25.3.2015 Keskiviikko
Töiden jälkeen en kuskaillut tytärtä voimistelutreeneihin (ja livahtanut salille/ uimahallille siinä sivussa), vaan suuntasin suoraan kotiin hoitamaan koiraamme "Tupsua".
Hoitoa kesti aina klo 19:30 asti, jolloin vapauduin ja singahdin uimahallille hakemaan tuntumaa veteen. Uin tasan kilometrin ja aikaa meni 21 minuuttia. Tämä oli ihan hyvä suoritus tähän vaiheeseen. Aloitin rauhallisesti ja viimeiset 500m kauhoin reippaammin. Käsivarteni tuntuivat rennoilta ja meno tuntui muutenkin harvinaisen mukavalta. Nyt olisi mielellään uinut pitempään, mutta allas meni kiinni.
Jospa tänä vuonna onnistuisi se, mikä aikaisemmin on mennyt pieleen; uintitreeni jatkuisi tauotta aina heinä-elokuulle.
Kotona huomasin, että tuli otettua jonkun toisen uikkarit ja lasit mukaan hallilta. Pakko palauttaa, omat olivat niin paljon paremmat...
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Nousujohteista menoa kipein koivin
24.3.2015 Tiistai
Eilinen päivä muuntui lepopäiväksi. Viikonlopun jäljiltä jalat olivat kipeät ja aivan uusi ja outo kipu iski molempiin polviin ja molemmille puolille polvea. Käveleminen aristi, samoin jos jalat olivat liikkumatta esimerkiksi istuessa. Töissä vaihdoin kovat kävelykengät kumipohjaisiin turvakenkiin ja ainakin kävely helpottui. Joka tapauksessa heikot fiilikset jalkojen suhteen koko päivän. Niissähän molemmissa on tuon polviongelman lisäksi mustelmia vähän joka puolella. Sunnuntaina illalla kaikki oli vielä ok.
Tänään tiistaina oireet olivat lievittyneet, mutta kokonaan ne eivät olleet poistuneet. Päivä töissä meni kuitenkin kummemmitta kivuitta, joten päätin lähteä juoksulenkille. Jos ei tapa, niin sitten vahvistaa. Juoksin Hulmin lenkin. Lähdin liikkeelle reipasta tahtia, sillä tavoitteena oli vauhdikkaampi vetäisy. Olen muuttamassa viikonlopun pitkää lenkkiä hitaammaksi ja lyhempiin vastaavasti enemmän vauhtia.
Keli oli kehno. Jo hyvään vauhtiin päässyt kevät oli ottamassa takapakkia ja lämmöt olivat lievästi pakkasella, lunta satoi ja tuuli oli navakka pohjoinen. Varusteet ja Musen musiikki auttoivat unohtamaan ankeuden.
Reipas menovauhti riitti siihen, että olin Hulmin Nesteen alikulussa tasan 26 minuutin jälkeen. Tämä oli kohtalaisen hyvä aika ja en mennyt ollenkaan parasta tahtiani. Löysäsin hetkeksi ja vasta museon kohdalla annoin taas vauhdin kiihtyä. Oikea takareisi kiristeli uhkaavasti, joten varoin liikaa repimistä. Muutoin jalat huikean hyvässä kunnossa ja pumppu jyskytti tasaisen varmasti. Keskustan ala-asteen tienhaarassa olin 40 minuutin kohdalla ja vanhalla meijerille eli nykyisellä seurakuntatalolla 45 minuutin kohdalla. Kotona oli ajassa 52,17 eli tasan 5 minuuttia per kilometri.
Tähän vaiheeseen ja keliin hyvä veto. Loppuun uutisten aikaan vartin venyttely. Toivottavasti jalat aukenevat huomisesta eteenpäin. Ihmeellistä, kuinka ne toimivat tänään, vaikka eilen eläminen oli harvinaisen hankalaa.
Eilinen päivä muuntui lepopäiväksi. Viikonlopun jäljiltä jalat olivat kipeät ja aivan uusi ja outo kipu iski molempiin polviin ja molemmille puolille polvea. Käveleminen aristi, samoin jos jalat olivat liikkumatta esimerkiksi istuessa. Töissä vaihdoin kovat kävelykengät kumipohjaisiin turvakenkiin ja ainakin kävely helpottui. Joka tapauksessa heikot fiilikset jalkojen suhteen koko päivän. Niissähän molemmissa on tuon polviongelman lisäksi mustelmia vähän joka puolella. Sunnuntaina illalla kaikki oli vielä ok.
Tänään tiistaina oireet olivat lievittyneet, mutta kokonaan ne eivät olleet poistuneet. Päivä töissä meni kuitenkin kummemmitta kivuitta, joten päätin lähteä juoksulenkille. Jos ei tapa, niin sitten vahvistaa. Juoksin Hulmin lenkin. Lähdin liikkeelle reipasta tahtia, sillä tavoitteena oli vauhdikkaampi vetäisy. Olen muuttamassa viikonlopun pitkää lenkkiä hitaammaksi ja lyhempiin vastaavasti enemmän vauhtia.
Keli oli kehno. Jo hyvään vauhtiin päässyt kevät oli ottamassa takapakkia ja lämmöt olivat lievästi pakkasella, lunta satoi ja tuuli oli navakka pohjoinen. Varusteet ja Musen musiikki auttoivat unohtamaan ankeuden.
Reipas menovauhti riitti siihen, että olin Hulmin Nesteen alikulussa tasan 26 minuutin jälkeen. Tämä oli kohtalaisen hyvä aika ja en mennyt ollenkaan parasta tahtiani. Löysäsin hetkeksi ja vasta museon kohdalla annoin taas vauhdin kiihtyä. Oikea takareisi kiristeli uhkaavasti, joten varoin liikaa repimistä. Muutoin jalat huikean hyvässä kunnossa ja pumppu jyskytti tasaisen varmasti. Keskustan ala-asteen tienhaarassa olin 40 minuutin kohdalla ja vanhalla meijerille eli nykyisellä seurakuntatalolla 45 minuutin kohdalla. Kotona oli ajassa 52,17 eli tasan 5 minuuttia per kilometri.
Tähän vaiheeseen ja keliin hyvä veto. Loppuun uutisten aikaan vartin venyttely. Toivottavasti jalat aukenevat huomisesta eteenpäin. Ihmeellistä, kuinka ne toimivat tänään, vaikka eilen eläminen oli harvinaisen hankalaa.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Viikonlopun kertymä
22.3.2015 Sunnuntai
Tämä viikko oli lepoviikko. Tähän päädyin osin siksi, että maanantaina tuli kaatuiltua niin radikaalisti, että koipia oli paranneltava hetki. Osin siksi, että löysäämisen paikka muutaman tiukemman viikon jälkeen. Osin siksi, että kävimme tyttären kanssa Helsingissä Katy Perryn konsertissa ja tämä rikkoi viikon rytmityksen perin pohjin. Konsertti Hartwall -areenalla oli kuitenkin upea ja jos ei muuta niin bassojytke ainakin vatkasi vatsalihaksia ! Kolmen tunnin setti: ensin Charlie XCX kolme varttia ja sitten Katy Perry kaksi tuntia.
Perjantaina yritin tehdä uintitreenin, mutta aikaikkuna supistui sangen pieneksi ja koska ramaisi niin maan perusteellisesti, hoidin treenin saunan lauteilla istuskellen.
21.3. lauantaina yritin uudemman kerran uudella maastopyörällä ajoa. Virittelin satulaputken korkeutta hieman ja sen jälkeen suuntasin Levanevan vaellusreitin suuntaan. Tavoitteena oli ajella siirtymätaival eli noin 15 km, sitten polkua ja pitkospuita epämääräinen pätkä ja lopuksi 15 km takaisin kotiin.
