Tavoite 2013 blogi finaalissa!

11.10.2017 Keskiviikko

Tavoite2013 blogi on tullut tiensä päähän, täyden matkan Ironman suoritus takana onnistuneesti Barcelonassa 30.9.2017. Tämä oli 2012 käynnistyneen hankkeen ultimatum tavoite.

Uudet kuviot uudessa osoitteessa eli https://sub5sub11.blogspot.fi

Nimen mukaisesti tavoitteena alittaa 5 tuntia puolikkalla ja 11 tuntia täysmatkalla.

Ironman Barcelona 2017 kisaraportti

Ironman Barcelona 2017

Torstai ja siirtyminen kisapaikalle

Vuosi on kiertynyt syys-lokakuun vaihteeseen ja kauden pääkilpailuun. Matkanteko Barcelonaan kannattajajoukkojen kanssa alkoi torstaina 28.9. Kisapaikalle siirtyminen tuli tehtyä aivan viimetipassa, sillä perjantaina kisaan ei olisi enää ehtinyt mukaan. Alkuperäinen kilpailupäivähän oli 1.10.2017, mutta Katalonian kansanäänestyksen vuoksi kisaa siirrettiin päivällä aikaisemmaksi. Tämän ilmoituksen tullessa kilpailijoille kaikki järjestelyt oli jo tullut hoidettua, joten torstai sai riittää…

Torstain matkailu koki kolauksen jo Helsingissä, kun Barcelonan kone saatiin ilmaan tunnin aikataulusta myöhässä. Tunti myöhässä tultiin myös perille ja pyörälaukkua odotellessa kului varmaan vielä kolmevarttia lisää. Jatkokyydin kanssakin otti aikansa, joten välimerellinen meininki alkoi tympiä heti kättelyssä. Olimme lopulta hotellilla klo 24 jälkeen, pari tuntia omaa oletustani myöhemmin. Mutta, perillä kuitenkin ja ei muuta kuin kamat parvekkeelle ja pehkuihin.

Perjantai ja ilmoittautuminen sekä valmistelut

Perjantaina herätys oli aamulla klo 9 aikoihin ja pikaisen aamiaisen jälkeen lähdin ilmoittautumaan. Porukkaa olikin liikkeellä rutkasti, mutta homma toimi kuitenkin välimerellisellä säheltämisellä. Sain numeron #2692, repun ja tarvittavat tykötarpeet. Tämän jälkeen kävin vielä kuuntelemassa kisainfon. Luvassa oli kuulemma nopea ja viileä kisa.

Infon jälkeen laitoin pyörän kasaan ja sen jälkeen kävimme koko perheen voimin tutustumassa mereen. Samalla sain testailla märkäpukua suolaisessa vedessä. Hyvin kulki. Merivesi oli upean kirkasta ja pohja näkyi vaikka kuinka syvällä.

Illalla kävin viemässä pyörän ja kisapussukat T1- ja T2-vaihtoalueelle. Pyörän tarkistus oli triathlonurani köykäisin, riitti että oli tarra satulaputkessa kiinni. Vajaat 3000 pyörää parkissa pihalla – näky oli aika huikea.

Hotellilla valmistelin pyöräosuuden energiapaukun. Kun aikaisemmin kisoissa olen syönyt energiageelejä ja samalla joka kerta räpeltänyt tahmaisen geelin ja roskien kanssa, nyt sekoitin geelit veteen. Laskelmani mukaan kuuden tunnin pyöräilyyn tarvitaan 18 geeliannosta eli valuttelin 8 kpl colageelejä ja 10 kpl caramelgeelejä. Nämä täyttivätkin juomapullon puolilleen, loput sitten vettä. Osa geeleistä oli aika paksua tavaraa, joten liukeneminen ei meinannut lähteä käyntiin. Lopulta kaikki kuitenkin muuntui tasaiseksi nesteeksi.

Nukkumaan pääsin kerrankin hyvissä ajoin ja aina kolmeen asti nukuin kuin tukki. Tämän jälkeen uni oli hyvin katkonaista. Normaalisti kisäyön unet ovat menneet todella heikosti, joten vahva alkuyö oli iso plussa.

Lauantai ja kisa-aamu

Lauantaina herätyskello soi klo 6:15. Kipaisin pikaisesti alakertaan aamiaiselle. Liikkeellä oli kymmenittäin porukkaa, kaikki myös lähdössä viivalle. Klo 7:00 lähdin siirtymään kisapaikalle. 

Pyörän kumit piti vielä pumpata täyteen, juomapullot telineisiin ja pyörätietokone käynnistää valmiiksi. Kaikki tämä sujui suunnitelmien mukaan ja oli 7:50 lähtövalmiina märkäpuku puoliksi puettuna.   

Uintiosuus

Uinnin lähdössä tunnelma oli huikea. Meteliä ja musiikkia riitti ja lähtöalue oli aivan täyteen pakattu. Vedin märkäpukuni ylleni ja toinen kisaaja veti vetoketjun kiinni. Hän myös kysyi samalla, laitetaanko vetoketjunauha rullalle tarran alle. Kummemmin asiaa miettimättä tokaisin, että sehän sopii. Ja tämä oli melkoinen virhe… Normaalista nauha on ollut vapaana roikkumassa.

Pro-sarjalaiset lähetettiin matkaan klo 08:10 ja 08:15 ja meidät normaalikuolevaiset rullaavalla startilla klo 08:20 alkaen. Itse olin ryhmittynyt ryhmään, jonka tavoitteena oli selvittää uintiosuus ajassa 1:20:00. Tarkistin sykemittarin toiminnan ennen lähtöä ja kaikki pelasi hienosti, syke näkyi näytöllä. Garminin kanssa on välillä ollut ongelmia eli kun siirtyy pyörän selkään, ei sykemittaus enää ole aina toiminut. Tämä on ikävää, jos yrittää sykkeitten mukaan mitoittaan etenemisen tahtia. Mutta nyt siis tässä vaiheessa kaikki toimi.

Meidän vuoromme koitti puolisen tuntia kisan alun jälkeen. Kevyt juoksu starttiviivan yli ja loikkimista veteen ja aika pian uinti alkoi. Uimarit etenivät sujuvasti eikä ruuhkaa tai törmäilyjä ollut. Ensimmäinen 300m uitiin ulkomerelle päin, tämän jälkeen 1850m etelään rannansuuntaisesti. Uiminen kirkkaassa vedessä oli todella hienoa: viereiset uimarit erottuivat hyvin. Kädet liikkuivat tasaisen tappavaan tahtiin mutta rauhallisesti. Uinti tuntui hyvältä eikä suolavettä tullut juotua uidessa. Uimareita ei mennyt ohi, joittenkin ohi liuuskelin.

1850m suora oli pitkä. Vaikka kädet tuntuivat hyvältä ja voimia riitti, kaukana välkkyvät keltaiset poijut tuntuivat olevan todella kaukana. Uidessa kävi mielessä, että täällä sitä nyt ollaan suorittamassa ja homma etenee! Jo tämän pitkän suoran alussa tuo märkäpuvun vetoketjunauhan muodostama ”pallukka” painoi ikävästi niskaan juuri kauluksen kohdalla ja hieroi niskan ihon rikki. Suolavesi alkoi kirveltää ikävästi. Mitään ei ollut tehtävissä – muuta kuin jatkaa uintia ja katsoa mahdollisimman paljon suoraan merenpohjaan. Aina ilmaa ottaessa niskaa kirvelsi.

Pitkä suora loppui aikanaan ja sitä seurasi 90-asteen käännös kohti rantaa 100m verran ja sitten jälleen 90-asteen käännös takaisin kohti lähtöaluetta. Uimareita tuli tasaista tahtia vastaan paluumatkalla. Oma vauhti ei ainakaan kiihtynyt, joten muilla hidastui. Koko uinnin aikana en kyennyt löytämään hyvää peesattavaa, joten omilla avuilla oli mentävä. Lopulta edessä oli viimeinen käännös kohti 200m päässä olevaa uinnin poistumisrantaa. Tämä osuus – vaikka oli lyhyt – oli hankala: virta vei uimareita aika voimakkaasti sivuun. Itsekin ajauduin kymmeniä metrejä sivuun ja sain kovasti ponnistella päästäkseni rantaan oikeaan kohtaan.

Pääsin vedestä ajassa 1:19:30, mikä oli aika lailla tavoitteeni eli 1:20:00 mukainen.

2min/100m tahtiin en päässyt. Vauhtini oli 2.02min/ 100m ja uitu matka 3900 metriä. Mutkittelu oli tällä kertaa todella vähäistä.

Vasempaan käteen ranteeseen tuli ikävä verinen hiertymä märkäpuvun hihan ja kellon hangatessa jotenkin yhteen. Jälki oli kuin olisi yrittänyt leikata ranteen valtimoa auki…

T1-vaihto uinnista pyöräilyyn

Uinnin jäljiltä vointi oli erinomainen. Siirryin T1-vaihtoon ja siellä temmoin märkäpuvun pois. Sitten laitoin numerolapun, pyöräkengät, kypärän ja aurinkovoiteen. Aurinkovoide ei tietenkään levinnyt oikein mitenkään märällä iholla. Otin yhden energiageelin ja join energiajuomaa ja vielä vettä päälle. Kisatoimitsijat tarjosivat spray-aurinkovoidetta, joten pyysin sitä niskaani. Eipä ole näin rajusti niskaa tai muutakaan paikkaa kirvellyt kuin nyt tuon aurinkovoiteen osuessa märkäpuvun tekemään haavaan, varsinkin kun tuli vielä kädellä sitä leviteltyäkin. 

Vaihdossa meni aikaa 06:41, mutta kaikki minuutit tarvittiin. 

Pyöräilyosuus

Pyörä alkoi 3 km siirtymätaipaleella, jolla ei saanut ohitella toisia. Tuo rajoitus ei käytännössä tuntunut toimivan. Heti alusta alkaen pyörästä kuului sitkuttava ääni. En keksinyt mistä tämä voisi johtua ja jatkoin ajoa. Kun 3 km siirtymä oli takana, vauhti alkoi kiihtyä, siis muilla mutta ei minulla. Sitkuttava ääni tuntui voimistuvan ja vaikka kuinka poljin, tuntui että muut menevät ohi. Joku jarrutti ja pahasti. Oli pakko pysähtyä tutkimaan ongelmaa tiensivuun. Vaikutti siltä, että rengas otti kiinni runkoon. Tämä oli outoa, kun näillä renkailla oli jo aiemmin tullut ajettua ongelmitta. Otin takarenkaan irti. Otin kuusiokoloavaimen työkalupussista ja kiersin takahaarukan säätöruuveja auki muutaman millin molempia. Laitoin renkaan paikoilleen eikä rengas enää tuntunut ottavan kiinni. Lähdin jatkamaan ajoa.

