Eilen olin maantiellä polkemassa ja kylmää oli. Tänään keli oli aurinkoisemman tuntuinen, mutta lämmöt edelleen alakantissa eli muutama aste plussalla. En suostunut enää hytisemään vaan valitsin alleni maasturin. Päätin lähteä katsomaan, onko Rajavuoren markilla lumi jo sulanut pois ja polut auki. Reitti: Rajavuori - Leväneva luonto/ vaelluspolkua.
Autolla Rajavuoreen parkkiin ja pyörän selkään. Keli oli todella upea mutta viilä. Alkutaival vaikutti lupaavalta: metsäpolkua/ metsätyökoneuraa oli ilo polkea ja fiilis oli korkealla. Reilun kilometrin jälkeen totuus paljastui: metsässä edelleen paikka paikoin lunta ja jos ei lunta niin vettä. Lumi oli kuitenkin ohentunut sen verran, että jalkamiehen jälkiä pääsi polkien etenemään.
Onnistuin ensimmäiset kilometrit etenemään kuivin jaloin. Pyörää joutui muutamassa kohdassa taluttamaan satakunta metriä, kun vesi oli peittänyt alleen tien, eikä arvannut lähteä yrittämään veden poikki polkemista. Veden pinta oli vielä riitteessä ja paikoitellen pohjaan oli metrikin matkaa...
Metsätaipaleen jälkeen edessä oli muutama sata metriä siirtymistä Jurvan tietä, jonka jälkeen taas metsään. Tämä metsäosuus oli pottumaisin, sillä metsäkoneet olivat joskus uraa rouhineet ja pyörä ei sinne meinannut mahtua. Poljin minkä pystyin. Ajettavaa polkua oli myös hyvin, mutta se oli vielä lumen peitossa.
Tämä taival päättyi jälleen soratiehen, jota pitkin siirtymää varmaan puolikas kilometri. Tämän jälleen metsään, jossa edessä oli niukkaa lumista polkua kunnes varsinainen suoalue alkoi ja tästä merkkinä pitkospuut.
Pitkospuut olivat tuota viime kesänä ajamaani reittiä kapoisammat, mutta ne olivat suurimmaksi osaksi kuivat. Hyvää tasapainoreeniä, josta esimerkkiä liitteenä olevissa videoissa.
Olin alunperin suunnitellut kääntyväni Levänevan lintutornilta takaisin, mutta räpeltämiseen oli mennyt liikaa aikaa. Niinpä ajassa 1.16.00 käännyin takaisin. Paluu sujui rivakammin kuin meno ja olin autolla ajassa 2.16,00. Nopeampaan paluuaikaan kolme syytä: 1) lumi oli pehmentynyt päivän edetessä ja rengas meni siitä läpi kuin veitsi voihin, 2) tunsin reitin palatessa hyvin kun menomatkalla sai muutamaan otteeseen arpoa, ja 3) laskin matkalla paineita renkaista, jolloin menovauhti koheni paremman pidon ansiosta.
Alla olevassa kuvassa näkyy musta viiva. Se sijaitsee suurin piirtein linjalla, joka minun olisi pitänyt saavuttaa, jotta olisin nopeasti päässyt toisia pitkospuita Tornille. Tuota ei maastossa nähnyt...
Lievää kaatuilua tapahtui useampaan otteeseen. Pahin vahinko sattui kuitenkin tilanteessa, jossa en kaatunut: Olin ylittämässä puunrunkoa "tyylikkäästi". Eturengas meni heittämällä yli ja kun sitten vauhdissa olin hyppyttämässä takarengasta yli, homma ei onnistunut. Rengas jumahti kiinni runkoon ja hilkulla oli etten lentänyt tangon yli. En lentänyt, mutta oikeaan käsivarteen sattui tässä yhteydessä. Edelleen aristaa, olisiko mennyt jäntereitä tai joku värttinäluu ottanut hiusmurtumaa?
Tuo pyöräreitti on ok ajettava kesällä. Myös juoksuun se on passeli. Täytyy yrittää tulla kesällä hölkkätreeniin.
Iltapäivällä kävin ulkoiluttamassa koiraa pururadalla. Tämä oli 45 minuutin keikka. Mainitsemisen arvoisen tästä tekee se, että koiran kanssa kisaillessani onnistuin nyrjäyttämään nilkkani. Ehkä mitään oikein fataalia ei tapahtunut, koska pääsin kävellen poiskin. Painoa joutuu harkiten kuitenkin jalalle laittamaan eli ensi viikonlopun Kyröjoki-maraton lievä kysymysmerkki.