Reissu meni mönkään sikäli, että en löytänyt Levanevan vaellusreitille vievää tietä. Sitä ei ollut merkitty mitenkään eikä karttakaan sattunut olemaan mukana. Ajelin siis asfalttia ja sekin oli ihan hyvä treeni. Pyörällä oli mahtavaa vetää baanaa ja ajoasento oli tähän hyvä. Poikkesin Rajavuoren luontokeskukseen tutkimaan polkuja ja löytämäni perusteella ei Levanevan reitti ehkä olisi kuitenkaan ollut ajokelpoinen ilman talvirenkaita. Näytti kaikki varjoisempi polku olevan jäässä...
Paluumatkalla en malttanut olla poikkeamatta Kylänpään pururadalle. Rata näytti olevan sula ja
lähdin kiertämään rinkiä innoissani. Pyörä nousi ensimmäisen mäen todella kevyesti. Mäen päällä alkoi jäisempi osuus, jonka otin maanantain kokemuksista viisastuneena erittäin varovasti. Tämä ei riittänyt sataa metriä pidemmälle: siellä eturengas menetti otteensa jäähän ja olin oikealla kyljelläni yhdessä vilauksessa. Oikea jalka ei ehtinyt irrota polkimesta ja näin pyörän runkoputki löi sääriluuhuni todella kovaa. Oikealla kyljelläni laskeuduin jäätyneeseen kokkareiseen maastoon. Säärestä lähtenyt kipu peitti alleen kaiken muun kivun. Pelkäsin säären murtuneen, kun ensi alkuun sääri ei tuntunut kantavan painoa. Hetken kuluttua jalalle pystyi kuitenkin laittamaan painoa ja nilkuttaminen onnistui. Joku hermoilmio vissiin takana tuossa fiiliksessä, että jalka ei kantaisi...
Käännyin ympäri radalla ja lähdin paluumatkalle. Säärikipu laimeni nopeasti.
Aikaa treeniin meni noin 2.25,00 eli hyvä PK-treeni tuli poljettua. Kävin kaikista kaatumisistani viisastuneena hankkimassa pyörään talvirenkaat.
22.3. sunnuntaina lähdin perinteiselle viikonlopun pitkälle juoksulenkille Hulmi - Jakkula. Matkaa reilut 19 km. Odotukset eivät olleet korkealla, kun edellisen päivän pitkän pyörälenkin jälkeen jalat jäivät melkein venyttelemättä. Alkumatka lähti liikkeelle hyvin. Jalat rullasivat rentoina, vaikka takareidet tuntuivat hieman kireiltä. En katsonut sykkeitä tai kelloa lainkaan, vaan jolkottelin rauhassa eteenpäin runkonopeudella eli nopeudella, joka tuntuu juuri passelilta.
Hulmin sillan alitin 28 minuutin kohdalla eli kohtalaisen hyvää lenkkivauhtia.
Perälän koulun tienhaarassa oli 58 minuutin kohdalla eli tämäkin ok. Edelleen meno tuntui kevyeltä, eivätkä jalat vaivanneet millään lailla. Rullailin vain eteenpäin.
Jakkulan tienhaarassa oli ajassa 1.17,37 ja Jakkulan alikulku jäi taakse 1.21,xx.
Ajassa 1.30,15 ohitin Laihian maltaan tienhaaran.
Kotona olin ajassa 1.43,xx. Kelpo tulos tähän vaiheeseen kautta ja varsinkin kun tavoitteena ei ollut juosta erityisen rivakasti. Sykkeet nousivat juoksun loppua kohti 170 pintaan, mutta meno tuntui todella vaivattomalta.
Iltapäivällä kävin uimassa Laihian hallilla. Kroolasin 45 minuuttia ja sain kokoon 2 km. Alkumatka oli kankeaa menoa ja käsivarret olivat kipeät. Matkan jatkuessa tahti parani ja kivut kaikkosivat. 25 metrin altaassa kääntymiset olivat todella surkeita: en tehnyt volttikäännöstä vaan ponkaisin reunalta pitäen aina takaisin. Vasemman jalan polvi kivisti joka polkaisulla, tullut kolhittua liikaa... Nyt matkaa alkaa vähitellen kertyä, joten 3 km tavoitteena ensi viikon sunnuntaihin mennessä.
Viikon treenit koottuna alla. Viikolla 13 pitäisi taas ajaa yli 10 tunnin tasolle...
Tämä viikko oli lepoviikko. Tähän päädyin osin siksi, että maanantaina tuli kaatuiltua niin radikaalisti, että koipia oli paranneltava hetki. Osin siksi, että löysäämisen paikka muutaman tiukemman viikon jälkeen. Osin siksi, että kävimme tyttären kanssa Helsingissä Katy Perryn konsertissa ja tämä rikkoi viikon rytmityksen perin pohjin. Konsertti Hartwall -areenalla oli kuitenkin upea ja jos ei muuta niin bassojytke ainakin vatkasi vatsalihaksia ! Kolmen tunnin setti: ensin Charlie XCX kolme varttia ja sitten Katy Perry kaksi tuntia.
Perjantaina yritin tehdä uintitreenin, mutta aikaikkuna supistui sangen pieneksi ja koska ramaisi niin maan perusteellisesti, hoidin treenin saunan lauteilla istuskellen.
21.3. lauantaina yritin uudemman kerran uudella maastopyörällä ajoa. Virittelin satulaputken korkeutta hieman ja sen jälkeen suuntasin Levanevan vaellusreitin suuntaan. Tavoitteena oli ajella siirtymätaival eli noin 15 km, sitten polkua ja pitkospuita epämääräinen pätkä ja lopuksi 15 km takaisin kotiin.
Reissu meni mönkään sikäli, että en löytänyt Levanevan vaellusreitille vievää tietä. Sitä ei ollut merkitty mitenkään eikä karttakaan sattunut olemaan mukana. Ajelin siis asfalttia ja sekin oli ihan hyvä treeni. Pyörällä oli mahtavaa vetää baanaa ja ajoasento oli tähän hyvä. Poikkesin Rajavuoren luontokeskukseen tutkimaan polkuja ja löytämäni perusteella ei Levanevan reitti ehkä olisi kuitenkaan ollut ajokelpoinen ilman talvirenkaita. Näytti kaikki varjoisempi polku olevan jäässä...
Paluumatkalla en malttanut olla poikkeamatta Kylänpään pururadalle. Rata näytti olevan sula ja
lähdin kiertämään rinkiä innoissani. Pyörä nousi ensimmäisen mäen todella kevyesti. Mäen päällä alkoi jäisempi osuus, jonka otin maanantain kokemuksista viisastuneena erittäin varovasti. Tämä ei riittänyt sataa metriä pidemmälle: siellä eturengas menetti otteensa jäähän ja olin oikealla kyljelläni yhdessä vilauksessa. Oikea jalka ei ehtinyt irrota polkimesta ja näin pyörän runkoputki löi sääriluuhuni todella kovaa. Oikealla kyljelläni laskeuduin jäätyneeseen kokkareiseen maastoon. Säärestä lähtenyt kipu peitti alleen kaiken muun kivun. Pelkäsin säären murtuneen, kun ensi alkuun sääri ei tuntunut kantavan painoa. Hetken kuluttua jalalle pystyi kuitenkin laittamaan painoa ja nilkuttaminen onnistui. Joku hermoilmio vissiin takana tuossa fiiliksessä, että jalka ei kantaisi...
Käännyin ympäri radalla ja lähdin paluumatkalle. Säärikipu laimeni nopeasti.