Sitkutus jatkui. Ottiko rengas edelleen kiinni? Päättelin, että renkaassa ehkä liikaa ilmaa ja se edelleen otti kiinni… Suhautin ilmaa hieman pois ja lähdin jälleen polkemaan. Sitkutus jatkui edelleen. Kolmas stoppi. Yritin pyöräyttää takarengasta hieman parempaan asentoon tutkimustani varten ja kas: rengas ei liikkunut lainkaan! Tutkin jälleen ja nyt huomasin, että rengas ei ottanutkaan ulkoraamiin vaan alahaarukkaan. Rengas ei ollut suorassa. Polkemisen voima riitti kampeamaan renkaan vinoon eli renkaan linkku ei ollut riittävän tiukasti kiinni. Tämä oli outoa, koska olen aina kiristänyt samalla fiiliksellä vanteet paikoilleen. Ehkäpä uudet Michelin GP renkaat tätä kisaa varten olivat edeltäjiä hitusen leveämmät ja kumireuna otti kontaktia…

Laitoin linkun uudelleen kiinni ja nyt sellaisella voimalla, että pitäisi pysyä. Paikoillaan pyörittämällä rengas pyöri ongelmitta. Tämän jälkeen jälleen satulaan ja liikkeelle. Nyt sitkutusääni oli kadonnut. Pieni pelko oli persauksissa, että ketjun kova paine vääntää renkaan edelleen vinoon, mutta tällä toistaiseksi eteenpäin.

Pinna ei tämän episodin aikana kiristynyt. Lähes stoalaisen rauhallisesti ratkoin ongelmaa. Näin pitkässä ja vaihtelevassa kisassa kaikki on mahdollista... Luovuttaminen ei käynyt mielessä kuin hetken – mikäli korjaustemput eivät olisi tepsineet, olisi pyörähuoltoon ollut 8 km matka ja se olisi talutellen ollut kyllä liikaa….

Matka siis jatkui ja vauhti kiihtyi kovaksi ja selkiä alkoi tulla vastaan kymmenittäin. Ajattelin, että voin polkea rivakammin hetken aikaa, kun pyöräongelman kanssa tuli fyysistä rasitusta vähemmän. Vilkaisin sykemittaria, joka edelleen näytti sydämen lyövän. Tosin 161 lyöntiä minuutissa. Päätin hylätä mittarin seuraamisen, koska tuntemus oli muutoin mainio. Mennään sitten tuntemuksen mukaan ja löysätään, jos jalka alkaa painaa. 12 tunnin tavoiteaikani heitin jo romukoppaan, mutta sitten ajaessani rupesin laskeskelemaan aikoja yhteen. Nimittäin; uinnin ja T1-vaihdon jälkeen kello oli alle 1:30:00. Mikäli ajelen pyörän kuuteen tuntiin, olen juoksuvaihdossa 7:30:00. Tällöin T2-vaihtoon ja maratoniin jää 4:30:00 ja 12 tunnin rima alittuu. Tämä nosti henkisen tilani aallonpohjalta jälleen aurinkoisempaan suuntaan.

Pyöräilyssä asetin 15 minuutin välein tarkistuspisteet, joissa pohdiskelin kuuden tunnin pyörän toteutumista. Pyöräongelmien vuoksi ensimmäinen tunti oli tietenkin alle tavoitteen. Toisen tunnin aikana tilanne alkoi muuttua ja pian olin jo alittamassa tavoitteen. Pyöräilyn reitti oli nopea. Vaikka 30 km etelään oli ajoa vastatuuleen, joka loppua kohti vain navakoitui, pohjoiseen ajo oli sitten silkkaa juhlaa. Tilannetta auttoi entisestään se, että joko mittarini oli mitannut matkaa väärin tai sitten reitti oli hieman lyhempi kuin piti. Piti olla kyllä täysi 180 km ja 0,1 km päälle.

140 km vaiheeseen asti poljin itselleni agressiivisesti, mutta voimaa ja energiaa riitti hyvin. Ehkä jotain vireystilasta kertoo sekin, että polkiessa ehti ihailla reitin varrella olleiden satamien veneitäkin…

Energiasekoitustani join suunnitelman mukaisesti niin, että pullo oli pyöräosuuden jälkeen tyhjä. Join vettä 15-20 minuutin välein ja otin vesipulloja aina kun niitä huoltopisteissä oli tarjolla. Energiajuomaakin otin yhden pullon sekaan.

Olin pakannut matkaan mukaan kaksi kypärää. Alkuperäinen idea oli ajaa aero-kypärällä, mutta mieleen tuli kuitenkin maantiekypärän käyttö sen sijaan. Maantiekypärässä on nimittäin reikiä vaikka kuinka ja se hengittää hyvin. Aerossa pari kitusta vain ja jo Suomessa lämpimäksi havaittu. Laitoin kisaan sitten tämän hengittävämmän ja se oli varmasti hyvä päätös. Pää pysyi viileänä ja reikien ansiosta ajon aikana oli helppo kastella päätä juomapullosta. Aeron ilmanvastushyöty lienee rajallinen, henkinen etu tietenkin aina…

Elokuun Turku Challenge –kisan jälkeen tiputin aerotankoja 5-10 cm alas. En tarkkaan halunnnut jälkikäteen mitata, ettei järkytys muodostu liian suureksi. Tämä muutti ajoasennon dramaattisesti agressiivisemmaksi ja samalla myös akrobaattisemmaksi. Nyt tässä kisassa ajoasento toimi kuitenkin todella hyvin. Ajoasennossa oli helppo olla ja tuulenvastusetu oli varmasti merkittävä. Yleisesti kilpailijoiden ajoasennot olivat aika pystyjä, mikä oli minulle yllätys.

Triathlonkisoissa on peesikielto ja niin tässäkin. Pyörien välillä piti olla vähintaan 12m matkaa. Tämän kisan erikoisuus oli kuitenkin se, että samalla reitillä oli melkein 3000 kilpailijaa ja reitti ajettiin paikoin kolmeen kertaan. Pyöriä oli reitillä liikaa eikä peesikielto paikoin toiminut ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa oli noin 40 kuljettajan ryhmä, joka ajoi noin kolmessa epämääräisessä jonossa. Kukaan ei ottanut irtiottoa eikä ohikaan oikein päässyt. Laskettelin hetken aikaa tämän rypäleen perässä, mutta sitten hermo ja maltti petti ja ohitin kaikki siirtyen jälleen omaan suoritukseen. Peesivalvonta oli todella kevyttä, mikä pilaa tällaisen kilpailun statusta. Tuossa lasketellessa pääsi kyllä helpolla, joten härskimpi kaveri olisi tällä tavalla säästellyt jalkojaan juoksuun todella hyvin.

Parikymmentä kilometriä ennen pyöräosuuden päättymistä olin kuulevinani takarenkaan sitkutuksen jälleen uudelleen. Otin heti pyörän seis, mutta ei siellä mitään vikaa ollut. Lienee ollut jonkun toisen pyörän ääniä. Meno ei tästä paljon kärsinyt ja helpottuneena painelin matkan loppuun. Viimeinen 3 km oli jälleen ajoa kaupungin kapeilla kaduilla ja nämä olivat samalla kisan haastavimmat kilometrit. Katukiveykset olivat liukkaat, talojen seinät olivat lähellä ja risteysten käännökset olivat tiukkoja. Kannattajajoukkoni mukaan joku kisaaja ajoi käännöksiä pitkäksi kaatuen, itse olin onnekas tällä kertaa.

Olin itse todella yllättynyt, kun pyöräosuus oli ohi ajassa 5:42:45. Olin alittanut alkuperäisen kisatavoitteeni (5:54:00) melkein 12 minuutilla takarenkaan ongelmista huolimatta. Keskinopeudeksi muodostui 31,5 km/h. En ole ikinä ajanut noin pitkää matkaa näin hyvin.

Onneksi oli sykemittarin lisäksi pyörätietokone käytössä. Olin nimittäin pyöräilyn aloituksessa räpeltänyt sykemittaria niin, että T1-vaihto oli jäänyt päälle. Huomasin tämän vajaat puolituntia poljettuani. Pyöräosuus siis sykemittarilla kökköä, joten kuvaaja onkin kompuutterista.

T2-vaihto pyöräilystä juoksuun

Pyöräilyn aikana en huomannut tarvetta vessatauolle, mutta pyöräilyn vaihdossa päätin koukata pisuaarin kautta. Sain sitten seisoa siinä aika kauan, sillä lorotus ei meinannut millään tauota. Tulivuoren olisi siinä melkein sammutellut. Nestettä oli tullut otettua riittävästi.

Pyöräkamat vaihtuivat nopeasti juoksukamppeisiin: aurinkolippa, geeliä 5 kpl takataskuun ja vanhat luotto Asics DS-Trainerit. Lisäksi hyvät juoksusukat kenkiin. Ja sitten juoksuradalle. T2-vaihtoon sekosi aikaa melkein sama kuin T1 eli 06:40.

Juoksuosuus

Juoksun suorittamiseen oli aikaa nyt siis noin 4:50:00. Reitti alkoi 1,6 km pätkällä maalialueelle. Sieltä alkoi 13,6 km lenkki, joka kierrettiin kolmeen kertaan ja viimeiseltä kierrokselta juostiin sitten maaliin. Alku oli upea, sillä 1,6 km reittiä reunusti kannustusyleisö molemmin puolin. Vauhtia tulikin pidettyä ihan hyvin. Meno ei tuntunut kevyeltä, mutta tasainen jolkotustahti löytyi.

Ensimmäinen 13,6 km kierros meni suuremmitta ongelmitta. Löysin muutamaan otteeseen sopivaa vauhtia edellä juosseen, jonka peesissä yritin pitää vauhtia yllä. Tankkaus noudatti samaa kaavaa läpi koko juoksuosuuden: huoltopisteissä vettä suuhun ja päähän + mahdollinen cola-juoma + mahdollinen red bull. Lisäksi sipaisin energiageelin noin 5 km välein aina 25 km tienoille asti. Sen jälkeen sokeri ei enää uponnut. Pari banaanin puolikasta sain myös syötyä, mutta tarjolla olleiden värin ollessa sangen vihreä ei niitäkään enempää tehnyt mieli napostella. Vettä kaadoin päähäni aina kun se oli mahdollista.

Sykettä en vilkaissut lainkaan. Meno oli sen verran rauhallista, että sydän löi jossain 140 kieppeillä ja sillä pystyi etenemään lähes loputtomiin.

Veden kaatelu päähän ei ollut pelkästään hyvä idea. Vesi kyllä viilensi päätä ja kroppaa, mutta valui kenkiin ja kasteli ensin vasemman ja sitten oikean kengän ja sukan läpimäräksi. Juoksemiseen tämä ei vaikuttanut, mutta heti tiesi, että jalkaterät tulevat olemaan lujilla ja verirakkoja tiedossa takuuvarmasti.

Ensimmäinen kierros meni siis mallikkaasti. Kun juoksu kiertyi toiselle kierrokselle, oli fiilis raskas: vielä kaksi 13,6 km lenkkkiä. Ei auttanut muuta kuin laittaa jalkaa toisen eteen ja maisema vaihtui. Käänteentekevä kohta oli puolimatka, jolloin koitos alkoi kääntyä voiton puolelle. Aikaa ekaan puolikkaaseen meni alle kaksi tuntia, mikä oli yllättävän hyvä tulos ja sen myötä usko 12 tunnin alitukseen alkoi edelleen vahvistua.

