissä ja sen mukana tempauduin polkemaan viimeisen vartin. Olin aivan lopussa tunnin kohdalla ja nousin pyörän selästä kamat litimärkinä. Hyvin jaksoi kuitenkin.
Hyvä treeni.
Muutoin kauden valmistelut ovat edenneet jälleen hieman aikaisemmasta. Barcelonan reissuun on nyt lennoille varattuna myös pyöräpaikat. Lisäksi hiihtolomareissun majoitus tuli varattua Rukalta. Rukan reissulle katolle tulee suksiboksin lisäksi pyörä...
tiistai 17. tammikuuta 2017
Sukset suihkimaan
17.1.2017 Tiistai
Meinasin pitää lepopäivän, mutta päädyin asentamaan kattotelineet autoon ja hiihtolenkille. Koska lunta oli tiedossa vain vähän, otin matkaan luistelusukset. Perillä pururadalla arvioni osoittautui oikeaksi: latua ei ollut, jäinen ohkaisen lumen paikoin peittämä levy pururadan pinnalla oli. Viimevuoden luistovoiteet toimivat ihan hyvin ja lähdin luistellen liikkeelle. Hieman oli kiikkerää tasapainoilua alkuun, mutta sitten homma alkoi sujua. Kädet toimivat hyvin ja osaksi tämä hiihtoidea perustuikin siihen, että sain samalla kuntoutettua oikeaa kättä. Lauantain juoksulenkillä kenkien kastumisen myötä jalkapohjaani saamani rakko sen sijaan kirvisteli alkumatkan.
Hiihtoalusta oli kova ja periaatteessa jäätä. Tämä oli kuitenkin ihan mainiota, kun vertasi siihen mitä tuleman piti. Noin 2,2 km kohdalla reitin vaativimpiin mäkiin tullessani sukset alkoivat tökkiä. Jääkansi katosi yht'äkkiä ja purulastu pisti lumen alta esiin. Sukset eivät purulla luistaneet. Jouduin ottamaan sukset jalasta ja talsimaan melkein reitin loppuun. Pisin 3,2 km lenkki oli siis toivoton hiihtää. Sen sijaan 2,5 km lenkki toimi mainiosti ja kiersinkin sen vielä kahteen kertaan läpi.
Kokonaismatkaa kertyi joku 8 km. Aikaa meni 45 minuttia kaikkine kävelyineen. Toivottavasti lunta tulee lisää, että pääsen myös perinteisen hiihdon makuun vielä.
Meinasin pitää lepopäivän, mutta päädyin asentamaan kattotelineet autoon ja hiihtolenkille. Koska lunta oli tiedossa vain vähän, otin matkaan luistelusukset. Perillä pururadalla arvioni osoittautui oikeaksi: latua ei ollut, jäinen ohkaisen lumen paikoin peittämä levy pururadan pinnalla oli. Viimevuoden luistovoiteet toimivat ihan hyvin ja lähdin luistellen liikkeelle. Hieman oli kiikkerää tasapainoilua alkuun, mutta sitten homma alkoi sujua. Kädet toimivat hyvin ja osaksi tämä hiihtoidea perustuikin siihen, että sain samalla kuntoutettua oikeaa kättä. Lauantain juoksulenkillä kenkien kastumisen myötä jalkapohjaani saamani rakko sen sijaan kirvisteli alkumatkan.
Hiihtoalusta oli kova ja periaatteessa jäätä. Tämä oli kuitenkin ihan mainiota, kun vertasi siihen mitä tuleman piti. Noin 2,2 km kohdalla reitin vaativimpiin mäkiin tullessani sukset alkoivat tökkiä. Jääkansi katosi yht'äkkiä ja purulastu pisti lumen alta esiin. Sukset eivät purulla luistaneet. Jouduin ottamaan sukset jalasta ja talsimaan melkein reitin loppuun. Pisin 3,2 km lenkki oli siis toivoton hiihtää. Sen sijaan 2,5 km lenkki toimi mainiosti ja kiersinkin sen vielä kahteen kertaan läpi.
Kokonaismatkaa kertyi joku 8 km. Aikaa meni 45 minuttia kaikkine kävelyineen. Toivottavasti lunta tulee lisää, että pääsen myös perinteisen hiihdon makuun vielä.
maanantai 16. tammikuuta 2017
Uintikausi 2017 käyntiin
16.1.2017 Maanantai
Kättä olen nyt parannellut riittävästi. Kuuria on syöty. Voidetta on levitelty kahtakin eri sorttia. Ei täysin parantunut. Päätin lopettaa nysväämisen tänään ja ryhtyä aktiiviseen kuntoutukseen.
Tänään piti olla lepopäivä, mutta koiran lenkityksen jälkeen köröttelin Laihian uimahallille kokeilemaan uintia. Uimattomuus on jo poikinut pienimuotoisen ongelman kotona, kun urheiluseteleitä kertyy koko ajan enemmän ja enemmän eikä niitä ole päässyt käyttämään pois. Nyt tämä pato lähti purkautumaan.
Otin uinnin tunnustelevasti ja kevyesti. En ryhtynyt erikoisempaan drilliin vaan uin omaksi ilokseni. Uinti kulki ilahduttavan kevyesti. Oikea käsivarsi kesti kohtalaisen hyvin läpi koko lyhyen harjoituksen. Uiminen oli kertakaikkiaan kivaa ja tunsin olevani kuin delfiini. Tai hai. Mutta hidas sellainen. Jotenkin ote veteen ja käden veto veden läpi tuntui purevan paremmin ja tuottavan paremmin vauhtia kuin koskaan aikaisemmin. Kyllä tällä setillä lokakuun alussa vajaat 4 km kauhotaan tuntiin ja varttiin.
Uin jonkun 25 minuttia ja matkaa kertyi kilometrin verran. Olisin mielelläni jatkanut treeniä, mutta päätin malttaa ja tunnetusti maltti on valttia.
Kättä olen nyt parannellut riittävästi. Kuuria on syöty. Voidetta on levitelty kahtakin eri sorttia. Ei täysin parantunut. Päätin lopettaa nysväämisen tänään ja ryhtyä aktiiviseen kuntoutukseen.
Tänään piti olla lepopäivä, mutta koiran lenkityksen jälkeen köröttelin Laihian uimahallille kokeilemaan uintia. Uimattomuus on jo poikinut pienimuotoisen ongelman kotona, kun urheiluseteleitä kertyy koko ajan enemmän ja enemmän eikä niitä ole päässyt käyttämään pois. Nyt tämä pato lähti purkautumaan.