Aikaa treeniin meni noin 2.25,00 eli hyvä PK-treeni tuli poljettua. Kävin kaikista kaatumisistani viisastuneena hankkimassa pyörään talvirenkaat.
22.3. sunnuntaina lähdin perinteiselle viikonlopun pitkälle juoksulenkille Hulmi - Jakkula. Matkaa reilut 19 km. Odotukset eivät olleet korkealla, kun edellisen päivän pitkän pyörälenkin jälkeen jalat jäivät melkein venyttelemättä. Alkumatka lähti liikkeelle hyvin. Jalat rullasivat rentoina, vaikka takareidet tuntuivat hieman kireiltä. En katsonut sykkeitä tai kelloa lainkaan, vaan jolkottelin rauhassa eteenpäin runkonopeudella eli nopeudella, joka tuntuu juuri passelilta.
Hulmin sillan alitin 28 minuutin kohdalla eli kohtalaisen hyvää lenkkivauhtia.
Perälän koulun tienhaarassa oli 58 minuutin kohdalla eli tämäkin ok. Edelleen meno tuntui kevyeltä, eivätkä jalat vaivanneet millään lailla. Rullailin vain eteenpäin.
Jakkulan tienhaarassa oli ajassa 1.17,37 ja Jakkulan alikulku jäi taakse 1.21,xx.
Ajassa 1.30,15 ohitin Laihian maltaan tienhaaran.
Kotona olin ajassa 1.43,xx. Kelpo tulos tähän vaiheeseen kautta ja varsinkin kun tavoitteena ei ollut juosta erityisen rivakasti. Sykkeet nousivat juoksun loppua kohti 170 pintaan, mutta meno tuntui todella vaivattomalta.
Iltapäivällä kävin uimassa Laihian hallilla. Kroolasin 45 minuuttia ja sain kokoon 2 km. Alkumatka oli kankeaa menoa ja käsivarret olivat kipeät. Matkan jatkuessa tahti parani ja kivut kaikkosivat. 25 metrin altaassa kääntymiset olivat todella surkeita: en tehnyt volttikäännöstä vaan ponkaisin reunalta pitäen aina takaisin. Vasemman jalan polvi kivisti joka polkaisulla, tullut kolhittua liikaa... Nyt matkaa alkaa vähitellen kertyä, joten 3 km tavoitteena ensi viikon sunnuntaihin mennessä.
Viikon treenit koottuna alla. Viikolla 13 pitäisi taas ajaa yli 10 tunnin tasolle...
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Uusi Spectral koeajossa
16.3.2015 Maanantai
Tämän päivän tavoitteena oli kokeilla uutta maasturia tositoimissa pururadalla ja sen metsissä. Siirtymäajo sujui hyvin ja 29-tuumaiset renkaat rullasivat mainiosti.
Pururadalla oli edelleen liukas jääpeite ja sen ajaminen oli kiikkerää renkailla, joissa ei ollut nastoja. Siirryinkin metsäpolulle lyhyen jäärata-ajon jälkeen. 29-tuumaiset renkaat rullasivat maastossa todella vaivattomasti yli kivien, juurakoiden ja kuoppien. Etu- ja takajousitus imi röykytykset hienosti. Meno oli kuin ammattilaisradoilta, kunnes pyörä pysähtyi kuin seinään kiven ja kuopan yhteisvaikutuksesta ja kaaduin pitkin pituuttani selälleni kivien ja kanervien sekaan. Kypärä kolahti kumeasti. Kengät irtosivat kaatumisen alkuvaiheessa. Kaatuminen nro 1. Nousin vahingoitta (pl. henkiset) ja jatkoin ajoa. Meno jatkui jälleen reippaana.
Palasin pururadalle ja ajelin jääpeitteen reunaa. Ojassa tai pientareen penkalla pyörä kulki isojen renkaiden ansiosta upeasti. Rohkaistuin sen verran, että nousin jäälle. Tästä seurasi Kaatuminen nro 2. Etupyörä luiskahti märällä peilijäällä altani salamannopeaa vauhtia ja olin välittömästi vasemmalla kyljelläni jäässä. Lonkka iski oikein voimalla ja kivuliaasti. Luu kesti eli osteosporoosi ei vielä vaivaa. Kengät pysyivät kiinni kaatumisen yhteydessä eli koko paketti meni keralla nurin.
Siirryin nilkuttaen jälleen piennarajoon ja tätä jatkoin menestyksekkäästi jonkin aikaa, kunnes nälkä taas kasvoi. Kaatuminen nro 3 tulikin pientareelta, jossa etupyörä luiskahti jäällä alaviistoon pienen kuopan pohjalle. Stoppi oli yllättävä ja kaikki tapahtui nopeasti. Lensin ohjaustangon yli niskoilleni. Jalkoihin ei tällä kertaa sattunut, molemmat olkapäät ottivat lukua.
Jatkoin jälleen, nyt mielestäni oppirahat maksaneena. Pääsin aina loppusuoralle asti päivän maastoajossa, kun tapahtui Kaatuminen nro 4. Jostain syystä päädyin polkemaan vetisen peilikirkkaan jääkentän yli ja pyörä hävisi altani. Mitään en ollut sittenkään oppinut. Otin kaatumisen vastaan oikean jalan polvella, jolla rekisteröin päivän kovimman kiputilan. Kävelin loppumatkan pyöräni kanssa tien reunaan, josta oli turvallista jatkaa...
Kotona kävi ilmi, että myös vasemman jalan sisäpolvi oli tullut lyötyä johonkin ja vasemman kyynärpään kärjestä löytyi kipeä kohta.
Mutta pyörä toimi upeasti. Ilman jäätä ja väljemmillä poluilla ehdottoman hieno peli. Tänään kerätyt naarmut tuovat katu-uskottavuutta aimo annoksen. Niin, naarmut tulivat kivikontakteista, joita niitäkin kertyi mutta ilman kaatumisia.
Tämän päivän tavoitteena oli kokeilla uutta maasturia tositoimissa pururadalla ja sen metsissä. Siirtymäajo sujui hyvin ja 29-tuumaiset renkaat rullasivat mainiosti.
Pururadalla oli edelleen liukas jääpeite ja sen ajaminen oli kiikkerää renkailla, joissa ei ollut nastoja. Siirryinkin metsäpolulle lyhyen jäärata-ajon jälkeen. 29-tuumaiset renkaat rullasivat maastossa todella vaivattomasti yli kivien, juurakoiden ja kuoppien. Etu- ja takajousitus imi röykytykset hienosti. Meno oli kuin ammattilaisradoilta, kunnes pyörä pysähtyi kuin seinään kiven ja kuopan yhteisvaikutuksesta ja kaaduin pitkin pituuttani selälleni kivien ja kanervien sekaan. Kypärä kolahti kumeasti. Kengät irtosivat kaatumisen alkuvaiheessa. Kaatuminen nro 1. Nousin vahingoitta (pl. henkiset) ja jatkoin ajoa. Meno jatkui jälleen reippaana.
Palasin pururadalle ja ajelin jääpeitteen reunaa. Ojassa tai pientareen penkalla pyörä kulki isojen renkaiden ansiosta upeasti. Rohkaistuin sen verran, että nousin jäälle. Tästä seurasi Kaatuminen nro 2. Etupyörä luiskahti märällä peilijäällä altani salamannopeaa vauhtia ja olin välittömästi vasemmalla kyljelläni jäässä. Lonkka iski oikein voimalla ja kivuliaasti. Luu kesti eli osteosporoosi ei vielä vaivaa. Kengät pysyivät kiinni kaatumisen yhteydessä eli koko paketti meni keralla nurin.