Toisen kierroksen aikana pelästyin melkoisesti, kun juuri puolimatkan tienoilla ohimolla tuntui kylmää ”pistos”. Sama tuntui myös oikean puolen käsivarressa. Oliko lämpöhalvaus tuloillaan ja kroppa sanomassa sopimusta irti? Ei tuntunut niin heikolta omasta mielestä. Viileitä ”pistoksia” alkoi tuntua enemmän, mutta samalla huomasin, että asfaltti alkoi täyttyä mustista täplistä. Alkoi sataa tihuttaa ja pelkoni muuttui riemuksi: viilennystä luvassa lisää eikä juoksukeli tästä paljoa enää parane. Paitsi jalkaterien osalta, jotka alkoivat olla jo kuin suoruumiilla konsanaan.

Juominen sujui kuten pyöräilyssä ja tein visiitin bajamajaan. Jälleen aika tovi vierähti asioilla, mutta tämän jälkeen juokseminen tuntui paremmalta.

Kolmannen kierroksen alkaessa ilta oli jo hämärtynyt. Enää 13,6 km jäljellä, joten olin jo varma siitä, että suoritusmerkintä kisasta tulee onnistumaan. Vaikka kävellen. En kuitenkaan ollut kävellyt tähän mennessä muutoin kuin huoltopisteet ja jatkoin edelleen jolkottamista. Juoksu ei tuntunut enää yhtään mielekkäältä, mutta niin vain jalat jatkoivat heilumistaan edestakaisin. Tavoitteeni oli pysyä juoksussa aina 38 km tienoille asti ja mielellään maaliin asti. En ihan onnistunut. Junaradan alituskohdassa ehkä noin 34 km kohdalla otin nousuluiskassa kävelyksi. Toisen kerran pidin tasan yhden minuutin kävelysession 4 km ennen maalia. Hetkeä tätä ennen ehdin koukata bajamajaankin, sillä neste kulki kropan läpi hurjaa tahtia. Bajamajojen ahkera käyttö näkyi, sillä ne olivat ”täynnä”. Mutta aina mahtuu lisää… Ja kengät sai huuhdeltua sateen muodostamissa lammikoissa kyllä heti käynnin jälkeen. Tässä vaiheessa päätin, että tuo loput 4 km menee kyllä jälleen juosten. Ensin pari kilometriä rauhallisemmin ja sitten ”loppusuoran” 2 km reippaammin. Ja näin se meni. Maalisuora koitti yllättävän nopeasti ja oli huikaisevan hienoa juosta viimeinen 100m kovassa metelissä. Kuten kuvasta näkyy, asun vetoketju jäi sitten vetämättä kiinni ennen maalisuoraa...

Loppukiriä en saanut aikaiseksi, mutta kovasti voittajan elkein kädet ilmasssa maaliin. Heikki - you are an ironman!

Tosin muistikuva tuosta jäi kyllä aika ohkaiseksi – joko uupumus oli niin kova tai sitten tavoitteen saavuttaminen sumensi mielen…

Juoksun aika oli lopun uupumuksen ja viimeisen kierroksen fiilikset huomioiden itselleni yllättävän hyvä eli 04:15:54. Loppuajaksi tuli 11:31:30, joka alitti henkisen rajan 12:00:00 kirkkaasti. Lisäksi ennakoimani onnistuneen suorituksen 11:40:00 aika alittui reilusti sekin. Itse olin loppuajasta positiivisen yllättynyt.  

Maalissa

Maalissa mitali kaulaan, finisher paita kainaloon ja sitten juoma- ja ruokatankkaukseen. Pari mukillista olutta palautusjuomaksi heti kärkeen ja sitten risottoa ja patonkia perään. Ruoka ei oikein maistunut, ei ollut mikään huippukattaus. Joroisten kisojen tarjoilut erottuvat tässä edukseen. Hetken huilittuani hain varustepussini järjestäjiltä ja menin suihkukonttiin pikaiseen suihkuun. Suoritus oli sangen pikainen, sillä tarjolla oli vain kylmää vettä. Tämä ei haitannut, sillä kisan hiestä ja hikisistä vaatteista oli hyvä päästä eroon. Suihkupalvelun taso taisi karsia suurimman osan kisaajista pois hotelleille, mutta suomalaisia tuntui riittävän hyvin…

Huoltotoimien jälkeen soitin tukijoukoilleni ja sovimme tärskyt maalialueen ja lähtöalueen  puoliväliin. Tavattuamme selvisi, että kannustajat olivat olleet reitin varrella metelöimässä useammassa paikassa. En ollut kuulemma näyttänyt aivan toivottoman uupuneelta kisan aikana.

Marssimme lähtöalueelle ja hain varustepussit ja pyörän pois. Ja mäkkärin kautta hotellille. Oli pakko saada kunnon energiapaukku eli Big Mac, juustohampurilainen ja pirtelö…

I am an ironman…

Loppusanat: tietenkin pyörän tekniset ongelmat herättivät kysymyksen eli mihin olisi voinutkaan venyä, jos sählääminen olisi jäänyt pois?… varsinkin kun maalissa oli vielä kohtalaisen tolkuissaankin... Tähän kysymykseen lähdetään hakemaan vastauksia ensi kesänä!

7 päivää starttiin

23.9.2017 Lauantai

Tänään oli pakko päästä pyöräilemään. En kuitenkaan halunnut lähteä maantielle tahkoamaan, joten päätin käydä testaamassa Botnia MTB -tapahtuman reittejä. Koska tarkoitus oli kuitenkin ottaa kohtuudella ja rauhallisesti, valinta kohdistui 30 km reittiin. 69 km reitti olisi vienyt liikaa voimia eikä palautuminen viikon kuluttua Barceloonaan olisi ollut enää täysin varmaa... 69 pitää tulla ajelemaan myöhemmin lokakuussa.

Ajelin pari vuotta sitten tuon 30 km lenkin duathlon kisassa, mutta varmuuden vuoksi olin ladannut reitin myös Garminiin. Tuota pyörätietokoneen näytöllä kulkevaa viirua sitten seurasin koko lenkin. Opasteitahan ei missään enää ollut, joten eksyminen olisi ollut väistämätöntä ilman apua. Onhan tuossa jonkun verran kiemuraa ja käännöksiä:

Viikko sitten kisanneet kommentoivat, että reitti oli märkä. Näin oli tilanne edelleen, vaikka vähäisempien sateiden ansiosta vesi oli varmaan monin paikoin jo huvennut viikon takaisesta. Kuraa riitti kuitenkin edelleen. Tieosuudet olivat ok ja niiden ajo meni ilman ongelmia. Sen sijaan metsäreitit olivat kaikki enemmän tai vähemmän märkiä. Erityisen erikoista oli ajaa korkeammalla sijainneita kallioreittejä, jotka olivat edelleen todella märkiä: sammal vain litisi ja vesialtaita oli joka kuopassa. Ajopinnat olivat todella liukkaita. Ilmeisesti kalliolta vesi ei imeytynyt tai valunut mihinkään ja märkää riittää kunnes aurinko kaiken kuivattaa.

Eteneminen oli siis todella hidasta. Alkumatka meni pururadalla ja se on aina hidasta mennä. Havahduin kuitenkin puolen tunnin kohdalla siihen, että matkaa oli taittunut vain 7...8 km. Eikä tahti tästä kiihtynyt. Vaikka maantieosuuksia oli kiitettävän paljon, tuskastuttavan hitaat märät metsäpolut ja savikot pitivät vauhdin kurissa.
Pottumaisin tai pitkäveteisin osuus oli tuo järveä sivuava pätkä: jotenkin juuri tuossa alkoi tuntua tylsältä meno.

Oikeasti ehkä noin 27 km lenkkiin meni aikaa 1:48:00. Aika tihrustamista. Parin vuoden takaisessa duathlonissa aika oli 1:28:00. Silloin keli oli kuiva ja yrityskin oli tietenkin kisamoodissa eli kaikki pelissä.

8 päivää starttiin

22.9.2017 Perjantai

Tänään vuorossa rauhallisempi päivä. Vaikka tekisi mieli treenata täysillä. Otin iltapäivällä koiran mukaan mökille ja kävimme yli kahden tunnin marjareissulla. Kiersimme polutonta maastoa melkein koko ajan. Paikoin oli marjaa, mutta aikaisempien vuosien huippupaikat olivat kyllä kasvaneet umpeen. Saimme kerättyä kuitenkin lähes täyden sangollisen kypsiä marjoja.

Näin valmistautumisen loppuvaiheessa vaikuttaa onnettomuusalttius kasvaneen dramaattisesti. Tänään marjareissulla astuin reilut puolimetriä syvään kuoppaan kivien välissä. Mitään ei huomannut ennen kuin maa yhtäkkiä katosi jalan alta. Nilkka kolisi kiviin, mutta kuin ihmeen kautta mitään vahinkoa ei tullut. Tuuria jälleen ja rutkasti.

Kisapuolen asioita tuli myös edistettyä tänään:
- Korjasin viikko sitten pyöräkolarin vahinkoja eli ohjaustangon kolhun. Käytännössä ohjaustangon kyntäminen asfaltilla ei aiheuttanut juuri mitään pysyvämpää vauriota. Ohjaustangon suojateippi oli rahautumisessa repeillyt, mutta itse ohjaustanko oli täysin ehjä ei ollut ottanut kontaktia asfalttiin. Purin siis vanhat teipit ja laitoin uuden teipin.
- Asensin Profilen geelikotelon pyörän raamiin
- Vaihdoin eturenkaaseen sisä- ja ulkokumit. Nyt Ulkokumina täysin iskemäton Continental GPII.

To do -listalla edelleen:
- Takarenkaaseen uudet sisä- ja ulkokumi
- Satulan pieni raapale liimattava
- Nimi runkoon
- Ketjun, takapakan ja etulimppujen puhdistus
- Koepakkaus pyörälaukkuun
- Päätös: aero vai maantiekypärä matkaan
- Geelin liuotustesti veteen
- ja paljon muuta...

9 päivää starttiin

21.9.2017 Torstai

Vähiin rupeavat käymään päivät ja niin käy reenillekin eli suurimmat voluumit ovat jo kaukana takana. Paitsi uinnissa. Uintisuoritus on sen verran erilainen, että uintia voi vielä kauhoa menemään huoletta.

Kävin tänään vetämässä viimeisen pitkän uinnin Vaasan uimahallissa. Suorituksen tavoitteena oli uida tunti, testata märkäpuvun dynamiikkaa ja samalla hakea uskoa tulevan kilpailun uintiosuuteen ja siitä kunnialla selviytymiseen. 3,8 km on kuitenkin aika pitkä matka.

Kuten torstaisin tapaa olla, oli uimahalli aika tyhjä. Sain harjoitukseeni oman 50m radan, jota tosin kuuliaisesti uin aina oikeaa reunaa... Lähdin kauhomaan harjoitustani ja eka 100m oli minulle ihan huikean kova: 1.40. Ei normisuoritusta, mutta ei myöskään hirveätä puristusta tuossa. Märkäpuku liukuu kyllä todella hyvin. Tahti rauhoittui tuon ekan satasen jälkeen ja
- 500m oli uitu hieman alle 10 minuutissa
- 1000m meni ajassa 20.17
- 1900m eli puolimatkan uintiosuus meni reiluun 38 minuuttiin
- 2000m oli 40 minuuttia ja osia
- tunnissa sain kokoon 2900m tai 3000m.