Otin uinnin tunnustelevasti ja kevyesti. En ryhtynyt erikoisempaan drilliin vaan uin omaksi ilokseni. Uinti kulki ilahduttavan kevyesti. Oikea käsivarsi kesti kohtalaisen hyvin läpi koko lyhyen harjoituksen. Uiminen oli kertakaikkiaan kivaa ja tunsin olevani kuin delfiini. Tai hai. Mutta hidas sellainen. Jotenkin ote veteen ja käden veto veden läpi tuntui purevan paremmin ja tuottavan paremmin vauhtia kuin koskaan aikaisemmin. Kyllä tällä setillä lokakuun alussa vajaat 4 km kauhotaan tuntiin ja varttiin.
Uin jonkun 25 minuttia ja matkaa kertyi kilometrin verran. Olisin mielelläni jatkanut treeniä, mutta päätin malttaa ja tunnetusti maltti on valttia.
sunnuntai 15. tammikuuta 2017
Pakkaslenkki pyörällä
15.1.2017 Sunnuntai
Eilen oli pitkä juoksulenkki, joten tänään vuorossa pitkä pyörälenkki. Keli oli eilisestä muuttunut kylmempään suuntaan ja pakkasta oli -10 C. Tuulta ei ollut lainkaan ja taivas oli kirkkaan puoleinen.
Pukeuduin kevyesti: urheilukerrasto alla, pyöräilypitkikset ja hiihtopoolo seuraavana ja päällimmäisenä hiihtohousut ja Lidlin Crivit -pyöräilytakki. Kenkinä vanhat lenkkarit, joiden päälle vedin ohuet tuulensuojat. Päässä pipo ja kypärä. Kaiken sinettinä keltainen liikenneliivi ja 15 € hanskat. Kypäränä tri-kypärä, jossa on visiiri. Visiiri suojaa tuulelta hyvin. Ei ole vielä laskettelulaseja tarvinnut naamalle laittaa, mutta nekin kyllä löytyvät.
Lidl-takki on ihmeellinen. Se on tehty syyskelejä varten. Se ei kuitenkaan hengitä juuri lainkaan ja lämmittääkin jonkin verran, joten pakkaskeleillä se on uskomattoman kätevä. Lisäksi se on erittäin kestävä: pari talvea sitten se jäi tammikuussa lumisateessa pihalle ja hankeen. Keväällä lumien sulaessa pelastin sen, pistin pesukoneeseen ja otin käyttöön. Talven kokemus ei aiheuttanut sille mitään traumoja. Lisäksi siinä on iso huppu, jolla voi peittää kypäräpäänkin. Erittäin kylmillä keleillä hyvä optio.
Toinen ihmelöytö ovat nuo ohuet tuulen suojat kengille. Ostin ne aikoinaan ensisijaisesti kylmille vesikeleille. Nyt lenkkareitten päällä ne toimivat pakkaskelilläkin todella hienosti. Jalan lämpö ei karkaa eikä tuuli tunkeudu huokoisen kengän läpi jalkaan.
Tuolla pukeutumisreseptillä siis lähdin matkaan. Reittivalintani oli sorateitä Tervajoelle, sieltä Vähäkyröön ja paluu peltoteitten kautta Laihian aseman nurkille niin, että loppuun pari kilometriä metsäpolkua.
Tiet olivat kohtalaisen narskeita pakkasen jäljiltä. Huippuliukkaita kohtiakin löytyi koko matkan ajan, mutta nasta purivat.
Liikennettä oli aamupäivästä vähän: kahteen otteeseen kaksi juoksijaa ja yksi pyöräilijä. Lisäksi noin kymmenen autokuntaa metsästäjiä tai metsänhoitajia tienvarressa pysäköityjen autojen perusteella.
Lenkin varrelta ei juuri raportoitavaa. Nahkeaa oli ajella ja vauhti oli sen mukaista, vaikka parastaan sai laittaa tulemaan. Yhtä kelkkareitin pätkää kävin tiedustelemassa puolisen kilometriä metsään päin ja pohjat olivat jo olemassa. Vähän vielä lisää lunta ja uutta ajettavaa löytyy hurjasti lisää.
Matkaa kertyi 40 km ja aikaa meni 2.21,00. Hyvä harjoitus.
Eilen oli pitkä juoksulenkki, joten tänään vuorossa pitkä pyörälenkki. Keli oli eilisestä muuttunut kylmempään suuntaan ja pakkasta oli -10 C. Tuulta ei ollut lainkaan ja taivas oli kirkkaan puoleinen.
Pukeuduin kevyesti: urheilukerrasto alla, pyöräilypitkikset ja hiihtopoolo seuraavana ja päällimmäisenä hiihtohousut ja Lidlin Crivit -pyöräilytakki. Kenkinä vanhat lenkkarit, joiden päälle vedin ohuet tuulensuojat. Päässä pipo ja kypärä. Kaiken sinettinä keltainen liikenneliivi ja 15 € hanskat. Kypäränä tri-kypärä, jossa on visiiri. Visiiri suojaa tuulelta hyvin. Ei ole vielä laskettelulaseja tarvinnut naamalle laittaa, mutta nekin kyllä löytyvät.
Lidl-takki on ihmeellinen. Se on tehty syyskelejä varten. Se ei kuitenkaan hengitä juuri lainkaan ja lämmittääkin jonkin verran, joten pakkaskeleillä se on uskomattoman kätevä. Lisäksi se on erittäin kestävä: pari talvea sitten se jäi tammikuussa lumisateessa pihalle ja hankeen. Keväällä lumien sulaessa pelastin sen, pistin pesukoneeseen ja otin käyttöön. Talven kokemus ei aiheuttanut sille mitään traumoja. Lisäksi siinä on iso huppu, jolla voi peittää kypäräpäänkin. Erittäin kylmillä keleillä hyvä optio.
Toinen ihmelöytö ovat nuo ohuet tuulen suojat kengille. Ostin ne aikoinaan ensisijaisesti kylmille vesikeleille. Nyt lenkkareitten päällä ne toimivat pakkaskelilläkin todella hienosti. Jalan lämpö ei karkaa eikä tuuli tunkeudu huokoisen kengän läpi jalkaan.