Siirryin nilkuttaen jälleen piennarajoon ja tätä jatkoin menestyksekkäästi jonkin aikaa, kunnes nälkä taas kasvoi. Kaatuminen nro 3 tulikin pientareelta, jossa etupyörä luiskahti jäällä alaviistoon pienen kuopan pohjalle. Stoppi oli yllättävä ja kaikki tapahtui nopeasti. Lensin ohjaustangon yli niskoilleni. Jalkoihin ei tällä kertaa sattunut, molemmat olkapäät ottivat lukua.
Jatkoin jälleen, nyt mielestäni oppirahat maksaneena. Pääsin aina loppusuoralle asti päivän maastoajossa, kun tapahtui Kaatuminen nro 4. Jostain syystä päädyin polkemaan vetisen peilikirkkaan jääkentän yli ja pyörä hävisi altani. Mitään en ollut sittenkään oppinut. Otin kaatumisen vastaan oikean jalan polvella, jolla rekisteröin päivän kovimman kiputilan. Kävelin loppumatkan pyöräni kanssa tien reunaan, josta oli turvallista jatkaa...
Kotona kävi ilmi, että myös vasemman jalan sisäpolvi oli tullut lyötyä johonkin ja vasemman kyynärpään kärjestä löytyi kipeä kohta.
Mutta pyörä toimi upeasti. Ilman jäätä ja väljemmillä poluilla ehdottoman hieno peli. Tänään kerätyt naarmut tuovat katu-uskottavuutta aimo annoksen. Niin, naarmut tulivat kivikontakteista, joita niitäkin kertyi mutta ilman kaatumisia.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Pyörän selässä jälleen
15.3.2015 Sunnuntai
Kelit ovat petraantuneet niin paljon, että otin tänään maantiepyörän ulos. Lämpötila hitusen plussalla ja huikea auringonpaiste.
Pyörälenkiksi valitsin tuulimyllylenkin eli Laihia - Tuovila - Vähäkyrö - Tervajoki - Laihia, matkaa 48 km.
Pyörä kulki viimevuotisilla huolloilla hyvin tuuli lievästi selän takana. Tuovilassa olin alta aikayksikön ja jatkoin Martoilan suuntaan vastatuulessa. Vähäkyrön tie meni sivutuulessa ja loppumatka Tervajoelta myötätuulessa. Muita pyöräilijöitä ei riesaksi asti ollut, vain yksi maastopyöräilijä ja yksi neljän maantiepyöräilijän ryhmä.
Maantiet olivat todella hyvässä kunnossa, mutta pyörätiet olivat edelleen soran peittämät. Ajomielessä pottumaisin väli oli Vähäkyrö - Tervajoki, jolla autoja liikkui paljon ja ne nostivat sakean pölypilven ohi ajaessaan. Suuhuivi tai maski on syytä olla jatkossa naamalla, kun tuollaisille taipaleille lähtee.
Matka sujui siis hyvin. Reisiä jomotti ajellessa, mutta maantiepyörän selässä ei ole tullutkaan istuttua liikaa viime kuukausina. Pidin sykkeet maltillisella tasolla eli 135...140 haarukassa koko ajan. Aikaa reissuun meni 1,49.xx. Tämä oli hieman parempi kuin aikaisemmat tulokseni tänä vuonna eli maastopyörällä 2,41.xx.
Urheilujuomana käytin tyrnimarjamehua, joka toimi todella hyvin.
Iltapäivällä kävin Laihian uimahallilla uimassa. Kroolailin 1,5 km ja aika koko uintireeniin meni 40 minuuttia. Uinti sinällään meni oikein hyvin. Nyt kuitenkin vasen olkapää oireili ja aristi. En tiedä, johtuuko treenaamisesta salilla ja venyttelyn puutteesta vai jostakin muusta. Loppua kohti olkapää rauhoittui.
Kaiken kaikkiaan hyvä päätös viikolle runsaan treenin muodossa. Tässä yhteenveto koko viikosta:
Kelit ovat petraantuneet niin paljon, että otin tänään maantiepyörän ulos. Lämpötila hitusen plussalla ja huikea auringonpaiste.
Pyörälenkiksi valitsin tuulimyllylenkin eli Laihia - Tuovila - Vähäkyrö - Tervajoki - Laihia, matkaa 48 km.
Pyörä kulki viimevuotisilla huolloilla hyvin tuuli lievästi selän takana. Tuovilassa olin alta aikayksikön ja jatkoin Martoilan suuntaan vastatuulessa. Vähäkyrön tie meni sivutuulessa ja loppumatka Tervajoelta myötätuulessa. Muita pyöräilijöitä ei riesaksi asti ollut, vain yksi maastopyöräilijä ja yksi neljän maantiepyöräilijän ryhmä.
Maantiet olivat todella hyvässä kunnossa, mutta pyörätiet olivat edelleen soran peittämät. Ajomielessä pottumaisin väli oli Vähäkyrö - Tervajoki, jolla autoja liikkui paljon ja ne nostivat sakean pölypilven ohi ajaessaan. Suuhuivi tai maski on syytä olla jatkossa naamalla, kun tuollaisille taipaleille lähtee.
Matka sujui siis hyvin. Reisiä jomotti ajellessa, mutta maantiepyörän selässä ei ole tullutkaan istuttua liikaa viime kuukausina. Pidin sykkeet maltillisella tasolla eli 135...140 haarukassa koko ajan. Aikaa reissuun meni 1,49.xx. Tämä oli hieman parempi kuin aikaisemmat tulokseni tänä vuonna eli maastopyörällä 2,41.xx.
Urheilujuomana käytin tyrnimarjamehua, joka toimi todella hyvin.
Iltapäivällä kävin Laihian uimahallilla uimassa. Kroolailin 1,5 km ja aika koko uintireeniin meni 40 minuuttia. Uinti sinällään meni oikein hyvin. Nyt kuitenkin vasen olkapää oireili ja aristi. En tiedä, johtuuko treenaamisesta salilla ja venyttelyn puutteesta vai jostakin muusta. Loppua kohti olkapää rauhoittui.
Kaiken kaikkiaan hyvä päätös viikolle runsaan treenin muodossa. Tässä yhteenveto koko viikosta:
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Hulmin lenkki lauantai ratoksi
14.3.2015 Lauantai
Liikkeelle lähdimme vaimon kanssa jo klo 06 aamulla, nimittäin hakemaan koiranpentua Hämeenlinnasta. Suurin osa päivästä meni auton kyydissä. Olimme koiran kanssa takaisin kotona klo 17.
Jätimme tuoreen tulokkaan lasten hoteisiin ja kävimme heti tämän perään kaupassa hakemassa viikonlopun eineet ja parit koirajutut.
Tämän perään klo 18:30 vihdoin lenkin vuoro. Juoksimme pojan kanssa Hulmin 10,7 km lenkin ja aikaa tähän meni 64 minuuttia. Pidimme rauhallista tahtia yllä. Juoksu tuntui todella hyvältä ja vauhtia olisi voinut lisätä monta naksua... Mutta pk:ta tänään.
Keli oli huikean hieno: kirkas taivas, lämmöt liukuivat nollan alle. Tiet ovat jo kuivia ja juoksussa on kesäinen fiilis.
Liikkeelle lähdimme vaimon kanssa jo klo 06 aamulla, nimittäin hakemaan koiranpentua Hämeenlinnasta. Suurin osa päivästä meni auton kyydissä. Olimme koiran kanssa takaisin kotona klo 17.
Jätimme tuoreen tulokkaan lasten hoteisiin ja kävimme heti tämän perään kaupassa hakemassa viikonlopun eineet ja parit koirajutut.