Kellon mukaan 3000m mutta epäilen, että kello teki mittavirheen jossain vaiheessa kolmannella kilometrillä. Oman laskuni mukaan 2900m.
Joka tapauksessa tässä on todettava, että uinti kulkee paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin tänävuonna (tai viime vuonna tai edellisenä...). Puolimatkan kisauinnit ovat osuneet 43...44 minuutin haarukkaan, joten reilu 38 minuuttia nyt oli roima petraus. Uinti ei ollut väkisin rypistämistä, vaan uin neljän vedon taktiikalla ja pidin sykkeet kurissa.

Meinasin jatkaa uintia vielä puolisen kilometriä päälle, jotta fiilis täysmatkasta olisi ollut vieläkin parempi. Päätin kuitenkin lopettaa tähän tuntiin, sillä altaassa oli todella kuuma. Kun altaan vesi on 26...27 C lämpöistä ja siinä ui märkäpuku päällä, kroppa lämpenee rajusti. Ilman nesteytystä silmät olivat tummia pilviä täynnä.
Tästä uinnista jäi kuitenkin todella hyvä fiilis. Perusuinti toimii ja Barcelonan aikatavoite uinnille eli 1:20:00 alitus on realistinen. Siellä tietenkin veden suolaisuus, merenkäynti, aurinko, muut uimarit ja mahdolliset muut häiriötekijät tuovat oman lisämausteensa suoritukseen. Usko on nyt luja!

Kävin uinnin jälkeen riisumassa märkäpuvun ja vedin vielä 20 minuutin vesijuoksuharjoituksen vanhojen daamien joukossa syvässä altaassa. Tavoitteena oli availla tukossa olevia jalkoja. Molemmat jalat ovat olleet tukkoisen oloiset viimeaikoina ja jollakin konstilla niihin pitää saada rentoutta aikaan. Vesijuoksu sopi tähän hyvin.

10 päivää starttiin

20.9.2017 Keskiviikko

10 päivää starttiin.

Eilinen päivä meni liikkuen eli ensin aamulla varhain vein pojan auton huoltoon. Tämän perään tein kevyen juoksulenkin ympäri Laihiaa ja 50 minuutin juoksun jälkeen olin jälleen kotona. Tarkoitus oli jättää liikkumiset sitten siihen. Vaan pitihän se auto poiskin hakea ja juuri tuohon en kyytiä huoltoon saanut. Näin siis juoksin pajalle. Matka oli aika lyhyt eli 3,5 km. Pistelin tämän hieman reippaampaa tahtia. Ei tuntunut vauhti missään. Illasta venyttelyt koko kropalle, mutta erityisesti jalkoihin keskittyen. Vasemman takareiden yläalue vaatii huoltoa...

Tänään ajattelin ottaa rauhallisemmin. Yön nukuin erittäin hyvin - en ole koskaan saanut niin hyviä "hyvinvointipisteitä" kuin aamulla. Päivään mahtui kuitenkin reipas tunnin kävelylenkki vaimon ja koiran kanssa.

Sitten muutama sana terveellisestä eineestä:
- Sain illasta valmiiksi uuden terveyspommini: marja-aronia sosetta talveksi. Koossa on nyt 7,5 litraa erittäin terveellistä ainetta, joka sopii erityisesti maustamattoman jugurtin kanssa syötäväksi. Kaikki nämä vuodet olemme tuskailleet aronia-pensaitten marjojen kanssa. Nyt 15 vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa tein hupimielessä marjoista hilloa, josta tuli enemmänkin kuin sosetta tai paksua keittoa. Ja lopputulos on aivan järisyttävän hyvää. Ja kuulemma äärimmäisen terveellistä. Reseptini oli hyvin yksinkertainen: 2 litraa marjoja, 400 g sokeria, vettä marjojen pintaan ja reilu puoli desiä hunajaa. Marjojen kiehautus matalalla lämmöllä 10-15 min, soseutus sekoittimella ja pullotus.
- Toisen terveyspommin ostin: kävin hakemassa 10 litraa tyrnimarjamehua hovitoimittajaltani. Viime vuonna ostettu satsi riitti kesäkuun puolelle...
- Puolukkaa on kasassa 10 litraa, kaikki hillottu. Lisää tarkoitus kerätä ainakin 10 litraa.
- Noilla pitää pärjäillä nyt hetken aikaa...

12 päivää starttiin

18.9.2017 Maanantai

Treeni tänään kevyttä. Tiistaille tiedossa juoksulenkki, joten tänään uintia ja kropan huoltoa.

Aloitin päivän siis aamu-uinnilla. Hallilla ei ollut ketään muuta, joten tilaa oli. Kiritysapuja ei tarvittu ja hyvä vire jatkui läpi koko treenin. Uinnin ohjelma oli tekniikkapainotteinen ja ohjelma oli tämä:
- 250m lämmittelyvaparia
- 250m yhden käden kauhontaa
- 250m käsiläppäysuintia
- 250m potkutreeniä - nyt snorkkelilla. Oli hyvä idea ja sai keskittyä potkimiseen...
- 500m vaparia
- 250m uintia lättäreillä ja snorkkelilla
- 250m vaparia rennommin loppuun
Yhteensä siis 2 km. Aikaa kului ruhtinaallisesti eli 54 minuuttia. Tuo potkutreeni on edelleen tuskallisen hidasta menoa. Taukoja eri settien välillä ei juuri ollut.

Päivän mittaan vein koiran metsään ja samalla poimin melkein sangollisen puolukoita aivan pitäjän keskustan pururadan metsiköstä. Hyvännäköistä marjaa tällä kertaa. Puolitoista tuntia harpottiin koiran kanssa tätä reissua.

Illalla kävin vetämässä punttisalilla perustreenin mutta keveillä painoilla. Setti oli kohtalaisen lyhyt ja keskittyi oleelliseen. Porukkaa salilla oli kuin pipoa eli liikaa...
- 3 x 10 x 50 kg penkkiä
- 3 x 15 ylätaljaa
- 3 x 15 soutua
- 3 x 15 taljavetoa (keskikroppa)
- roikkumista moneen otteeseen
- 3 x 40 selkää koneella
- 3 x 40 vatsaa koneella

Päivän päätteeksi vielä venyttely. Päivä paketissa.

Flunssanuhka hälvenee

17.9.2017 Sunnuntai

Heräsin hyvin levänneenä. Hyvinvointianalytiikka indikoi todella hyviä lukemia. Sykekin nyt 44. Aika lataantunut olo ja kurkunkarheudesta ei tietoakaan.

Lähdin aamupäivästä koiran kanssa puolukkametsään. Tarkoitus oli poimia sangollinen ja sitten takaisin kotiin. Koira oli irrallaan ja pysähdyimme vajaan kilometrin päähän autosta tutulle marjapaikalle. Koiralle olin varannut jopa peiton, jolle se saattoi heittäytyä pötkölleen tarpeen vaatiessa. Poimin puolukoita poimurilla ja havahduin kohta siihen, että koiran liikettä tai äännähtelyä ei kuulunut mistään. Missä koira?
Ei näkynyt missään. Arvelin, että se oli lähtenyt tulojälkiä takaisin autolle, koska ei se mitään muutakaan reittiä tiennyt. Kävely-juoksua kiirehdin takaisin auton suuntaan, koska auto oli ajoittain vilkkaan tien varressa. Siellä auton vierellähän se elikko jo odottelikin...
Koira hihnaan ja vajaa kilsa takaisin ämpärille. Nyt koiran puuhun kiinni. Ei enää karannut. Marjaa löytyi reilu puoli ämpärillistä, oikein hyvää apajaa ei nyt löytynyt.
Edestakaisin kulkiessa meni 4 km rikki ja aikaa koko marjakeikkaan meni pari tuntia.

Illalla kävin polkemassa tunnin verran pururadalla. Samalla tarkistin pari puolukkapaikkaa...ja hyvä löytyikin.
Pururata-ajo oli melkoista intervallia. Toisin kuin normaalisti mäkien väliset ajot olivat yhtä tuskaa myös: runsaiden sateiden vuoksi purupohja oli todella märkää ja pehmeää. Tulipa ähellettyä oikein kunnolla...

Jälleen päivitettyä kisalistaa

Ja taas on lista elänyt yli odotusten...
2018 ohjelma ilmestyy lokakuun puolivälin tienoilla...

1. Botnia Hallimaraton - meni ohi, hiihtolomaviikko oli liian raskas eikä tähän intoa ollut...
2. Botniahiihto - meni ohi, liian vähän lunta ja suksiaikaa tälle talvelle...
3. Komian kirkon hölkkä - meni ohi tämäkin, huomasin vasta kisaa seuranneella viikolla...
4. Kyröjokimaraton - 29.4.2017. Ilmoittautuminen maratonille sisässä.
- DONE 4.13,47
5. Tour de Tampere 20.5.2017
- DONE brutto 8 tuntia ja rapiat, netto 5 tuntia ja rapiat
6. Vättern Rund - 16.-17.6.2017. Ilmoittautuminen sisässä. - meni ohi. Tämä olisi vienyt liikaa aikaa ja vasemman puolen vatsalihas ei kestänyt muutenkaan yli kolmen tunnin polkemista.

7. Rokuli Triathlon 1.7.2017 klo 11 Alajärvi. Perusmatkan mahdollinen kisa... - ohi meni. Sain jonkun vatsapöpön, enkä ollut kisavireessä. Ehkä liikaa treeniäkin plakkarissa...
8. Finntriathlon Joroinen. -15.7.2017. Ilmoittautuminen sisässä.

- DONE: 5:38 ja osia. Hyvä pitkä treeni.
9. Botniapyöräily - 29.7.2017 maantiepyöräily! - meni ohi. Samaan aikaan Unkarin F1 GP:ssä Budapestissä, jossa hyvää pk-treeniä kuumassa kelissä.
10. Challenge Turku - 13.8.2017 Ilmoittautuminen sisässä.
- DONE: 5:17:3. Hyvä pitkä treeni.

11. SunCity triathlon - 20.8.2017 Ilmoittautuminen sisässä - menee ohi, koska Turun kisa parempana tilalle. SunCityyn toimitsijapesti...

12. Vaasa marathon - 2.9.2017 puolikas - sukutapaamisen vuoksi ohi meni! Mutta tein Ironman Big Day harjoituksen pari päivää aikaisemmin ja kompensoin tämän haitan sillä...

13. WCTR West Coast Trail Run 10.9.2017 Öja/Kokkola, 22 km

- Tämä täytyy vielä pohtia... - Ja pohdintaan jäi. Sen sijaan, että olisin ajellut yli sadan kilometrin päähän, vedin omat treenit kotomaisemissa.

14. Botniapyöräily - 16.9.2017 duathlon/maastopyöräily/maastojuoksu!. Ilmoittautuminen sisässä. -  Ja väliin jäi tämäkin. Keli oli liian kylmä ja märkä enkä ottanut riskiä ennen IM Barceloonaa enää.