Tuolla pukeutumisreseptillä siis lähdin matkaan. Reittivalintani oli sorateitä Tervajoelle, sieltä Vähäkyröön ja paluu peltoteitten kautta Laihian aseman nurkille niin, että loppuun pari kilometriä metsäpolkua.
Tiet olivat kohtalaisen narskeita pakkasen jäljiltä. Huippuliukkaita kohtiakin löytyi koko matkan ajan, mutta nasta purivat.
Liikennettä oli aamupäivästä vähän: kahteen otteeseen kaksi juoksijaa ja yksi pyöräilijä. Lisäksi noin kymmenen autokuntaa metsästäjiä tai metsänhoitajia tienvarressa pysäköityjen autojen perusteella.
Lenkin varrelta ei juuri raportoitavaa. Nahkeaa oli ajella ja vauhti oli sen mukaista, vaikka parastaan sai laittaa tulemaan. Yhtä kelkkareitin pätkää kävin tiedustelemassa puolisen kilometriä metsään päin ja pohjat olivat jo olemassa. Vähän vielä lisää lunta ja uutta ajettavaa löytyy hurjasti lisää.
Matkaa kertyi 40 km ja aikaa meni 2.21,00. Hyvä harjoitus.
lauantai 14. tammikuuta 2017
Pitkä lenkki lepopäivän ratoksi
14.1.2017 Lauantai
Nukkumisrytmini on muuttunut viime viikkojen aikana ja niinpä heräsinkin lauantaiaamuksi poikkeuksellisen aikaisin eli ennen kahdeksaa. Ja virkeänä ilman mitään herätyskello. Tämä mahdollisti rauhalliset aamutoimet, aamupalan ja aamulehden luennan.
Jonkin verran yhdeksän jälkeen pääsin lenkille. Keli oli lievästi pakkasella ja lunta tihutteli hiukkasen. Tiet olivat ohuen lumikerroksen alla. Hieno keli, kun aurinkokin alkoi pikku hiljaa nousta. Lenkkireittinä sama mitä olen viimeiset kaksi viikonloppua juossut eli syrjäteitä Jakkulaan (n. 14 km) ja sieltä suorinta reittiä kotiin (n. 4km).
Ketään muita ei ollut liikkeellä. Löysin toisen juoksija jalanjäljet, jotka olivat tuoreet. Taivaalta putoilevat hiutaleet eivät olleet jälkiä vielä peittäneet. Aloin jäljittää juoksijaa, mutta eipä näkynyt. Aina mutkan jälkeen tie avautui tyhjänä. Muutaman kilometrin kohdalla jäljitystunnelma tiivistyi: jäljitettävä oli merkannut tien varteen reviiriään...
Suorttilan tienhaarassa käännyin vasemmalle. Oikealle menevän tien suunnassa sadan metrin päässä näin jälkientekijän. Melkein sain kiinni.
Hurjempaa oli edessä. Sadan metrin juoksun jälkeen eteeni kurvasi ravihevonen kuskeineen. Ohitin ravurin - siis ohitin ravurin ! Hieno fiilis. Pian tämän jälkeen hevonen kiihdytti vauhtiaan ja paineli ohitseni. Sitten se kuitenkin kohta hidasti ja ohitin sen jälleen. Ja kohta hevonen taas ohitti minut. Tähän tämä hurja kamppailu sitten päättyikin, hevonen häipyi horisonttiin. Parempi näin, mietityttikin, että mahtaako hermostua kun siinä samoja reittejä juostiin. Iso eläin.
Juoksu eteni tasaisen tappavaa tahtia. Jokainen maili hiukan alle kymmenen minuutin. Tunnin kohdalla join mustikkakeiton, jonka olin pakannut mukaani. Juontipaikka oli jonkun satasen pitemmällä kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Edistystä. Suurin piirtein ajassa 1.22,00 olin Jakkulan tienhaarassa ja kiristin tahtia niin, että maili meni suurin piirtein aikaan yhdeksään ja puoleen minuuttiin. Kotona Laihialla olin ajassa (noin) 1.52,00 ja matkaa kertyi 18 km.
Ihan hyvää settiä, vaikka tänään juoksu ei ihan hirveän rennolta tuntunut. Edellisten kolmen päivän pyöräilyt olivat jumettaneet reisiä ja venyttelyt oli tullut hoidettua hieman heikosti. Loppua kohti meno kuitenkin keveni eli parempi näin.
Nukkumisrytmini on muuttunut viime viikkojen aikana ja niinpä heräsinkin lauantaiaamuksi poikkeuksellisen aikaisin eli ennen kahdeksaa. Ja virkeänä ilman mitään herätyskello. Tämä mahdollisti rauhalliset aamutoimet, aamupalan ja aamulehden luennan.
Jonkin verran yhdeksän jälkeen pääsin lenkille. Keli oli lievästi pakkasella ja lunta tihutteli hiukkasen. Tiet olivat ohuen lumikerroksen alla. Hieno keli, kun aurinkokin alkoi pikku hiljaa nousta. Lenkkireittinä sama mitä olen viimeiset kaksi viikonloppua juossut eli syrjäteitä Jakkulaan (n. 14 km) ja sieltä suorinta reittiä kotiin (n. 4km).
Ketään muita ei ollut liikkeellä. Löysin toisen juoksija jalanjäljet, jotka olivat tuoreet. Taivaalta putoilevat hiutaleet eivät olleet jälkiä vielä peittäneet. Aloin jäljittää juoksijaa, mutta eipä näkynyt. Aina mutkan jälkeen tie avautui tyhjänä. Muutaman kilometrin kohdalla jäljitystunnelma tiivistyi: jäljitettävä oli merkannut tien varteen reviiriään...
Suorttilan tienhaarassa käännyin vasemmalle. Oikealle menevän tien suunnassa sadan metrin päässä näin jälkientekijän. Melkein sain kiinni.
Hurjempaa oli edessä. Sadan metrin juoksun jälkeen eteeni kurvasi ravihevonen kuskeineen. Ohitin ravurin - siis ohitin ravurin ! Hieno fiilis. Pian tämän jälkeen hevonen kiihdytti vauhtiaan ja paineli ohitseni. Sitten se kuitenkin kohta hidasti ja ohitin sen jälleen. Ja kohta hevonen taas ohitti minut. Tähän tämä hurja kamppailu sitten päättyikin, hevonen häipyi horisonttiin. Parempi näin, mietityttikin, että mahtaako hermostua kun siinä samoja reittejä juostiin. Iso eläin.