Tämän perään klo 18:30 vihdoin lenkin vuoro. Juoksimme pojan kanssa Hulmin 10,7 km lenkin ja aikaa tähän meni 64 minuuttia. Pidimme rauhallista tahtia yllä. Juoksu tuntui todella hyvältä ja vauhtia olisi voinut lisätä monta naksua... Mutta pk:ta tänään.
Keli oli huikean hieno: kirkas taivas, lämmöt liukuivat nollan alle. Tiet ovat jo kuivia ja juoksussa on kesäinen fiilis.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Vetelä perjantai 13.
13.3.2015 Perjantai
Otin tänään rauhallisesti. Kuukausi takaperin oli myös perjantai ja 13. päivä - peruutin auton tolppaan. Tästä viisastuneena autoilin vanhalla kotterollani koko päivän, siinä kolhutkin ovat kaunistus !
Töistä liukenin viiden nurkilla uimahallille. Veto oli tyystin kadonnut, kuten tuntuu nykyisin perjantaisin olevan. Aloitin uimakeikan saunomalla, sillä allas ei houkutellut lainkaan. Hetken istumisen jälkeen olo virkistyi ja siirryin altaalle. Porukkaa oli altaalla yllättävän vähän, vaikka viikonloppuna näytti olevan luvassa isot kisat. Uin kuntouimarialtaassa ja asetin tavoitteen maltillisesti 1,0 km mittaiseksi. Uinti alkoi kulkea heti alusta hyvin. Kädet kauhoivat mielestäni lähes täydellisesti.
Jätin altaan 1,0 km jälkeen reilun 20 min jälkeen. Uinnin määrää on tästä eteenpäin lisättävä. Tekniikka on tyydyttävällä tasolla. Vasen olkapää/ käsivarsi toimi oireetta, joten rasitusvamma/ muu vamma on hyvin rajoitettu.
Illalla vedin lankkutreeniä 5 x 1min. Koko ajan tuntuu helpommalta. En tiedä johtuuko tästä, mutta helmikuulla duudson parkissa loukkaantunut selkäni ei enää oireile.
Otin tänään rauhallisesti. Kuukausi takaperin oli myös perjantai ja 13. päivä - peruutin auton tolppaan. Tästä viisastuneena autoilin vanhalla kotterollani koko päivän, siinä kolhutkin ovat kaunistus !
Töistä liukenin viiden nurkilla uimahallille. Veto oli tyystin kadonnut, kuten tuntuu nykyisin perjantaisin olevan. Aloitin uimakeikan saunomalla, sillä allas ei houkutellut lainkaan. Hetken istumisen jälkeen olo virkistyi ja siirryin altaalle. Porukkaa oli altaalla yllättävän vähän, vaikka viikonloppuna näytti olevan luvassa isot kisat. Uin kuntouimarialtaassa ja asetin tavoitteen maltillisesti 1,0 km mittaiseksi. Uinti alkoi kulkea heti alusta hyvin. Kädet kauhoivat mielestäni lähes täydellisesti.
Jätin altaan 1,0 km jälkeen reilun 20 min jälkeen. Uinnin määrää on tästä eteenpäin lisättävä. Tekniikka on tyydyttävällä tasolla. Vasen olkapää/ käsivarsi toimi oireetta, joten rasitusvamma/ muu vamma on hyvin rajoitettu.
Illalla vedin lankkutreeniä 5 x 1min. Koko ajan tuntuu helpommalta. En tiedä johtuuko tästä, mutta helmikuulla duudson parkissa loukkaantunut selkäni ei enää oireile.
torstai 12. maaliskuuta 2015
Bodia ja tsemppistä !
12.3.2015 Torstai
Taas vaihteeksi venähti töissä hieman pitempään. Laihian hallilla ei ole tullut käytyä vähään aikaan, joten hölkkäilin pienen tankkailun jälkeen sinne vetämään lihastreeniä. Puntit nosto on ollut vähän taustalla, joten otin kevyesti:
1. 3 x 15 käsipuntteja penkillä
2. 4 x 10...15 x 50 kg penkkiä
3. 3 x 30 selkää
4. 5 x 40 vatsaa
5. 3 x 15...20 ylätaljaa (selkä)
6. 3 x 15 siipiä
Tämän jälkeen jälleen hölkäten takaisin kotiin. Kotona vedin läpi vielä lankku eli:
7. 3 x 30 selkää
8. 3 x 1 min vatsalankku
9. 3 x 30s kylkilankku vasen
10. 3 x 30s kylkilankku oikea.
Lankutus alkaa sujua. Sen sijaan vasen olkapää tuntuu edelleen olevan herkkä, eikä kestä painoja. Penkissä en uskaltanut nostaa kuin 50 kg ja sekin arvelutti.
Huomenna olisi tarkoitus hypätä altaaseen ja viikonloppuna pitempää lenkkiä pyörällä ja ilman ja uintia myös...
Taas vaihteeksi venähti töissä hieman pitempään. Laihian hallilla ei ole tullut käytyä vähään aikaan, joten hölkkäilin pienen tankkailun jälkeen sinne vetämään lihastreeniä. Puntit nosto on ollut vähän taustalla, joten otin kevyesti:
1. 3 x 15 käsipuntteja penkillä
2. 4 x 10...15 x 50 kg penkkiä
3. 3 x 30 selkää
4. 5 x 40 vatsaa
5. 3 x 15...20 ylätaljaa (selkä)
6. 3 x 15 siipiä
Tämän jälkeen jälleen hölkäten takaisin kotiin. Kotona vedin läpi vielä lankku eli:
7. 3 x 30 selkää
8. 3 x 1 min vatsalankku
9. 3 x 30s kylkilankku vasen
10. 3 x 30s kylkilankku oikea.
Lankutus alkaa sujua. Sen sijaan vasen olkapää tuntuu edelleen olevan herkkä, eikä kestä painoja. Penkissä en uskaltanut nostaa kuin 50 kg ja sekin arvelutti.
Huomenna olisi tarkoitus hypätä altaaseen ja viikonloppuna pitempää lenkkiä pyörällä ja ilman ja uintia myös...
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Sisätreeniä vaihteeksi - brick training
11.3.2015 Keskiviikko
Tavoitteeni oli käydä uimassa. Ajelin kerrankin ajoissa Vaasan uimahallille - vain havaitakseni, että koskaan aikaisemmin arkena ei niin moni muu ollut päättänyt tehdä saman. Kaikki parkkipaikat olivat täynnä ja pientareet pullistelivat autoja.
Muutin suunnitelmaani ja kurvasin Tennis Centeriin. Mukanani oli onneksi salikamppeet ja treeni muuttui pyörätreeniksi.
Poljin kuntopyörällä 50 min ja pidin sykkeet 130 korvilla koko ajan. Hiki irtosi hyvin ja samalla ehdin katsoa jakson Kauniita ja Rohkeita ja Emmerdalea. Pyörätreenin jälkeen oli pieni rako aikaa ja hölkkäsin matolla 10 min pätkän. Tässä siis brick-treeni !
Tuote-ensikäytössä tänään Asics DS-Racer kengät. Todella kivat kevyet kengät, joilla ainakin tuo 10 minuutin hölköttely tuntui rennolta eivätkä ohkaiset pohjat paukuttaneet lainkaan. Painoa pitää pitemmille lenkeille tiputtaa 5 kg pois ennen kuin kannattaa tosissaan lähteä jolkottamaan.
Tavoitteeni oli käydä uimassa. Ajelin kerrankin ajoissa Vaasan uimahallille - vain havaitakseni, että koskaan aikaisemmin arkena ei niin moni muu ollut päättänyt tehdä saman. Kaikki parkkipaikat olivat täynnä ja pientareet pullistelivat autoja.