15. Ironman Barcelona - 1.10.2017 30.9.2017. Ilmoittautuminen sisässä.

16. Pilvilampi Night Trail Run 2017 27.10.2017 klo 19:45

17. KomiaFlow "Ilkan polku" 4.11.2017

18. NUTS Karhunkierros Kuusamo x.5.2018. Ilmoittautuminen sisässä.

Ja se kisa....

16.9.2017 Lauantai

No ei tullut kisaa. Mietin yön aikana, että turha lähteä hakemaan kisakokemusta, jos sen seurauksena saa flunssan. Oli nimittäin kurkku illasta karhea ja kilpailupäivän keli oli ennustettu kylmäksi ja kosteaksi. Yön mittaan myös keskiviikon kaatumisen myötä tulleet palovammat alkoivat kipuilla ja arvet ovat repeämisvaaran alla, vaikka pienet ovatkin. Parannellaan nyt nekin samalla.

Että näin tällä kertaa. Nyt iisisti muutama päivä ja sitten terävää herättelyä finaaliin. Pari reippaampaa pyörää mukaan.

Valmistautuminen kisaan

15.9.2017 Perjantai

En treenannut tänään lainkaan. Meinasin käydä kiertämässä Vöyrin 30 km kisalenkin pyörällä tutustumsmielessä, mutta en sitten lähtenyt. Vaikka mittareitten mukaan pitäisi olla hyvin levännyt ja ei muuta kuin lisää reeniä vaan, niin kyllä nyt pitää ottaa lepoa. Yöt on tullut nukuttua todella hyvin, mutta en ole ollut aivan tyytyväinen virkeystilaan aamuisin...

Jäi siis kisareitti tarkistamatta, mutta onhan se tullut kierrettyä joku vuosi sitten jo. Reitin haasteena ei ole maasto vaan alkumatkan liikenteen totaalinen puuroutuminen. Jonotellessa menee rutkasti aikaa hukkaan ja sitten kun päästään poluille, kaiken maailman hinaajat päkertävät tukkona siellä...
Kisataktiikka on siis aika selvä: paikka on haettava hyvin keulasta ja poljettava ensimmäiset 5-10 km niin paljon kuin koneesta lähtee. Tämän jälkeen asemat ovat hyvät.

Reenin sijaan laitoin maasturin kisakuntoon: putsasin kaikki rattaat, rissat ja ketjut. Ja sitten rasvaus ja öljyt. Myös kaikkiin linkkuihin ja saranoihin öljyt ja repsottavat vaijerit nippusiteillä siistiin kuntoon.
TT-kisapyörään en koskenut, sen vuoro on sunnuntaina.

Huomisen kisan suurin haaste on keli. Ennuste lupaa +6...+7C lämpöä ja vesisadetta. Lämpötila tuntuu +4...+5C. Saa tosissaan miettiä, millä vaatteilla kisan vetää läpi. Tankkaus tulee olemaan helppoa, ei tule hikoiltua liikaa...

Aikatavoitteet ovat tällä kertaa selvät eli tavoitteena alittaa 2015 suorituksen ajat:
Loppuaika: 2.56.46,3
MTB: 1.28.16,5
Juoksu: 1.28.29,8

Eli yritetään 1:20:00 suoritukseen molemmissa lajeissa...

Märkäpukutestiä ja vesijuoksua

14.9.2017 Torstai

Eilisen pyöräseikkailun jäljiltä olo oli tänään raukea, vaikka hyvinvointianalyysiä pukkaava Oura-sormukseni kertoikin unen ja palautumisen olevan todella hyvällä mallilla.

Lähdin Vaasan uimahalliin testaamaan märkäpuku-uintia, ettei se tyystin unohdu. Ajattelin uida ensin 1000m märkäpuvulla ja sen perään 1000m ilman märkkäriä. Pitkää lenkkiä ei märkäpuvulla viitsi kiskoa, sillä vesi on hallissa siihen liian lämmintä.

Uinti märkäpuvulla sujui hyvin. Tuntui suorastaan siltä kuin olisin lentänyt vedessä. Ekaa satasta en ole koskaan uinut niin lujaa. Meno hieman tasaantui matkan edetessä, mutta hyvä vire säilyi. Kilometri oli uitu ajassa 20:28. En yrittänyt uida kovaa, tavoittelin tasaista suoritusta. Tämä tahti on parempaa kuin mihin olen tänä vuonna tottunut. Nopeutta oli pari minuuttia enemmän kuin odotin.
Ilman märkkäriä en sitten paljoa uinutkaan. Viileä vesi tuntui oudon kutittavalta ja se kuinka virtaukset kulkivat kylkiäni pitkin oli erikoista ja jopa epämieluisaa. En uinut kuin 100m ja löin hanskat sitten tiskiin.

En kuitenkaan poistunut altaasta. Tai poistuin hakemaan vesijuoksukellukkeen. Liityin iäkkäämpien rouvien joukkoon vesijuoksualtaaseen ja poljin vettä 20 minuutin ajan. En päässyt yhdenkään polkijan ohi eli aika vinhasti painelivat rouvatkin. Tämä jos mikä tekee jaloille eetvarttia. Nyt seuraavien kahden viikon aikana syytä ottaa vesijuoksua ohjelmaan mukaan: rentouttaa hyvin jalkoja ja paikat pysyy kunnossa.

Loppuun voi todeta, että uinti on menossa oikeaan suuntaan. Barcelonassa voi hyvällä syyllä havitella 1:20:00 aikaa uintiin, kun suolavesikin on menossa mukana!

Tiistain tuumailua

12.9.2017 Tiistai

Eilinen päivä oli lepopäivä. Ei oikein siltä kuitenkaan tuntunut ja myös viimeyö oli vähemmän levollinen. Ajattelinkin ottaa tämän päivän kevyemmin.

Iltapäivällä kävimme Tupsun kanssa polkulenkillä Jakkulassa. Kiersimme Jakkulan kuntopolkua ja Allisen luontopolkua. Minä poljin, Tupsu jolkotti. Tahti oli rauhallinen, tosin kiveä sai kiertää kyllä koko ajan. Hiki tuli pintaan ja uusi Giro Pneumo -kypärä oli enemmän kuin paikallaan. Siinä on nimittäin ilmastointiaukkoja aivan toiseen malliin kuin Aero Attackissa, jossa funktio ajaa ohi käytännöllisyyden.

Ajelimme tunnin ja vartin. Matkaa ei juuri kertynyt. Alla olevassa kartassa näkyy hienosti, kuinka Jakkulan kuntoradan lenkki on "poikki". Tuossa "poikki" kohdassa on harvalankkuinen puusilta. Tupsu ei suostunut sillan yli tulemaan, vaan lähti pinkomaan vastakkaiseen suuntaan...

Ajelun perään otimme reilun vartin tauon puolukkaapajilla ja sain poimittua muutamaksi päiväksi jugurtin mausteet.


Illalla vein tytön tanssitreeneihin Kyrööhön ja treenien aikana hölkkäilin 23 minuuttia! Suurimman osan tästä hissuttelua futiskentän nurmikolla. Pehmeää oli. Perään jalkojen venyttelyä. Samalla kävin katsomassa paikallista Pärske -uimahallia. Kävi ilmi, että allas oli vain 16,6m pitkä. Tai lyhyt. Liian lyhyt mielekkääseen treeniin, vaikka en itse mikään pro olekaan.

Barcelonan kisojen peruuntuminen todella lähellä tänään!

13.9.2017 Keskiviikko

Tänään pidemmän pyörälenkin vuoro. Olin sopinut kuriirikeikan Vaasaan klo 11:30. Olin myös sopinut auton viennin rengassyyniin, kun oikea eturengas vuotaa pihisee ilmaa hitaasti mutta varmasti. Ajoin siis auton aamulla Hulmin Nesteelle ja nostin pyörän takakontista alleni ja lähdin polkemaan Vaasaan.

Keli oli yllättävän hyvä, +14C ja kuulas. Tosin puolille päivin oli Vaasan suunnille luvattu sadetta klo 12:00 40% ja klo 13:00 70% todennäköisyyksillä. Olin varustautunut lämpimästi, sillä nyt ei ole varaa sairastua. Sateen varoilta pakkasin reppuun tuulihousut ja muovitakin. Nämä lämpimät varusteet tarkoittivat housujen osalta talvihousuja, joilla oli raskasta ajaa. Ne kinnasivat polven nurkilta ja sain siis ylimääräistä tehotreeniä ajon myötä. En ylimääräistä vauhtia...

Polkeminen sujui hyvin ja ajelin Vaasan nurkille, josta kaarsin Tuovilan kautta Martoisiin ja sieltä edelleen Vanhaan Vaasaan. Tuonne päästyäni päätin kiertää Sepänkylään ja siellä suunnistin Botnia-hallin sivuitse edelleen Karperööhön ja Singsbyhyn ja edelleen Gerbyn kautta keskustaan tapaamiseen. Keskustaan mennessä mittariin oli tullut 50 km. Meno oli reipasta ja fiilinki hyvä.

Satula vaihtoi omistajaa ja vartin kuluessa olin jälleen liikenteessä. Suunnitelmani oli kiertää Sundomin ja Sulvan kautta, lentokentän kupeeseen ja sieltä Hulmille. Yllätyksekseni sääennuste näytti pitävän paikkaansa: synkkääkin synkemmät pilvet olivat hiipineet Vaasan edustalle ja tulivat juuri Sundomin ja Sulvan suunnalta.

Jatkoin suunnitelman mukaan. 53 km kohdalla vettä rupesi tulemaan kuin aisaa ja oli pakko pysähtyä laittamaan sadekamat päälle. Samalla treenin luonne muuttui "treenistä" selviytymisharjoitukseksi eli kastuminen ei saanut johtaa flunssaan. Kastuminen tuossa ukkostavassa kaatosateessa oli selviö ja vesi valui niskasta ja hihoista eikä kuivaa paikkaa enää löytynyt. Ennen kuin sadekamat oli puettu, oli rankkasade jo ehtinyt kastella pahemman kerran. Tuulikamojen etuna oli kuitenkin se, että niiden sisällä oli lämmintä.
Poljin julmettujen lätäköiden ja vesikoskien läpi tasaista tahtia eteenpäin. Jos olivat talvihousut raskaat polkea, niin nyt se polkeminen vasta raskasta olikin. Vettä tuli aivan valtoimenaan...

Pahin sade hellitti Sundomin ohitettuani ja Sulvan ohitse ajaessani vettä tuli enää "normaalisti". Tie oli aivan märkä. Ja tähän saumaan tapahtui todellinen läheltä-piti-tilanne. Ajaessani Sulvan toisella puolella asfalttitietä ajoin noin 30 km/h vesilätäkön läpi. Lätäkön pohjilla olikin monttu. Etupyörä jysähti montunreunaan ja vippasi pyörän keulan oikealle. Painopisteeni jatkoi alkuperäiseen suuntaan ja se oli menoa se. Ei mitään toivoa pelastaa tilannetta. Ei erityisen hyvä tunne tuossa sekunnin sadasosassa... Lähdin kallistumaan ja kaatumaan vasemmalle kyljelle. Oletin, että nyt menee kättä ja jalkaa pakettiin. Pidin edelleen pyörän sarvista kiinni - aeroasennossa - ja kuulin kuinka raapiva raahautuva kirskunta repi ilmaa. Uskoin pyörän menevän säleiksi juuri sillä hetkellä ja samalla laskeuduin vasemmalle kyljelleni. Vasen jalka oli polkimessa kiinni ja nilkan ulkosyrjä otti kontaktin asfalttiin. Jalkaan sattui. Samalla vasen kyynerpää otti asfalttiin. Lanasin asfalttia kyljelläni. Liike pysähtyi. Pyörä oli jäänyt pari metriä minusta. Juomapullot olivat pudonneet kaiken aiheuttaneeseen lätäkköön.