Juoksu eteni tasaisen tappavaa tahtia. Jokainen maili hiukan alle kymmenen minuutin. Tunnin kohdalla join mustikkakeiton, jonka olin pakannut mukaani. Juontipaikka oli jonkun satasen pitemmällä kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Edistystä. Suurin piirtein ajassa 1.22,00 olin Jakkulan tienhaarassa ja kiristin tahtia niin, että maili meni suurin piirtein aikaan yhdeksään ja puoleen minuuttiin. Kotona Laihialla olin ajassa (noin) 1.52,00 ja matkaa kertyi 18 km.
Ihan hyvää settiä, vaikka tänään juoksu ei ihan hirveän rennolta tuntunut. Edellisten kolmen päivän pyöräilyt olivat jumettaneet reisiä ja venyttelyt oli tullut hoidettua hieman heikosti. Loppua kohti meno kuitenkin keveni eli parempi näin.
perjantai 13. tammikuuta 2017
Yön selkään pyörän selkään...III
13.1.2017 Perjantai
...mutta ulkona. Lievä pakkanen ja lumisade tekivät illasta hienon. Suuntasin maasturin keulan Vaasaan päin ja kävin 10 km päässä kääntymässä eli 20 km lenkin. Lievästi lunta pyörätiellä ja 20 km/h keskarin ylläpitäminen oli kovan työn takana. Vaihteeksi oli kuitenkin kiva ajella ulkona. Ja tunti siinä meni.
Koska netflixin katselu ei ulkoajelussa luonnistunut, katsoin kolmosjakson loppuun kotona ennen lenkille lähtöä. Juoni jatkuu edelleen mielenkiitoisena...
Viikonlopun aikana on tarkoitus viedä P5:n huolto loppuun eli etu- ja takarattaat puhtaaksi ja ketjut kiiltämään.
Ja tänään myös edistystä IM Barcelonan tiimoilta: hotelli on nyt varattu. Tai oikeastaan kaksi hotellia. Noista täytyy valita se soveliaampi. Vielä puuttuu pyöräpaikka lennoilta - pitää hoitaa kuntoon viikonlopun aikana sekin. Sitten ei puutu kuin treeniä. Kahdeksan ja puoli kuukautta.
...mutta ulkona. Lievä pakkanen ja lumisade tekivät illasta hienon. Suuntasin maasturin keulan Vaasaan päin ja kävin 10 km päässä kääntymässä eli 20 km lenkin. Lievästi lunta pyörätiellä ja 20 km/h keskarin ylläpitäminen oli kovan työn takana. Vaihteeksi oli kuitenkin kiva ajella ulkona. Ja tunti siinä meni.
Koska netflixin katselu ei ulkoajelussa luonnistunut, katsoin kolmosjakson loppuun kotona ennen lenkille lähtöä. Juoni jatkuu edelleen mielenkiitoisena...
Viikonlopun aikana on tarkoitus viedä P5:n huolto loppuun eli etu- ja takarattaat puhtaaksi ja ketjut kiiltämään.
Ja tänään myös edistystä IM Barcelonan tiimoilta: hotelli on nyt varattu. Tai oikeastaan kaksi hotellia. Noista täytyy valita se soveliaampi. Vielä puuttuu pyöräpaikka lennoilta - pitää hoitaa kuntoon viikonlopun aikana sekin. Sitten ei puutu kuin treeniä. Kahdeksan ja puoli kuukautta.
Yön selkään pyörän selkään... II
12.1.2017 Torstai
...mutta sisätiloissa sentään. Kelit lösähtivät alkuviikosta täysin: lämmöt plussalle ja lumet vedeksi. Ei aivan kaikki, mutta hiihtohommat siirtyvät jälleen eteenpäin. Juoksemaankaan ei innostanut lähteä, kun vesijää vaanii pimeässä vähän liian monessa paikassa.
Vedin trainerilla 45 minuutin treenin kieputellen tasaista 35 km/h vauhtia koko ajan. Hiki irtosi jo perinteiseen malliin. Harjoistus oli intensiteetiltään sopiva eli sopiva keskelle viikkoa myöhäisempään iltaan.
Ajo sujui hienosti, kun netflixistä löytyi uusi katsottava sarja. Sarja on Shooter ja kertoo tarkka-ampujasta, joka joutuu pinteeseen. Mielenkiitoinen katsottava jatkui ainakin sarjan kolmanteen osaan puoleen väliin, jolloin 45 minuuttia tuli täyteen eli reilu 1,05 jaksoa. Lähiviikot tulevat sujumaan kuin lennossa.
Muutoin ohjelmassani on jatkunut painon pudotus. Sen myötä luvassa merkittävin tulosten parannus. Kesän tavoitepaino on 76-77 kg haarukassa.
Trendi painon pudotuksessa:
- 9.1.2017 - 84,7 kg
- 10.1.2017 - 83,8 kg
- 11.1.2017 - 83,0 kg
- 12.1.2017 - 83,1 kg
- 13.1.2017 - 82,6 kg
- wau!!!!
Aika reipas pudotus eli varmaankin "kierrosta" olen onnistunut eliminoimaan 2 kg eli kaksi maitopurkillista painoa. Tämä ei ole vaikuttanut millän tavalla jaksamiseen eikä nälkäkään ole vaivannut. Turhan paljon on siis tullut tankattua.
Johtuuko tästä vai mistä, mutta olen onnistunut nousemaan aikaisemmin koko viikon ja ilman suurempia ongelmia.
Jos tämä toimii näin, niin tästä voisi lähteä rakentamaan ihan uutta painonhallintakonseptia. Vapise Weight Watchers!
...mutta sisätiloissa sentään. Kelit lösähtivät alkuviikosta täysin: lämmöt plussalle ja lumet vedeksi. Ei aivan kaikki, mutta hiihtohommat siirtyvät jälleen eteenpäin. Juoksemaankaan ei innostanut lähteä, kun vesijää vaanii pimeässä vähän liian monessa paikassa.
Vedin trainerilla 45 minuutin treenin kieputellen tasaista 35 km/h vauhtia koko ajan. Hiki irtosi jo perinteiseen malliin. Harjoistus oli intensiteetiltään sopiva eli sopiva keskelle viikkoa myöhäisempään iltaan.