Muutin suunnitelmaani ja kurvasin Tennis Centeriin. Mukanani oli onneksi salikamppeet ja treeni muuttui pyörätreeniksi.
Poljin kuntopyörällä 50 min ja pidin sykkeet 130 korvilla koko ajan. Hiki irtosi hyvin ja samalla ehdin katsoa jakson Kauniita ja Rohkeita ja Emmerdalea. Pyörätreenin jälkeen oli pieni rako aikaa ja hölkkäsin matolla 10 min pätkän. Tässä siis brick-treeni !
Tuote-ensikäytössä tänään Asics DS-Racer kengät. Todella kivat kevyet kengät, joilla ainakin tuo 10 minuutin hölköttely tuntui rennolta eivätkä ohkaiset pohjat paukuttaneet lainkaan. Painoa pitää pitemmille lenkeille tiputtaa 5 kg pois ennen kuin kannattaa tosissaan lähteä jolkottamaan.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Lykkeli lykkäili
9.3.2015 Maanantai
Tänään vähän niin kuin välipäivä. Aamusta väsytti turkaisen paljon. Työpäivän päätteeksi pohdin eilistä ideaani: lähteäkö pururadalle lykkimään? Vai pitääkö taukoa?
Koska hiihtokelit ovat jo loppuneet, lykkimismahdollisuus veti pitemmän korren. Pakkasin kamat autoon ja suhautin pururadalle. Siellä jääkansi odotteli pururadan päällä lykkijäänsä.
Jääkansi oli kova ja päivän lämmön jäljiltä vetinen ja liukas. Lähdin lykkimään 2,5 km lenkkiä ja vauhti oli upea. Vaikka neulasia ja muuta roskaa oli myrskyssä ladulle lentänyt, ei se menoa haitannut. Radalla ei ollut ketään muita, ei ole ollut vissiin viimeiseen kymmeneen päivään. Yläkropan treeni oli upeaa ja ensimmäinen 2,5 km oli kierretty kymmenessä minuutissa, samoin toinen ja kolmas. Neljänteen kierrokseen kului reilu 11 minuuttia. Toisen kierroksen lopulta alkoi tuntea, kuinka voimat alkoivat ehtyä. Harvoin on kuitenkin treeni ollut näin hauskaa...
Nykyään ei porukoilla ole intohimoa harrastamiseen. On ällistyttävää, ettei kukaan muu ollut radalla liikkeellä, vaikka keli oli mitä upein.
10 km & 42 minuuttia.
Tänään vähän niin kuin välipäivä. Aamusta väsytti turkaisen paljon. Työpäivän päätteeksi pohdin eilistä ideaani: lähteäkö pururadalle lykkimään? Vai pitääkö taukoa?
Koska hiihtokelit ovat jo loppuneet, lykkimismahdollisuus veti pitemmän korren. Pakkasin kamat autoon ja suhautin pururadalle. Siellä jääkansi odotteli pururadan päällä lykkijäänsä.
Jääkansi oli kova ja päivän lämmön jäljiltä vetinen ja liukas. Lähdin lykkimään 2,5 km lenkkiä ja vauhti oli upea. Vaikka neulasia ja muuta roskaa oli myrskyssä ladulle lentänyt, ei se menoa haitannut. Radalla ei ollut ketään muita, ei ole ollut vissiin viimeiseen kymmeneen päivään. Yläkropan treeni oli upeaa ja ensimmäinen 2,5 km oli kierretty kymmenessä minuutissa, samoin toinen ja kolmas. Neljänteen kierrokseen kului reilu 11 minuuttia. Toisen kierroksen lopulta alkoi tuntea, kuinka voimat alkoivat ehtyä. Harvoin on kuitenkin treeni ollut näin hauskaa...
Nykyään ei porukoilla ole intohimoa harrastamiseen. On ällistyttävää, ettei kukaan muu ollut radalla liikkeellä, vaikka keli oli mitä upein.
10 km & 42 minuuttia.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Viikon 10 reenit
8.3.2015 Sunnuntai
Viikon harjoitusmäärä muodostui riittäväksi. Harjoitteet olivat myös monipuolisia. Uintia olisi voinut olla enemmänkin, mutta toisaalta parempi vähän kuin ei ollenkaan.
PK:n rakennustyömaa jatkui vahvasti. Nopeutta pitää ruveta herättelemään esiin, sillä kuukauden kuluttua ensimmäinen pikakoitos.
Jos pururadalla on huomenna jäätä jäljellä, käyn vetämässä yläkropan lykkimistreenin, jaloilla lepo !
Viikon harjoitusmäärä muodostui riittäväksi. Harjoitteet olivat myös monipuolisia. Uintia olisi voinut olla enemmänkin, mutta toisaalta parempi vähän kuin ei ollenkaan.
PK:n rakennustyömaa jatkui vahvasti. Nopeutta pitää ruveta herättelemään esiin, sillä kuukauden kuluttua ensimmäinen pikakoitos.
Jos pururadalla on huomenna jäätä jäljellä, käyn vetämässä yläkropan lykkimistreenin, jaloilla lepo !
Pitkä lenkki
8.3.2015 Sunnuntai
Eilisen pyörälenkki oli raskas ja vaikka sykemittarin mittauksen mukaan kaloreita paloi yllättävän vähän, vei se voimat tyystin. Kävimme illalla katsomassa hyvän elokuvan, "Kingsmen" ja kun yökin tuli nukuttua hyvin, oli aamulla virtaa jälleen kunnon juoksulenkkiin.
Lähdimme pojan kanssa yhdessä lenkille. Itselläni tavoitteena oli juosta 19 km lenkki "Hulmi-Jakkula", pojalla puolet tästä. Pojan ansiosta lenkkivauhti pysyi alkumatkasta maltillisena eli sykkeeni pyörivät hieman päälle 130 lyönnin. Reittimme erkaantuessa kiihdytin menoani, mutta maltoin kuitenkin liian kiireen. Asetin itselleni tavoitteeksi 140...150 lyönnin haarukan ja tässä pysyin koko jälkimmäisen lenkin puolikkaan. Aika ajoin vauhti meinasi karata, mutta sain toppuuteltua kuitenkin. Tässä vauhdissa pystyin hengittämään nenän kautta koko ajan, läähättämislinjalle ei tarvinnut lähteä.
Jalat pelasivat hienosti koko lenkin. Eilinen pyörälenkki painoi kintereissä, mutta yllättävän vähän. Pitkien juoksulenkkien puute tuntuu vielä, edellinen pitkä lenkki eli 19 km tuli vissiin juostua marraskuulla ja joulukulla oli tuo puolimarakisa tietenkin. Hiihtäminen ei aivan vastaa juoksua, sen huomaa nyt. Painoakin saisi olla 5 kg vähemmän, mutta katsotaan mitä tuohon saadaan aikaiseksi...
Aikaa meni 1.58,43 eli kovaa ei tosiaan tänään menty. Kaloreita paloi 1387 k.
Keli oli toistaiseksi parasta tänä vuonna: +7 C, kuivaa. Tuuli navakka, mutta ei vastainen. Musiikkina Simple Minds: "Street fighting years". Juomana 2 dl mustikka keitto Riitan Herkun valikoimasta.
Tätä hauskaa pitäisi kerta viikkoon ruveta kihnuttamaan, jotta tuntuma paranee...
Eilisen pyörälenkki oli raskas ja vaikka sykemittarin mittauksen mukaan kaloreita paloi yllättävän vähän, vei se voimat tyystin. Kävimme illalla katsomassa hyvän elokuvan, "Kingsmen" ja kun yökin tuli nukuttua hyvin, oli aamulla virtaa jälleen kunnon juoksulenkkiin.