Harmitti vietävästi. Pyörä paskana. Kuski paskana myös. Nousin ylös. Vastakkaisesta suunnasta tuli bussi, joka pysähtyi kysymään avun tarvetta. Kiittelin, että ei. Kroppa toimi kuitenkin jotenkin. Nostin pyörän ja pullot kävelytielle. Aloin kartoittaa mies- ja kalustotappiota.

Kyynärpää oli kipeä, mutta takki ehjä. Nilkka oli kipeä, mutta lahje näytti olevan ehkä sekin. Kylki ja lonkka olivat kunnossa, ei mitään kipuja. Oletin lyöneeni päänikin, mutta kypärä oli täysin naarmuton ja ehjä. Mies selvisi siis uskomattoman pienin naarmuin (kotona todettu: nilkaan ja kyynerpäähän molempiin tuli parin neliosentin palovamman näköiset verinaarmut, ei verenvuotoa. Takki repesi hihasta ja kyljestä). Useammasta vaatekerroksesta oli tällä kertaa suuri apu.

Pyörä oli ottanut iskua, mutta sekin todella vähän. Eturengas oli kunnossa, samoin vanne. Runkoon ei tullut mitään vauriota. Vasemman polkimen ulkoreuna oli raapinut asfalttia ja metalli loisti kirkkaana.  Myös ohjaustangon vasen kahva oli ottanut asfaltin kanssa yhteen, mutta tämä vahinko rajoittui repeytyneeseen tankoteippiin ja sitä peittäneeseen toiseen teippiin. Vasemman jarrukahvan reuna oli naarmuttunut hieman. Lisäksi satula oli kyntänyt maata ja siitä löytyi naarmut. Olin varautunut täyteen romutukseen tai ainakin useamman tonnin remonttiin, mutta nyt ei tullut mitään muuta kuin teippailua.

Entisestään märempänä (kun tuli märkä lainehtiva asfalttikin koemakailtua) jatkoin polkemista ja nyt rauhallisemmin päättelin viimeiset 20 km Hulmin Nesteelle. Rauhallisuus oli pakollista myös siksi, että jo rutinoituneesti olin jälleen unohtanut energiageelit autotalliin eikä veden voimin kannattanut ruveta ajamaan itseään henkihieveriin.

Auton kumi oli korjattu ja saatoin pakata pyörän autoon. Lenkkiä kertyi vajaat 84 km, aktiivinen ajoaika 3:10:00 ja keskinopeus 27 km/h. Aikaa meni loppua kohden enemmän, mutta kai tässä taas viisaampana seuraavaan lenkkiin lähdetään. Ajohanskoista rutistelin enimmät vedet ennen autoon istumista: reilu 1 dl per hanska. Märäksi meni lenkki loppua kohden.

Mutta Barcelonan kisat edelleen kalenterissa!

Viikonlopun kooste - kolme viikkoa starttiin!

10.9.2017 Sunnuntai

9.9.2017 Lauantai oli hieman velton oloinen päivä. En ollut suunnitellut mitään suurempaa harjoitusta ja päivä kului mm. mökkikeikan merkeissä. Laitoimme kajakkeja talvisäilöön ja muutenkin alettiin viritellä talviasetuksia. Kävin tarkastamassa marja-apajat: mustikkaa oli vaikka kuinka paljon ja marjat vielä tuoreita, ei nuupahtaneita. Puolukkaa ei näyttänyt olevan niin paljoa kuin aikaisemmin, mutta olivat vielä puoliksi raakoja.
Keli ulkona oli vaihteleva ja iltaa kohti sateet yltyivät. Laitoinkin tt-pyörän trainerille autotallissa ja polkaisin 51 minuutin intervalliohjelman samalla Netflixiä tuijotellen. Hikoilin niin vuolaasti, että ohjaustangosta kiinnipitäminen oli sangen haasteellista - kädet meinasivat luiskahtaa koko ajan. Aeroasennossa kastelin puhelimen näytön... Hyvä treeni kuitenkin ja hyvältä tuntui polkea isommillakin tehoilla.
Pyörätreenin jälkeen kävimme kävelyttämässä koiraa kolme varttia.

Tänään sunnuntaina ampaisin heti aamusta pitkälle juoksulenkille. Keli oli sateenenteinen, mutta varsinaista sadetta ei lenkin aikana juuri ollut, tihua vain. Lämpötila oli +15C eli yllättävän lämmintä. Simuloidakseni tulevaa Ironman-kisaa olin pukenut ylleni paksumman juoksutakin, jolla sain nostettua kehon lämpöä +25C keliä vastaavaksi (oma arvio...). Valitsin Jakkulan lenkin, jolla on 11km on soratietä ja 7 km asfalttia. Sopii jaloille hyvin, ei tule liikaa kovaa iskua. Ajattelin ensin juosta alle 140 sykkeellä koko lenkin, mutta päätin ottaa enemmän Ironmania simuloivan harjoituksen ja annoin sykkeen nousta 150-160 haarukkaan lenkin aikana.
Lenkki kulki hyvin ja tein tälle lenkille uudet etappi- ja kokonaismatkaennätykset. Jalat toimivat upeasti ja olisin voinut painella huomattavasti vauhdikkaamminkin. Juoksusta siis hyvä fiilis tällä hetkellä. Aikaa 18 km lenkkiin meni 1:42:00.

Lounaan jälkeen kävin vielä Laihian uimahallilla uimassa. Tavoitteena oli hioa tekniikkaa tekniikkaharjoitteiden avulla ja näin sitten myös tein. Ohjelma oli seuraava:
- 250m lämmittelyuintia
- 250m yhden käden kauhomista
- 250m läpsykauhomista
- 250m potkutreeniä potkulaudalla
- 100m rentoa uintia
- 150m uintia lättäreillä
Matkaa siis 1250m ja aikaa meni 38 minuuttia eli varsinkin tuo potkutreeni on julmetun aikaavievää puuhaa...

Barcelonan kisaan on aikaa kolme viikkoa. Tuleva viikko menee vielä kovemman treenin merkeissä, kunhan maanantain levosta selviää. Lauantaina on pyörä-juoksu duathlonkisa Vöyrillä. Sen jälkeen alkaa keventely. Kaikki voitava on tehty, rehkimällä ei enää meno parane...

Pitkäveteinen uinti altaassa ja päälle metsäpolkua !

8.9.2017 Perjantai

Aikaisemmin jo kirjoittelin, että uintia pitää pitää esillä tulevat viikot. Tämä mielessäni kävin Vaasan uimahallilla vetämässä matkatreenin. 3 km on mukavampi uida 50m altaassa kuin 25m altaassa Laihialla. Tosin, ei 50m allaskaan ole mistään kotoisin, kun vertaa sitä avovesiuintiin. Käännös joka 50. metri rikkoo ainakin minulla uintirytmiä ja hyvä flow voi katketa joka käännöksen jälkeen.

Suoritin uinnin itselleni rauhalliseen tahtiin. Tavoitteena oli pitää tasainen matkavauhti koko uinnin ajan ja poistua altaasta hyvävoimaisena. Ja näinhän se myös meni, rutiini alkaa olla tässä mielessä vahva.

3 km uintiin meni aikaa 1:12:32 eli keskivauhti oli 2:25 eli aika hidas. Yksittäiset 50m pätkät menivät  huomattavan nopeasti, mutta käännökset altaan päissä verottivat aikaa. Kun en volttikäännöstä tee ja aina päädyssä vauhti pysähtyy, aikaa myös kuluu.
3,8 km uintiin tällä jyystämisellä menisi melkein 1:32:00. Niin että kyllä se märkäpuvun noste ja parempi vauhti tarvitaan ihan oikeasti...

Uinnin osalta tekniikkaa pitää edelleen hioa. Sunnuntaina vedän seuraava tekniikkapainotteisen treenin. Ja katson viikonloppuna uuden tekniikkavideon...

Iltapäivästä käytiin koiran kanssa lenkillä Aseman metsässä. Olin tällä kertaa juosten liikkeellä ja kumman hyvin jaksoi Maltankoira jolkottaa mukana 50 minuutin ajan. Kaikki lätäköt tuli käytyä läpi samalla ja uitettu koira -termi kuvasi lenkkikaveriani erittäin osuvasti. Juoksin vanhoilla DS Trainereilla, jotka istuivat jalkaan kuin valettu. Metsässä ei ohkaisemmasta pohjasta ollut lainkaan haittaa. Juoksu kulki todella kevyesti.
Tämän illan ja huomisen aamun mustikat poimittiin talteen paluumatkalla, joten lenkki oli kaikin puolin onnistunut.

Uusi vanha lenkkipolku löydetty!

7.9.2017 Torstai

Pidin lepopäivää ja sen kunniaksi lähdin ulkoiluttamaan koiraa Jakkulan metsään. Ampumaradan ja Jakkulan kylän välisessä maastossa on vanha kuntopolku. Tämän olen joskus löytänyt, mutta viime vuosina se on ollut hukassa. Kuntopolku on aikoinaan ollut valaistukin, mutta nyttemmin valot on poistettu ja luonto on ottanut yliotteen monin paikoin.

Lähdimme ampumaradan katoksen liepeiltä polkua arvioidulle alueelle ja kas kummaa, hetken kävelyn jälkeen löysimme kuntopolun. Polku oli edelleen selkeä polku ja se on varmasti aktiivisessa käytössä yhä. Maastopyöräilijät olivat liikkuneet alueella ja itse asiassa yhdeltä kuskilta tämän vihjeen pari vuotta sitten sainkin.

Kuntoradalta erkani polkuja, joista yhtä seurailimme aina Pahoonnevantielle asti. Erittäin hienoa juoksu- ja polkumaastoa ja tänne on tultava uudemman kerran.

Reilun tunnin kävelyn jälkeen päädyimme takaisin ampumaradalle. Radalle johtava tien varresta paljastui huikean hyvä mustikkapaikka, osta kymmenessä minuutissa poimin maukkaat kypsät mustikat muovikassiin. Reilu litra terveellistä herkkua heti syötäväksi...

Lenkkikaveri maasturilenkeille!

6.9.2017 Keskiviikko

Tänään ei tavoitteena ollut treenata lainkaan. Taukoa pitää olla välissä...