Ajo sujui hienosti, kun netflixistä löytyi uusi katsottava sarja. Sarja on Shooter ja kertoo tarkka-ampujasta, joka joutuu pinteeseen. Mielenkiitoinen katsottava jatkui ainakin sarjan kolmanteen osaan puoleen väliin, jolloin 45 minuuttia tuli täyteen eli reilu 1,05 jaksoa. Lähiviikot tulevat sujumaan kuin lennossa.
Muutoin ohjelmassani on jatkunut painon pudotus. Sen myötä luvassa merkittävin tulosten parannus. Kesän tavoitepaino on 76-77 kg haarukassa.
Trendi painon pudotuksessa:
- 9.1.2017 - 84,7 kg
- 10.1.2017 - 83,8 kg
- 11.1.2017 - 83,0 kg
- 12.1.2017 - 83,1 kg
- 13.1.2017 - 82,6 kg
- wau!!!!
Aika reipas pudotus eli varmaankin "kierrosta" olen onnistunut eliminoimaan 2 kg eli kaksi maitopurkillista painoa. Tämä ei ole vaikuttanut millän tavalla jaksamiseen eikä nälkäkään ole vaivannut. Turhan paljon on siis tullut tankattua.
Johtuuko tästä vai mistä, mutta olen onnistunut nousemaan aikaisemmin koko viikon ja ilman suurempia ongelmia.
Jos tämä toimii näin, niin tästä voisi lähteä rakentamaan ihan uutta painonhallintakonseptia. Vapise Weight Watchers!
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Yön selkään pyörän selkään...
11.1.2017 Keskiviikko
...mutta sisätiloissa sentään. Kelit lösähtivät alkuviikosta täysin: lämmöt plussalle ja lumet vedeksi. Ei aivan kaikki, mutta hiihtohommat siirtyvät jälleen eteenpäin. Juoksemaankaan ei innostanut lähteä, kun vesijää vaanii pimeässä vähän liian monessa paikassa.
Vedin trainerilla 50 minuutin treenin kieputellen tasaista 35 km/h vauhtia koko ajan. Hiki irtosi jo perinteiseen malliin. Harjoistus oli intensiteetiltään sopiva eli sopiva keskelle viikkoa myöhäisempään iltaan.
Ajo sujui hienosti, kun netflixistä löytyi uusi katsottava sarja. Sarja on Shooter ja kertoo tarkka-ampujasta, joka joutuu pinteeseen. Mielenkiitoinen katsottava ainakin ensimmäiset 1,15 jaksoa. Lähiviikot tulevat sujumaan kuin lennossa.
Muutoin ohjelmassani on painon pudotus. Sen myötä luvassa merkittävin tulosten parannus. Kesän tavoitepaino on 76-77 kg haarukassa. Maantaina aamulla vaaka ponnahti 84,7 kg lukemiin. Se on aika paljon, mutta lihastakin on tullut paljon. Läskiä löytyy myös. Tänään aamulla olin niukemman ruokailukuurin jäljiltä saanut näytön jo 83,0 kg tasoon. Tästä eteenpäin ei pudotus enää etene samaa tahtia, mutta yritellään pitää trendi päällä.
...mutta sisätiloissa sentään. Kelit lösähtivät alkuviikosta täysin: lämmöt plussalle ja lumet vedeksi. Ei aivan kaikki, mutta hiihtohommat siirtyvät jälleen eteenpäin. Juoksemaankaan ei innostanut lähteä, kun vesijää vaanii pimeässä vähän liian monessa paikassa.
Vedin trainerilla 50 minuutin treenin kieputellen tasaista 35 km/h vauhtia koko ajan. Hiki irtosi jo perinteiseen malliin. Harjoistus oli intensiteetiltään sopiva eli sopiva keskelle viikkoa myöhäisempään iltaan.
Ajo sujui hienosti, kun netflixistä löytyi uusi katsottava sarja. Sarja on Shooter ja kertoo tarkka-ampujasta, joka joutuu pinteeseen. Mielenkiitoinen katsottava ainakin ensimmäiset 1,15 jaksoa. Lähiviikot tulevat sujumaan kuin lennossa.
Muutoin ohjelmassani on painon pudotus. Sen myötä luvassa merkittävin tulosten parannus. Kesän tavoitepaino on 76-77 kg haarukassa. Maantaina aamulla vaaka ponnahti 84,7 kg lukemiin. Se on aika paljon, mutta lihastakin on tullut paljon. Läskiä löytyy myös. Tänään aamulla olin niukemman ruokailukuurin jäljiltä saanut näytön jo 83,0 kg tasoon. Tästä eteenpäin ei pudotus enää etene samaa tahtia, mutta yritellään pitää trendi päällä.
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Pyörälenkkiä liukkailla kärryteillä
8.1.2017 Sunnuntai
Aloitin päivän ulkoiluttamalla koiran. Näyttivät kaikki naapuruston koirat olleen liikkeellä, sen verran keltaisena oli tienvarsi.
Koiralenkin jälkeen lähdin tutulle lenkilleni Vähäkyröön. Reitti meni Laihia Aseman kautta, paluu Aseman metsien kautta.
Keli oli hieno, muutama aste pakkasta, jonkun verran tuulta. Uskomattoman talvinen tunnelma, taivas pilvessä.
Matkavauhti rauhoittui päästyäni aseman ohi. Tie muuttui vähemmän liikennöidyksi ja lopulta peltojen lomassa vain traktorilla ajetuksi. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että sarpaneva-jää oli lumen alla piilossa ja renkaat muljuivat koko ajan. Traktorin ajourat olivat ainoa vaihtoehot mennä ja nekin olivat kiikkerät. No, pohjat ovat kuitenkin talvea ajatellen hyvät.
Kävin Vähäkyrössä kääntymässä ja samalla siemaisin mustikkakeiton. Paluumatka sujui hyvin. Yksi mönkijäkuski tuli tuhatta ja sataa vastaan tiellä driftaten, mutta hän ehti kuitenkin menoaan rauhoittamaan sen verra, ettei yhteentörmäystä tullut.
Metsään siirtyessäni ajo muuttui monta pykälää hankalammaksi: jään päällä oli lumi, jota traktorit eivät olleet tiivistäneet. Ajaminen oli jatkuvaa muljutusta. Eteneminen oli hidasta eikä mikään nautinto. Tilanne helpottui onneksi päästyäni tiheämpään metsään.
Kotona olin jälleen reilun kahden tunnin kuluttua. Pitempäänkin olisi voinut ajella, mutta askel kerrallaan...