Lähdimme pojan kanssa yhdessä lenkille. Itselläni tavoitteena oli juosta 19 km lenkki "Hulmi-Jakkula", pojalla puolet tästä. Pojan ansiosta lenkkivauhti pysyi alkumatkasta maltillisena eli sykkeeni pyörivät hieman päälle 130 lyönnin. Reittimme erkaantuessa kiihdytin menoani, mutta maltoin kuitenkin liian kiireen. Asetin itselleni tavoitteeksi 140...150 lyönnin haarukan ja tässä pysyin koko jälkimmäisen lenkin puolikkaan. Aika ajoin vauhti meinasi karata, mutta sain toppuuteltua kuitenkin. Tässä vauhdissa pystyin hengittämään nenän kautta koko ajan, läähättämislinjalle ei tarvinnut lähteä.
Jalat pelasivat hienosti koko lenkin. Eilinen pyörälenkki painoi kintereissä, mutta yllättävän vähän. Pitkien juoksulenkkien puute tuntuu vielä, edellinen pitkä lenkki eli 19 km tuli vissiin juostua marraskuulla ja joulukulla oli tuo puolimarakisa tietenkin. Hiihtäminen ei aivan vastaa juoksua, sen huomaa nyt. Painoakin saisi olla 5 kg vähemmän, mutta katsotaan mitä tuohon saadaan aikaiseksi...
Aikaa meni 1.58,43 eli kovaa ei tosiaan tänään menty. Kaloreita paloi 1387 k.
Keli oli toistaiseksi parasta tänä vuonna: +7 C, kuivaa. Tuuli navakka, mutta ei vastainen. Musiikkina Simple Minds: "Street fighting years". Juomana 2 dl mustikka keitto Riitan Herkun valikoimasta.
Tätä hauskaa pitäisi kerta viikkoon ruveta kihnuttamaan, jotta tuntuma paranee...
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Pitkä pyörälenkki - kevään ensimmäinen !
7.3.2015 Lauantai
Ennuste täksi viikonlopuksi lupaili huikeaa ulkoilukeliä: +10 C ja kuivaa ! Se ilmatieteenlaitoksen Cray-supertietokone lienee käynyt kuitenkin vanhaksi tai ei oikein toimi. Keli oli +3 C, myrskytuuli ja vesisadetta.
Lähdin luottavaisin mielin maasturillani (vanha Kuwahara, Rotkoa ei vielä raaski ulos viedä)pyöräilemään peruslenkkiäni Laihia - Tuovila - Vähäkyrö - Tervajoki - Laihia. Uskoin kelin kohenevan ja varustauduin normihiihtovaatetuksella, jota olin käyttänyt pikkupakkasilla talven mittaan. Alku menikin hyvin: tuuli vähän pisteli reisistä läpi, mutta yläkroppa pysyi lämpimänä, samoin kädet, jalat ja pää. Alkumatkasta ei satanut. Meno oli reipasta ja fiilis oli korkealla. Tuuli puhalsi kovaa, mutta ei vastaisesti. Sivutuuleen sai kyllä välillä nojailla aika reippaasti. Parinkymmenen minuutin kohdalla alkoi tihutella vettä ja kun pääsin Tuovilaan 35 minuutin kohdalla olivat reiteni jo läpimärät. Yläkroppa kuitenkin lämmin.
Jatkoin ilman taukoja Tuovilasta eteenpäin kohti Martoisia ja sain tuulen taakseni. Meno oli melkoista lentoa. Sade tihentyi ja housut kastuivat täysin. Reidet hohkasivat kylmää, mutta vilu ei kuitenkaan tullut. Ainoa lääke tässä vaiheessa oli jatkaa pyörittämistä ja pitää reisimoottorit käynnissä. Isot lihakset tekevät töitä ja sen tuloksena tuottavat lämpöä.
Tunnin polkemisen jälkeen pidin lyhyen tauon ja join 2 x 2dl mustikkakeittoa. Hihatkin tuntuivat märiltä, samoin hanskat. Tauko jäi väkisinkin lyhyeksi, ei ollut mielenkiintoa alijäähtyä bussipysäkillä.
Jatkoin painamista kohti Vähäkyrön keskustaa. Aikaisemmin suotuisa tuuli alkoi nyt puhallella viistoittain vastaan ja eteneminen hidastui. Menossa oli kuitenkin menemisen meininki aina keskustaan saakka. Keskustan jälkeen reitti alkoi kaartaa kohti Tervajokea ja tuulta vasten. Polkeminen muuttui selviytymiskamppailuksi. Peltoaukeilla pyörä tuskin liikkui eteenpäin. Hyvin pienellä vaihteella sain pidettyä jalat liikkeessä ja lämmöntuotannon käynnissä. Pyöräilyn ja liikunnan riemusta ei ollut tietoakaan. Tilalle oli tullut keuhkokuumeen pelko. Jalat olivat kylmät, samoin kädet - hanskat olivat kastuneet läpimäriksi. Yläkroppa oli vielä kuiva. Taistelin itseni Tervajoelle ja sieltä Vaasantielle. Vastatuulen suunta muuttui hieman niin, että aivan täysin vastaiseen ei tarvinnut puskea. Vauhti koheni vähän ja jatkoin etenemistäni. Loppukoettelemus Perälän risteyksen jälkeen täysin vastatuuleen meni jo helpommin, sillä lenkin päättyminen oli lähestymässä.
Kotona ajassa 2.40,59 ja matkaa takana 47 km. Tuskasen hidasta etenemistä...
Kyllä tässä tällaisten harjoitusten aikana ja jälkeen on usko koetuksella eli kannattaako tämä ihan oikeasti? Mutta, eiköhän tämäkin kärsimys kuitata kesän mittelöissä huippusuorituksena !
Ennuste täksi viikonlopuksi lupaili huikeaa ulkoilukeliä: +10 C ja kuivaa ! Se ilmatieteenlaitoksen Cray-supertietokone lienee käynyt kuitenkin vanhaksi tai ei oikein toimi. Keli oli +3 C, myrskytuuli ja vesisadetta.
Lähdin luottavaisin mielin maasturillani (vanha Kuwahara, Rotkoa ei vielä raaski ulos viedä)pyöräilemään peruslenkkiäni Laihia - Tuovila - Vähäkyrö - Tervajoki - Laihia. Uskoin kelin kohenevan ja varustauduin normihiihtovaatetuksella, jota olin käyttänyt pikkupakkasilla talven mittaan. Alku menikin hyvin: tuuli vähän pisteli reisistä läpi, mutta yläkroppa pysyi lämpimänä, samoin kädet, jalat ja pää. Alkumatkasta ei satanut. Meno oli reipasta ja fiilis oli korkealla. Tuuli puhalsi kovaa, mutta ei vastaisesti. Sivutuuleen sai kyllä välillä nojailla aika reippaasti. Parinkymmenen minuutin kohdalla alkoi tihutella vettä ja kun pääsin Tuovilaan 35 minuutin kohdalla olivat reiteni jo läpimärät. Yläkroppa kuitenkin lämmin.
Jatkoin ilman taukoja Tuovilasta eteenpäin kohti Martoisia ja sain tuulen taakseni. Meno oli melkoista lentoa. Sade tihentyi ja housut kastuivat täysin. Reidet hohkasivat kylmää, mutta vilu ei kuitenkaan tullut. Ainoa lääke tässä vaiheessa oli jatkaa pyörittämistä ja pitää reisimoottorit käynnissä. Isot lihakset tekevät töitä ja sen tuloksena tuottavat lämpöä.