Mutta, koira pitää myös ulkoiluttaa joka päivä. Niinpä lähdin ulkoiluttamaan koiraa Aseman takustan metsäpoluille. Pyörällä. Ajelimme siis Tupsun kanssa metsäpolun alkuun autolla ja sieltä lähdimme lenkille. En ollut oikein varma etenemisen onnistumisesta eli kuinka koira pyörää seuraisi. Ajo sujui kuitenkin todella hienosti. Maasturilla kivikkopolkua ja juurakkoa ajellessa vauhti ei ollut päätähuimaava ja koira jolkotteli mukavasti samaa tahtia. Menomatkalla koira tuli välillä takarenkaassa kiinni, välillä 20...30 metrin päässä perässä. Paluumatkalla koira otti aloitteen käpäliinsä ja veti retkuettamme vähintään viisi metriä edellä.

Reilun kuuden kilometrin maastotaiteiluun meni tunnin verran. Koira pysyi vauhdissa koko ajan ja käytännössä laukkasi sille hyvää vauhtia. Uskomattoman hieno suoritus koiralta. Tätä tulemme jatkamaan yhdessä vielä paljon!

Ainoa miinus tuli tällä kertaa siitä, että juuri ennen autoon nousemista Tupsu meni ja sotki itsensä viereiseen mutalätäkköön...

Päivitetty kisalista 2017

05.09.2017 Tiistai

Kisalista on elänyt kesän aikana ja tässä viimeisin. 2018 ohjelma ilmestyy lokakuun puolivälin tienoilla...

1. Botnia Hallimaraton - meni ohi, hiihtolomaviikko oli liian raskas eikä tähän intoa ollut...
2. Botniahiihto - meni ohi, liian vähän lunta ja suksiaikaa tälle talvelle...
3. Komian kirkon hölkkä - meni ohi tämäkin, huomasin vasta kisaa seuranneella viikolla...
4. Kyröjokimaraton - 29.4.2017. Ilmoittautuminen maratonille sisässä.
- DONE 4.13,47
5. Tour de Tampere 20.5.2017
- DONE brutto 8 tuntia ja rapiat, netto 5 tuntia ja rapiat
6. Vättern Rund - 16.-17.6.2017. Ilmoittautuminen sisässä. - meni ohi. Tämä olisi vienyt liikaa aikaa ja vasemman puolen vatsalihas ei kestänyt muutenkaan yli kolmen tunnin polkemista.

7. Rokuli Triathlon 1.7.2017 klo 11 Alajärvi. Perusmatkan mahdollinen kisa... - ohi meni. Sain jonkun vatsapöpön, enkä ollut kisavireessä. Ehkä liikaa treeniäkin plakkarissa...
8. Finntriathlon Joroinen. -15.7.2017. Ilmoittautuminen sisässä.

- DONE: 5:38 ja osia. Hyvä pitkä treeni.
9. Botniapyöräily - 29.7.2017 maantiepyöräily! - meni ohi. Samaan aikaan Unkarin F1 GP:ssä Budapestissä, jossa hyvää pk-treeniä kuumassa kelissä.
10. Challenge Turku - 13.8.2017 Ilmoittautuminen sisässä.
- DONE: 5:17:3. Hyvä pitkä treeni.

11. SunCity triathlon - 20.8.2017 Ilmoittautuminen sisässä - menee ohi, koska Turun kisa parempana tilalle. SunCityyn toimitsijapesti...
12. Vaasa marathon - 2.9.2017 puolikas - sukutapaamisen vuoksi ohi meni! Mutta tein Ironman Big Day harjoituksen pari päivää aikaisemmin ja kompensoin tämän haitan sillä...
13. WCTR West Coast Trail Run 10.9.2017 Öja/Kokkola, 22 km
- Tämä täytyy vielä pohtia...
14. Botniapyöräily - 16.9.2017 duathlon/maastopyöräily/maastojuoksu!. Ilmoittautuminen sisässä.
15. Ironman Barcelona - 1.10.2017 30.9.2017. Ilmoittautuminen sisässä.
16. Pilvilampi Night Trail Run 2017 27.10.2017 klo 19:45
17. NUTS Karhunkierros Kuusamo x.5.2018. Ilmoittautuminen sisässä.

Altaassa ja tekniikan parissa

5.9.2017 Tiistai

Uintiharjoitus sopi tälle päivälle. Eilisen sippaamiseen johtaneen pyörätreenin jälkeen oli tarpeen saada laatua - ei määrää, joten vedin läpi tekniikkaharjoituksia, jotka ovat muuten olleet hyvin pienessä osassa kesän aikana.

Treeniin meni kaikkineen aikaa 52 minuuttia. Sain uida yksin koko altaassa, joten häirintää ei ollut. Tosin ei ollut kirittäjiä tai esimerkin näyttäjiäkään.

Ja tämä tuli tehtyä tänään:
1. 250m lämmittelyä kroolaten
2. 250m yhden käden kauhontaa 25m vasen, 25m oikea, jne.
3. 250m supermiesuintia eli käsi kauhaisee vasta kun toinen käsi läppäisee päälle
4. 50m kroolia
5. 200m lättäreillä kroolaten
6. 250m potkutreeniä laudalla
7. 100m kroolia
8. 250m kroolia pullerin kanssa
9. 150m vapaata kroolia

Matkaa kertyi yhteensä 1750m. Potkutreeni oli "tuottoisaa", sitä pitää tehdä ehdottomasti lisää...

Ennen kuun vaihdetta on tavoite vetää tekniikkaa 2 krt/viikko, matkaa 1 krt viikko. Uinnin pitäisi olla tämän kauden parasta neljän viikon kuluttua...

Vauhtitreeni pyörällä

4.9.2017 Maanantai

Vointi aamulla oli erinomainen. Terveysmetriikka indikoi erittäin hyvää palautumista ja kehoitti liikkumaan!
Ulkoilutin koiraa pariin otteeseen eli aamulla ja illalla, 30 minuuttia ja 45 minuuttia...

Keli ulkona oli erittäin aurinkoinen, joten päivän varsinainen harjoite oli 50 km pyörälenkki eli perinteinen Torkkolan lenkki. Kiersin lenkin vastapäivään eli Laihia - Tervajoki - Vähäkyrö - Merikaarto - Tuovila - Laihia. Lenkki alkoi hurjaan vastatuuleen, tuuli oli todella navakka. Tämä latisti fiilistä, varsinkin kun Tervajoen suuntaan ei alkumatkaa voi ajaa ala-asennossa. Tienpinta on aivan liian möykkyinen...

Sitkuttelin Vähäkyröön asti vastaiseen. Kirkolta eteenpäin tuuli siirtyi selän taakse ja maisema alkoi vaihtua vauhdilla. Matkanopeus nousi yli 40 km/h ja aloin elätellä alun ongelmista huolimatta uutta ennätystä reitille.

Tavoitteenani oli ehtiä Martoisten risteykseen ennen kuin 50 minuuttia oli täynnä. Tästä piti Laihialle olla enää 40 minuutin polkeminen. Martoisen ohitinkin kaksi minuuttia etuajassa ja aloin haaveilla 1:25:00 kokonaisajasta.

Ensimmäisen tunnin täyttyessä olin saanut kokoon 33 km. Kaikki vaikutti mahdolliselta...

Kunnes kymmenen minuuttia myöhemmin energiat romahtivat täysin. Tuli mieleen, että lounas oli jäänyt erittäin vaillinaiseksi: pieni annos lasagnettea...Vesi ei riittänyt tuomaan menoon potkua. Jatkoin veden hörppimistä ja laskin vauhtia alas. Vastatuulikin puri kuten alkumatkasta. Pysyttelin ala-asennossa.

Hetken kuluttua voimat alkoivat palautua, mutta ennätyksen rikkominen ei enää onnistunut. Loppumatkan tietyömaaosuus heikensi entisestään suoritusta: tiellä oli runsaasti kiviä ja soraa ja autoliikennettä todella runsaasti.

Pyörittelin viimeiset pyöräytykset kotipihalla ja pysäytin kellon ajassa 1:32:00.

Hyvää lenkissä oli se, että kovaa vauhtia pystyi pitämään yllä ensimmäisen tunnin. Pyörän korjatut asetukset toimivat erittäin hyvin eikä ole mitään tarvetta niihin enää puuttua.
Parantamisen paikka on ruokinnassa: kunnon rutistuksiin täytyy olla kunnolla valmistautunut etukäteen, vedellä ei enää virheitä korjata.

Melontaa ja lepoa

3.9.2017 Sunnuntai

Tänään oli vuorossa pakollinen lepopäivä. Ei kuitenkaana ihan leväten päivä mennyt. Kävimme nimittäin vaimon kanssa mökillä tekemässä syysvalmisteluita. Iltapäivä oli kuitenkin niin huikean hieno, aurinkoinen ja lämmin, että sen sijaan että olisimme laittaneet kajakit talviteloille lähdimme melontaretkelle. Hyvä keski- ja ylävartalon kevyt treeni kolmen vartin kestoisena.

Uimareita ei enää ollut vesillä, sillä veden lämpötila oli varmaan alle 14 C. Sen sijaan veneilijöitä oli liikkeellä runsaasti.

Illalla reippaat venyttelyt ja jalkojen rullailut.

Jälkimainingit

2.9.2017 Lauantai

Rankan torstain jälkeen pidin perjantaina kevyemmän päivän. Kävin koiran kanssa metsässä tunnin kävelylenkillä ja leikkasin illalla nurmikkoa toisen tunnin. Jalat ja kroppa olivat jo hyvässä iskussa.

Tänään lauantaina käväisin maastopyörälenkillä. Kahden viikon kuluttua on kalenterissa Botnia MTB/duathlon eli 30 km maastopyöräilyä ja 15 km juoksua perään. Tämä kisa on samallla viimeinen herkistely Barceloonaan ja saan tuolla testata pyörä-juoksu -yhdistelmää minimivaihtoajalla.

Maasturiajot ovat jääneet viime aikoina vähemmälle, joten otin puolitoista tuntia tuntumaa kivikkoisiin kapeisiin polkuihin Laihian aseman takana. Hieman oli pyörän hallinnassa jälleen totuttelua, mutta loppuvaiheessa pyörä kulki jo mallikkaasti.

Tämä maastopyörätreeni on siinä mielessä kivaa, että polkeminen poluilla on melkoista intervallitreeniä. Syke nousee ja laskee koko ajan ja pyörän hallinnassa tarvitaan välillä koko kroppa. Puolitoista tuntia oli tänään maksimi, sillä sukukokoukseen oli tämänkin jälkeen ihan mahdoton kiire...

Lähiviikkoina pitää olla tarkkana, ettei lepo jää väliin!

Ironman Big Day vuorossa tänään

31.8.2017 Torstai

Reilut neljä viikkoa Barcelonan kisaan. Tässä vaiheessa alan guru Joe Friel kehottaa tekemään ns. Ironman Big Dayn eli käymään kisa läpi simuloimalla odotettavissa oleva kisa. Harjoitus koostuu esim. 1 tunnin uinnista, 5 tunnin pyöräilystä ja 2 tunnin juoksusta. Harjoituksessa pyritään toimimaan juuri kuten tulevassa kisassa: varusteet, tankkaustaktiikka, vauhdinjako. Tarkoitus ei ole mennä kisatahtiin, mutta hakea tuntuma kisasuorituksen rasitustasoihin. Harjoituksen yksi iso tavoite on luoda uskoa tulevaan kisaan ja siitä suoriutumiseen ja samalla testata kisasuunnitelma käytännössä. Kisoista poiketen Big Dayssa suoritusten välillä on tarkoitus pitää 30...60 minuuttia taukoa ja tankata.