Aloitin päivän ulkoiluttamalla koiran. Näyttivät kaikki naapuruston koirat olleen liikkeellä, sen verran keltaisena oli tienvarsi.
Koiralenkin jälkeen lähdin tutulle lenkilleni Vähäkyröön. Reitti meni Laihia Aseman kautta, paluu Aseman metsien kautta.
Keli oli hieno, muutama aste pakkasta, jonkun verran tuulta. Uskomattoman talvinen tunnelma, taivas pilvessä.
Matkavauhti rauhoittui päästyäni aseman ohi. Tie muuttui vähemmän liikennöidyksi ja lopulta peltojen lomassa vain traktorilla ajetuksi. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että sarpaneva-jää oli lumen alla piilossa ja renkaat muljuivat koko ajan. Traktorin ajourat olivat ainoa vaihtoehot mennä ja nekin olivat kiikkerät. No, pohjat ovat kuitenkin talvea ajatellen hyvät.
Kävin Vähäkyrössä kääntymässä ja samalla siemaisin mustikkakeiton. Paluumatka sujui hyvin. Yksi mönkijäkuski tuli tuhatta ja sataa vastaan tiellä driftaten, mutta hän ehti kuitenkin menoaan rauhoittamaan sen verra, ettei yhteentörmäystä tullut.
Metsään siirtyessäni ajo muuttui monta pykälää hankalammaksi: jään päällä oli lumi, jota traktorit eivät olleet tiivistäneet. Ajaminen oli jatkuvaa muljutusta. Eteneminen oli hidasta eikä mikään nautinto. Tilanne helpottui onneksi päästyäni tiheämpään metsään.
Kotona olin jälleen reilun kahden tunnin kuluttua. Pitempäänkin olisi voinut ajella, mutta askel kerrallaan...
lauantai 7. tammikuuta 2017
Loppiaisen alkupuolen satoa
7.1.2017 Lauantai
Perjantaina vedin pitkän juoksulenkin. Pakkasta oli -13C ja lievä tuuli puhalteli lännen suunnalta. Tienpinta oli lumessa ja kuiva.
Nastalenkkareille ei ollut mitään käyttöä, joten juoksin mielikengilläni eli Asics DS-Trainereilla. Maastohiihtovaatteisiin sonnustautuneena tarkenin mainosti.
Lenkki oli sama kuin edellisenä lauantaina. Matkan pituus vajaat 20 km ja aikaa paloi 1.55,00. Vauhti oli mitoitettu sykkeen mukaan eli 145 nurkille ja onnistuin hengittelemään suurimman osan nenän kautta.
Lenkin jälkeen fiilis erittäin hyvä. Jalat toimivat mainiosti eikä lihaksissa ollut mitään ongelmaa.
Tänään lauantaina tein kevyemmän harjoituksenja ajoin lumisia sorateitä Laihialta Tervajoelle ja kävin siellä tilaamassa kattotelineeseen sovituspalan. Tilauksen jälkeen suorinta tietä jälleen takaisin Laihialle. Matkaa kertyi reilut 25 km ja aikaa meni 83 minuttia. Nahkeasti eteni tällä kertaa, vaikka kieputin niin hartaasti kuin pystyin.
Illalla huijasin koiraa 60 minuutin lenkin verran. Kokonaisuudessa kävellen meni 70 minuuttia, kun auto piti hakea pururadan parkista. Koira nimittäin suunnistaa nykyisin aina pururadan polkulenkiltä itsepäisesti kotiin, kun se tuntee kävelylenkkireitit. Niinpä annan se johdattaa lenkin kotiin, tulee pitempi näin...
Perjantaina tuli lyötyä Barcelonan matkan lennot kiinni. Kaikki liput sen verran joustavia, että niihin sai tarvittaessa vaihdettua jopa matkustajien nimet...
Perjantaina vedin pitkän juoksulenkin. Pakkasta oli -13C ja lievä tuuli puhalteli lännen suunnalta. Tienpinta oli lumessa ja kuiva.
Nastalenkkareille ei ollut mitään käyttöä, joten juoksin mielikengilläni eli Asics DS-Trainereilla. Maastohiihtovaatteisiin sonnustautuneena tarkenin mainosti.
Lenkki oli sama kuin edellisenä lauantaina. Matkan pituus vajaat 20 km ja aikaa paloi 1.55,00. Vauhti oli mitoitettu sykkeen mukaan eli 145 nurkille ja onnistuin hengittelemään suurimman osan nenän kautta.
Lenkin jälkeen fiilis erittäin hyvä. Jalat toimivat mainiosti eikä lihaksissa ollut mitään ongelmaa.
Tänään lauantaina tein kevyemmän harjoituksenja ajoin lumisia sorateitä Laihialta Tervajoelle ja kävin siellä tilaamassa kattotelineeseen sovituspalan. Tilauksen jälkeen suorinta tietä jälleen takaisin Laihialle. Matkaa kertyi reilut 25 km ja aikaa meni 83 minuttia. Nahkeasti eteni tällä kertaa, vaikka kieputin niin hartaasti kuin pystyin.
Illalla huijasin koiraa 60 minuutin lenkin verran. Kokonaisuudessa kävellen meni 70 minuuttia, kun auto piti hakea pururadan parkista. Koira nimittäin suunnistaa nykyisin aina pururadan polkulenkiltä itsepäisesti kotiin, kun se tuntee kävelylenkkireitit. Niinpä annan se johdattaa lenkin kotiin, tulee pitempi näin...
Perjantaina tuli lyötyä Barcelonan matkan lennot kiinni. Kaikki liput sen verran joustavia, että niihin sai tarvittaessa vaihdettua jopa matkustajien nimet...
torstai 5. tammikuuta 2017
Dexterit loppu!
5.1.2017 Torstai
Kylmää on ulkona edelleen. Pakkasen piti ruveta helpottamaan, mutta likemmäs -20 C edelleen illalla mittarissa. Harjoitus siis sisätiloissa eli trainerilla autotallissa. Viihteenä vajaat kaksi jaksoa Dexterin kahdeksatta kautta. Viimeiset jaksot ja haikeat jäähyväiset samalla.
Poljin 60 minuutin tasavauhtisen treenin ja perinteiseen malliin hikeä pukkasi ihan mukavasti, vaikka talli oli viileä. Sykemittari oli pitkästä aikaa matkassa mukana ja sykkeet liukuivat alun 130 nurkilta 150 pintaan harjoituksen loppua kohden. Oura-sormus ei paikallaan pyöräilyn rasitusta oikein rekisteröinyt. Garminin sykemittarilla otin sykkeet kuitenkin talteen.