Alkuperäinen ideani oli tehdä tämä harjoitus tasan neljä viikkoa ennen kisaa eli tämän viikon lauantaina. Sukutapaamisen vuoksi tämä suunnitelma meni pieleen ja siirsin harjoituksen ajankohdan perjantaille. Lopulta sääennusteiden tarkentuessa päivä siirtyi tälle päivälle eli torstaille.

Koska merivesi oli jo viilentynyt huomattavasti, siirsin uintiosuuden Vaasan uimahalliin. Ei ollut mitään tarvetta hakea flunssaa kylmästä merestä tässä vaiheessa valmistautumista...Märkäpukua ei tosin päässyt käyttämään.
Tukikohtanani toimi Vaasan uimahallin parkkipaikka. Sieltä lähdin uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan. Pyrin noudattamaan Frielin mallia mahdollisimman pitkälle. Juoksun osalta päätin kuitenkin lyhentää lenkkiä kahdesta tunnista puoleen toista. Koska juoksussa jalkojen rikkominen on sangen mahdollista, pyrin näin tätä riskiä minimoimaan. Setti siis: 1h + 5h + 1,5h ja reilut tauot väleihin.
Koska muuta huoltoa kuin tukikohta ei ollut, oli pyörän ja juoksun osalta tankkauksia hieman mietittävä. Niistä lisää noissa osioissa.

Keräsin varusteeni kasaan illalla ja tänään aamulla ajelin Vaasaan. Uimahalli aukesi klo 08:00 ja oli uintivalmiudessa klo 08:30. Perjantai olisi mahdollistanut aloituksen jo klo 06:30, mutta noin aikaisin ei ole tahtonut paikalle päästä...

Kisanomaisen harjoituksen luonnetta korosti se, että vaimo sairastui kovaan yskä-flunssaan tiistai-keskiviikkona. Koska vaimo nenän tukkoisuuden vuoksi kuorsasi kaikissa mahdollisissa asennoissa, jouduin yöllä laittamaana korvatulpat korviini. Lähimmät olivat autossa ja auto pihalla, joten hain ne sieltä yöllä klo 01:00 tienoilla. Tulpatkaan eivät lopulta auttaneet, sillä kuorsauksen tärinä tuntui patjan kautta. Siirryin siis klo 02:00 tienoilla pojan huoneeseen nukkumaan. Sielläkin kierin tunnin verran ennen kuin huomasin ottaa liian pehmoisen petauspatjan pois. Yöunet tämän kaiken jälkeen varmasti aika lähellä sitä, mitä oikeassa kisassakin tulee olemaan...
Mieliala aamulla oli kuitenkin erittäin hyvä.

Laji 1. Uinti

- Halli oli melkein tyhjä. Aloitin yksin radallani ja kauhoskelin 50m allasta edestakaisin. Olisi pitänyt verrytellä kädet, mutta eipä tullut sitä tehtyä. Meno oli kankeaa, mutta matka eteni. Tosin aika rauhallisesti ja hitaasti. Puolessa välissä harjoitusta sain seuraa radalle. Tummatukkainen nainen ui rivakasti ja sai minuunkin vauhtia. Uintitekniikkanikin muuttui hieman ja veikkaan, että vauhtiakin tuli samalla. Katsoin naapuriradalle tulleilta kilpauimaritreenaajilta hieman mallia. Kovaa menivät, vaikka omasta mielestä käytin aivan samaa tekniikkaa...

- Uinnin aika tasan tunti ja matka 2600m. Tämä ei ollut hyvä tulos, mutta tämä ei myöskään ollut kilpauinti. 

- Nousin altaasta hyvävoimaisena ja painuin suihkun kautta autolle. Koska uin uimahousuissa, jouduin pukemaan kisa-asun ylleni. Märkään kroppaan (vaikka pyyhkeellä kuivattuun) tämä ei toiminut ollenkaan hyvin: kangas kinnasi kiinni ihoon ja vain suurin ponnistuksi sain asun ylleni. Pukemiseen meni toista minuuttia eikä asu ollut kunnolla yllä sen jälkeenkään...

Tauko T1

- Tankkasin autolla banaanin. Laitoin pyöräkamppeet ajokuntoon. Käytin tähän aikaa melkein 21 minuuttia (sisältäen uima-altaasta poistumisen ja uimahallilla haahuilun). Ja samalla unohdin erään erittäin oleellisen seikan: en juonut uinnin jälkeen. Täysin ihme moka, sillä tunnin uinnin aikana nestettä poistuu kropasta reilusti. En edelleenkään ymmärrä, kuinka juominen jäi väliin, ja vielä näin stressittömässä tilanteessa...

Laji 2. Pyöräily

- Lähdin ajelemaan lenkkiäni. Lenkkireitti oli seuraava: Vaasan keskusta - Sundom - Maalahti - Jurva - Laihia - Vähäkyrö - Tuovila - Porin suuntaan ja takaisin - Vaasan keskusta.

- Mukanani oli energiapullo, jossa oli 14 kpl geeliä sekoitettuna veteen. Satulan takana oli kaksi pulloa vettä. Lisäksi kaksi energiapatukkaa. Tarkoitus oli ottaa energiageelihörppy joka 20. minuutti ja vettä perään. Näin myös tankkauksen hoitelin.

- Päästyäni Vaasan keskustan ulkopuolelle aloitin vauhdin nostamisen. Päädyin ajelemaan reilua 30 km/h ja sykkeet pyörivät 150 lyönnin tasolla tai korkeammalla.

- Pyörä kulki hyvin. Satulan kärkeä voisi laskea aavistuksen alaspäin, mutta paine ahterissa ei ollut sietämätön. Kädet toimivat kahvoilla hyvin.

- Koska huomasin, että en ollut juonut T1-vaihdossa, aloitin veden säännöstelyn jo alkumatkasta. Kuten arvata saattaa, vesi loppui kahden ja puolen tunnin tienoilla, vaikka säännöstely oli aika ankaraa. Vajaan kolmen tunnin kohdalla oli tilaisuus täyttää pullot, kun olin liikkeellä kotinurkillani Laihialla. Kävin siellä täyttämässä molemmat vesipullot. Ongelma ratkaistu. Tämä sähläys vaikutti kuitenkin pyöräosuuden ensimmäisten tuntien henkiseen tilaan. Kisassa tätä ongelmaa ei ole, juoma tulee riittämään.

- Ajomatkaksi kertyi 145 km ja aikaa meni 4:55:00. Keskinopeus oli 29,5 km/h, mutta jos eliminoidaan pullontäyttötauko, yli 30 km/h.

- Havaintoja: pyörä tuli aloitettua liian kovaa. Kisaa varten pidettävä maksimi sykkeenä 145 lyöntiä. Sillä jaksaa pyörittää kuusi tuntia 30 km/h vauhtia kehnommassakin kelissä. Geelipullo toimi hyvin. Energiapatukka ei toiminut hyvin: syöminen yhtä jauhamista ja suun kautta hengittäminen ei onnistu hyvin samalla. Suun kautta hengitettävä, kun ala-ajoasennossa nenä vuotaa.

Tauko T2

-Tankkasin autolla jälleen banaanin. Lisäksi join energiajuomaa ja lusikoin jugurtin. Edelleen söin marjasoseen ja puolikkaan Japp-suklaapatukkaa.

- Vaihdoin juoksuvarusteet. Laitoin korville musavehkeet ja valikoin Scooterin levyn soimaan.

- Juoksuun otin matkaan kolme geeliä ja vesipullon. Kaksi geeleistä oli kofeiinipitoisia. Geelit laitoin housuun ja pullon käteen.

- Taukoon kulutin aikaa 22 minuuttia.

Laji 3. Juoksu 

-Lähdin liikkeelle varovasti, sillä vasemman jalan polven sisäsyrjä arvelutti. Jalat toimivat kuitenkin mainiosti ja matka taittui hyvin.

- Lenkkireittini oli kaksijakoinen: ensin lenkki VaasaMarathonin 10 km reittiä ja sitten perään lenkki SunCityTriathlonin 5 km reittiä.

- Tavoitteeni oli juosta alle 6 minuutin kilometrivauhtia. Tässä onnistuin koko lenkin ajan.

- Tankkauksen hoidin hieman kokeelliseen malliin: aina kahden mailin jälkeen otin yhden geelin ja vettä perään. Kolmella geelillä pärjäsin siis melkein 10 km tienoille asti. Ajattelin ensin, että haen autolta lisää geelejä tuossa vaiheessa, sillä lenkki kulki auton läheltä. Päätin kuitenkin juosta viimeiset 5 km veden voimin ja katsoa tuleeko uupumus vastaan. Ei tullut...

- Havaintoja: energiaa on saatava tiuhaan eli tankkaus ei ollut riittävä. Sykemittarin näyttämä ei ole aina luotettava. Jälkimmäisellä 5 km lenkuralla sykkeeni kellon mukaan putosi 106 lyönnin tasolle pitkäksi ajaksi. Vauhtini ei kuitenkaan pudonnut ja olo oli voimaantunut. Juoksu oli mentävä fiiliksellä, joka osoittautui oikeaksi mittarin ryhtyessä näyttämään myöhemmin jälleen oikeampia lukemia.

Treenin jälkeen oli aika sipissä, mutta kroppa ei ollut lähelläkään finaalia. Illasta olin yllättävän virkeässä kunnossa ja seuraavana aamuna kroppa oli kaikin puolin iskussa. Tainnut vuoden treeni tehdä tehtävänsä.

Loppuyhteenveto: harjoitus lisäsi uskoa omaan suoritukseen ja selviytymiseen ihan mallikkaasti tulevassa kisassa. Rasitukset tulevat olemaan korkeammat, mutta latinkiakin tulee olemaan enemmän paremman valmistautumisen ja levon myötä. Hyvä fiilis kerta kaikkiaan… Ja alla harjoituksen perusteella aika- ja sykehahmotelmaa!

---------------------------

Tavoitteita kisan osioiden suhteen olen hahmotellut hieman seuraavaan malliin:

- Uinti:        01:24:00

- T1:                00:04:00

- Pyöräily:  05:54:00

- T2:                00:04:00

- Juoksu:    04:14:00

Total:              11:40:00

Eli tuohon pitäisi pystyä. Uinti voi lipsahtaa pitkäksi tai sitten ei. Vaihdot voivat olla jonkun verran pitemmät, mutta ei paljoa. Pyöräilyn pitäisi mennä tuohon aikaan ellei tuuliolosuhteet ole hullut. Suurin epävarmuustekijä tulee juoksusta, jossa jalkojen kesto on se iso kysymys.

Tulen menemään pyöräilyn ja juoksun sykerajoilla. Pyörällä pyrin rajoittamaan sykkeet 145 tasoon, ellei sitten tule oikein huikea voimantunto kehiin. Juoksussa sykkeet 150 tuntumassa aina puoleen väliin, sen jälkeen voi tasoja nostaa jos vain ytyä löytyy.