Hyvä päätös lyhyelle työviikolle. Huomenna ohjelmassa pitempi lenkki juosten, sunnuntaina pyörällä. Lauantaina rennommin kartingin parissa. Ehkä salillakin pitäisi pistäytyä. Uinti levossa vielä ainakin viikon.
Kylmää on ulkona edelleen. Pakkasen piti ruveta helpottamaan, mutta likemmäs -20 C edelleen illalla mittarissa. Harjoitus siis sisätiloissa eli trainerilla autotallissa. Viihteenä vajaat kaksi jaksoa Dexterin kahdeksatta kautta. Viimeiset jaksot ja haikeat jäähyväiset samalla.
Poljin 60 minuutin tasavauhtisen treenin ja perinteiseen malliin hikeä pukkasi ihan mukavasti, vaikka talli oli viileä. Sykemittari oli pitkästä aikaa matkassa mukana ja sykkeet liukuivat alun 130 nurkilta 150 pintaan harjoituksen loppua kohden. Oura-sormus ei paikallaan pyöräilyn rasitusta oikein rekisteröinyt. Garminin sykemittarilla otin sykkeet kuitenkin talteen.
Hyvä päätös lyhyelle työviikolle. Huomenna ohjelmassa pitempi lenkki juosten, sunnuntaina pyörällä. Lauantaina rennommin kartingin parissa. Ehkä salillakin pitäisi pistäytyä. Uinti levossa vielä ainakin viikon.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Keli kiristyy - harjoitukset siirtyvät sisätiloihin
3.1.2017 Tiistai
Lepuuttelin maanantain ja tällä välin pakkanen lähti kiristymään. Lepuuttelun ohessa aloitin TT-pyörän huoltotoimet eli ensimmäisenä putsasin rungon ja vanteet. Loppuviikolle tiedossa ketjut, eturattaat ja takapakka. Loppiaisena on ehkä aikaa tähän...
Tänään illalla oli elohopea laskenut jo -13 C tienoille. En tarjennut lähteä juoksemaan ulos eikä juoksu muutenkaan iskenyt, kun Talvipyöräilyn kilometrikisa vasta alkoi. En lähtenyt kyllä pyörälläkään ulos vaan suoritin harjoituksen sisätiloissa autotallissa. Ajosetti kesti 50 minuuttia ja keskivauhti tasaisella pyörityksellä pyöritin 35 km/h tienoilla koko lenkin. Hikoilu oli massiivista, mutta hupparin hupun käyttö osoittautui erittäin hyväksi keinoksi kerätä hiki talteen, ei lattialle tai pyörän rungolle. Kieputtelu sujui suuremmitta ongelmitta samalla Dexterin 8. kauden kolmanneksi viimeistä jaksoa katsellen. Kaksi jaksoa jäljellä ja sen jälkeen etsittävä jostain uusi sarja työstettäväksi.
Oura-sormus ei tästä harjoituksesta saanut selvyyttä. Pitää selvittää valmistajalta treenien mittarointia hieman tarkemmin.
Barcelonan matkan valmistelu etenee. Lennot ovat nyt "varauksessa". Tilaa näyttäisi olevan niin lennoilla kuin hotelleissakin. Mielenkiintoinen käänne syksyn ohjelmassa on se, että perhe olisi lähdössä Madeiralle pari viikkoa myöhemmin.
Jotta talvipyöräilystä saisi näyttävän ja turvallisen kuvan, otatin vaimollani kuvan itsestäni pyöräilemässä... vasen jalka jotenkin neitimäisesti sisävinossa...
Lepuuttelin maanantain ja tällä välin pakkanen lähti kiristymään. Lepuuttelun ohessa aloitin TT-pyörän huoltotoimet eli ensimmäisenä putsasin rungon ja vanteet. Loppuviikolle tiedossa ketjut, eturattaat ja takapakka. Loppiaisena on ehkä aikaa tähän...
Tänään illalla oli elohopea laskenut jo -13 C tienoille. En tarjennut lähteä juoksemaan ulos eikä juoksu muutenkaan iskenyt, kun Talvipyöräilyn kilometrikisa vasta alkoi. En lähtenyt kyllä pyörälläkään ulos vaan suoritin harjoituksen sisätiloissa autotallissa. Ajosetti kesti 50 minuuttia ja keskivauhti tasaisella pyörityksellä pyöritin 35 km/h tienoilla koko lenkin. Hikoilu oli massiivista, mutta hupparin hupun käyttö osoittautui erittäin hyväksi keinoksi kerätä hiki talteen, ei lattialle tai pyörän rungolle. Kieputtelu sujui suuremmitta ongelmitta samalla Dexterin 8. kauden kolmanneksi viimeistä jaksoa katsellen. Kaksi jaksoa jäljellä ja sen jälkeen etsittävä jostain uusi sarja työstettäväksi.
Oura-sormus ei tästä harjoituksesta saanut selvyyttä. Pitää selvittää valmistajalta treenien mittarointia hieman tarkemmin.
Barcelonan matkan valmistelu etenee. Lennot ovat nyt "varauksessa". Tilaa näyttäisi olevan niin lennoilla kuin hotelleissakin. Mielenkiintoinen käänne syksyn ohjelmassa on se, että perhe olisi lähdössä Madeiralle pari viikkoa myöhemmin.
Jotta talvipyöräilystä saisi näyttävän ja turvallisen kuvan, otatin vaimollani kuvan itsestäni pyöräilemässä... vasen jalka jotenkin neitimäisesti sisävinossa...
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Ultima thule
1.1.2017 Sunnuntai
Kausi 2017 on polkaistu käyntiin. Päivä alkoi koiran ulkoilutuksella ja onnistuimme kiertämään jäisiä teitä ja polkuja reilun tunnin. Pieni koira veti sinnikkäästi koko ulkoilutuksen ajan, joten siinä tuntuu olevan sitkeyttä paljon enemmän kuin olemme uskaltaneen odottaa.
Lounaan yhteydessä vaihdoin vihdoin maasturiin nastatakarenkaan. Vaihto meni perinteisen vaikeasti, mihin nastarenkaiden vaihtamisessa jo pelonsekaisin tuntein on alkanut tottua. Kumit ovat tiukat ja niiden paikalleen kampeaminen on hikistä hommaa. En kuitenkaan puhkonut sisärengasta, kuten eturenkaan kanssa kävi aiemmin syksyllä.
Lounaan jälkeen starttasin lenkille. Keli oli ehtinyt jo hämärtyä ja laitoin otsalampun kypärään kiinni valoa tuottamaan. Aloitin lenkin eilisen juoksulenkin kiertämisellä. Tiehän oli eilen aivan jäässä ja superliukas, joten sen piti toimia hyvänä testialustana talvirengastestiin. Keli ei eilisestä ollut muuttunut, mutta jään pinta oli kuivempi ja pito sen mukaisesta parempi. Ajo sujui hienosti eikä läheltäpiti -tilanteita syntynyt. Tasaisella jäällä vauhti oli kova ja maasturiksi meno oli hurjaa. Reilun tunnin ajon jälkeen olin kotona, mutta jatkoin Laihian aseman takaiseen metsään. Otsavalo oli nyt jo oltava päällä, sillä ilta oli hämärtynyt. Siirtyessäni aseman taakse kaikki valot katosivat ja olin otsalampun varassa. Metsässä ei lunta ollut, mutta peltotiet ja metsäpolut olivat aivan järkyttävässä jäässä. Väkisin tuli mieleen 25 vuoden takainen Chamonix, jossa olin parin viikon hiihtoreissulla. Siellä oli aurinko paistanut helmikuun alkuun mennessä hyvin ja heikon lumentulon vuoksi kaikki rinteet olivat aivan kirkkaassa jäässä. Jään pinta oli rypyliäinen kuten Sarpanevan Ultima Thule -sarjassa ja niinpä couloirejakin kutsuimme Sarpaneva couloireiksi...Niissä ei meidän lisäksemme viihtynyt kukaan muu, olivat vaikeita ja vaarallisia. Tässä hieman mallia jääpinnasta:
No, nyt olivat polut ja tienpinta samanlaisella sarpanevalla ja ajo oli vaikeaa ja mahdollisesti vaarallistakin. Muutamaan otteeseen pyörä luiskahti alta, kun ei etu- eikä takapää pitänyt lainkaan. Vaikka nastoja oli molemmissa "riittävästi". Täysin pimeässä vain otsavalo valaisten oli ajo tällä kertaa kuitenkin hieno kokemus. Toivoin samalla, että alueella liikkuva karhu on tiukasti unillaan. Pakeneminen tällaisella alustalla olisi ollut kohtalaisen heikko esitys.
Tässä hieman reittikuvaa tältä päivältä. Tästä näkee, että pinta aivan sileää eikä yhtään soraa tms. häiritsemässä...
Ajoon kulutin aikaa 2 tuntia ja 5 minuuttia. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Ja tämä oli paljon hauskempaa kuin traineirilla rullaaminen. Raitis ilma tekee hyvää...
Kausi 2017 on polkaistu käyntiin. Päivä alkoi koiran ulkoilutuksella ja onnistuimme kiertämään jäisiä teitä ja polkuja reilun tunnin. Pieni koira veti sinnikkäästi koko ulkoilutuksen ajan, joten siinä tuntuu olevan sitkeyttä paljon enemmän kuin olemme uskaltaneen odottaa.
Lounaan yhteydessä vaihdoin vihdoin maasturiin nastatakarenkaan. Vaihto meni perinteisen vaikeasti, mihin nastarenkaiden vaihtamisessa jo pelonsekaisin tuntein on alkanut tottua. Kumit ovat tiukat ja niiden paikalleen kampeaminen on hikistä hommaa. En kuitenkaan puhkonut sisärengasta, kuten eturenkaan kanssa kävi aiemmin syksyllä.
Lounaan jälkeen starttasin lenkille. Keli oli ehtinyt jo hämärtyä ja laitoin otsalampun kypärään kiinni valoa tuottamaan. Aloitin lenkin eilisen juoksulenkin kiertämisellä. Tiehän oli eilen aivan jäässä ja superliukas, joten sen piti toimia hyvänä testialustana talvirengastestiin. Keli ei eilisestä ollut muuttunut, mutta jään pinta oli kuivempi ja pito sen mukaisesta parempi. Ajo sujui hienosti eikä läheltäpiti -tilanteita syntynyt. Tasaisella jäällä vauhti oli kova ja maasturiksi meno oli hurjaa. Reilun tunnin ajon jälkeen olin kotona, mutta jatkoin Laihian aseman takaiseen metsään. Otsavalo oli nyt jo oltava päällä, sillä ilta oli hämärtynyt. Siirtyessäni aseman taakse kaikki valot katosivat ja olin otsalampun varassa. Metsässä ei lunta ollut, mutta peltotiet ja metsäpolut olivat aivan järkyttävässä jäässä. Väkisin tuli mieleen 25 vuoden takainen Chamonix, jossa olin parin viikon hiihtoreissulla. Siellä oli aurinko paistanut helmikuun alkuun mennessä hyvin ja heikon lumentulon vuoksi kaikki rinteet olivat aivan kirkkaassa jäässä. Jään pinta oli rypyliäinen kuten Sarpanevan Ultima Thule -sarjassa ja niinpä couloirejakin kutsuimme Sarpaneva couloireiksi...Niissä ei meidän lisäksemme viihtynyt kukaan muu, olivat vaikeita ja vaarallisia. Tässä hieman mallia jääpinnasta:
No, nyt olivat polut ja tienpinta samanlaisella sarpanevalla ja ajo oli vaikeaa ja mahdollisesti vaarallistakin. Muutamaan otteeseen pyörä luiskahti alta, kun ei etu- eikä takapää pitänyt lainkaan. Vaikka nastoja oli molemmissa "riittävästi". Täysin pimeässä vain otsavalo valaisten oli ajo tällä kertaa kuitenkin hieno kokemus. Toivoin samalla, että alueella liikkuva karhu on tiukasti unillaan. Pakeneminen tällaisella alustalla olisi ollut kohtalaisen heikko esitys.
Tässä hieman reittikuvaa tältä päivältä. Tästä näkee, että pinta aivan sileää eikä yhtään soraa tms. häiritsemässä...
Ajoon kulutin aikaa 2 tuntia ja 5 minuuttia. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Ja tämä oli paljon hauskempaa kuin traineirilla rullaaminen. Raitis ilma tekee hyvää...
Tilaa:
Kommentit (Atom)