Tunnin polkemisen jälkeen pidin lyhyen tauon ja join 2 x 2dl mustikkakeittoa. Hihatkin tuntuivat märiltä, samoin hanskat. Tauko jäi väkisinkin lyhyeksi, ei ollut mielenkiintoa alijäähtyä bussipysäkillä.
Jatkoin painamista kohti Vähäkyrön keskustaa. Aikaisemmin suotuisa tuuli alkoi nyt puhallella viistoittain vastaan ja eteneminen hidastui. Menossa oli kuitenkin menemisen meininki aina keskustaan saakka. Keskustan jälkeen reitti alkoi kaartaa kohti Tervajokea ja tuulta vasten. Polkeminen muuttui selviytymiskamppailuksi. Peltoaukeilla pyörä tuskin liikkui eteenpäin. Hyvin pienellä vaihteella sain pidettyä jalat liikkeessä ja lämmöntuotannon käynnissä. Pyöräilyn ja liikunnan riemusta ei ollut tietoakaan. Tilalle oli tullut keuhkokuumeen pelko. Jalat olivat kylmät, samoin kädet - hanskat olivat kastuneet läpimäriksi. Yläkroppa oli vielä kuiva. Taistelin itseni Tervajoelle ja sieltä Vaasantielle. Vastatuulen suunta muuttui hieman niin, että aivan täysin vastaiseen ei tarvinnut puskea. Vauhti koheni vähän ja jatkoin etenemistäni. Loppukoettelemus Perälän risteyksen jälkeen täysin vastatuuleen meni jo helpommin, sillä lenkin päättyminen oli lähestymässä.
Kotona ajassa 2.40,59 ja matkaa takana 47 km. Tuskasen hidasta etenemistä...
Kyllä tässä tällaisten harjoitusten aikana ja jälkeen on usko koetuksella eli kannattaako tämä ihan oikeasti? Mutta, eiköhän tämäkin kärsimys kuitata kesän mittelöissä huippusuorituksena !
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Perjantain uinti
6.3.2015 Perjantai - osa 2
Työpäivän päätteeksi kurvasin Vaasan uimahallille. Liekö hieronta vaikuttanut vai mikä, mutta olo oli todella raukea. Aloitin saunomisella, sillä allas ei kutsunut. Kymmenen minuutin istuskelun jälkeen tunsin olevani riittävän kypsä uinnille ja siirryin altaalle.
Nopeiden kuntouimareiden rata näytti tukkoiselta. Samoin kuntouimareitten rata oli kiivaassa käytössä. Tai ei kiivaassa vaan rauhallisessa. Koska kuntoradalla oli vähemmän porukkaa, hyppäsin sinne. Tämä osoittautui virheeksi. Sain heti hitaasti liikahtelevat uimarit kiinni ja etenemisestä ei tullut oikein mitään. Tämä toisaalta rohkaisi, koska tunsin itseni hyväksi uimariksi, mutta toisaalta eteneminen oli täysin onnetonta.
Siirryin 200m uinnin jälkeen nopeiden uimareiden radalle. Siellä sainkin painella edestakaisin rauhassa eikä suurempaa ruuhkaa syntynyt eteeni tai taakseni. Puhtia ei kuitenkaan saunakaan saanut palautettua ja niinpä tyydyin yhden kilometrin määrälliseen treeniin.
Painuin isosta altaasta hyppyaltaalle ja hyppelin muutaman hypyn siellä ja sukeltelin 4 m syvyyteen kokeilusukelluksia. Tämän jälkeen saunaan ja suihkun kautta kaupungin hämyyn...
Työpäivän päätteeksi kurvasin Vaasan uimahallille. Liekö hieronta vaikuttanut vai mikä, mutta olo oli todella raukea. Aloitin saunomisella, sillä allas ei kutsunut. Kymmenen minuutin istuskelun jälkeen tunsin olevani riittävän kypsä uinnille ja siirryin altaalle.
Nopeiden kuntouimareiden rata näytti tukkoiselta. Samoin kuntouimareitten rata oli kiivaassa käytössä. Tai ei kiivaassa vaan rauhallisessa. Koska kuntoradalla oli vähemmän porukkaa, hyppäsin sinne. Tämä osoittautui virheeksi. Sain heti hitaasti liikahtelevat uimarit kiinni ja etenemisestä ei tullut oikein mitään. Tämä toisaalta rohkaisi, koska tunsin itseni hyväksi uimariksi, mutta toisaalta eteneminen oli täysin onnetonta.
Siirryin 200m uinnin jälkeen nopeiden uimareiden radalle. Siellä sainkin painella edestakaisin rauhassa eikä suurempaa ruuhkaa syntynyt eteeni tai taakseni. Puhtia ei kuitenkaan saunakaan saanut palautettua ja niinpä tyydyin yhden kilometrin määrälliseen treeniin.
Painuin isosta altaasta hyppyaltaalle ja hyppelin muutaman hypyn siellä ja sukeltelin 4 m syvyyteen kokeilusukelluksia. Tämän jälkeen saunaan ja suihkun kautta kaupungin hämyyn...
Kuntotesti Kuortaneella
16.2.2015 Maanantai
Olin sopinut Kuortaneen urheiluopistolle kuntotestin tälle päivälle. Kuortaneelle iltapäivällä ajellessa tämä ei tuntunut hyvältä. Edellinen viikko meni reissatessa ja viikonloppu jatkui Tampere-Helsinki -akselilla. Hotellissa nukuin viikonlopun todella huonosti ja maanantain vastainen yökin meni huonosti nukkuen. No, sovittu mikä sovittu ja hiihtoloma seuraavalla viikolla, joten ei kun testiin.
Ohjelmassa oli kaksi testiä: ensin pyörätesti ja sen perään juoksumattotesti. Ideana oli simuloida triathlon-suoritusta tai ainakin saada fiilistä kahdesta lajista.
Pyöräily lähti käyntiin sen kummemmin lämmittelemättä ja watteja lisättiin aina välillä verikoe laktaattiarvojen selvittämiseksi ottaen. Yllätyksekseni wattien vs. sykkeiden nousulle löytyi vertailukäyrä vuodelta 2008, jolloin olin ollut vastaavan tyypisessä testissä aikaisemmin. Tämä oli minulta tyystin unohtunut, mutta tämä oli mielenkiintoinen vertailukohta, koska tuolloin ei pyöräilyä taustalla juuri ollut.
Pyöräilyssä kehitys on ollut melkoinen:
- Samoilla tehoilla sykkeet luokkaa 30 lyöntiä alhaisemmat nyt verrattuna vuoteen 2008. Ikä tekee tästä osan, mutta suurin osa tulosta pyörätreenistä tai ylipäätään petraantuneesta harjoittelusta.eli nousseesta kunnosta.
Pyöräilyn jälkeen oli noin vartin tauko ja tämän jälkeen oli juoksumaton vuoro. Tämä oli tuttu paikka vuodelta 2013. Valjaat tuntuivat uusilta, hengitysmaski eli sikäkyösti vanha tuttu tai ainakin yhtä ahdistava kuin viimeksikin.
Testi ei sujunut oikein hyvin: hengittäminen oli vaikean tuntuista heti alusta alkaen. En saanut hengitettyä nenän kautta kuten normaalisti tapaan alhaisemmilla sykkeillä hengitellä. Suun kautta hengittäminen ei tuntunut luontevalta. Tällä kuitenkin testi vedettiin läpi. Juoksu kulki hyvin ja vasta loppuvaiheessa 4 min/ km osuuden jälkeen alkoi olo käydä tukalaksi. Jätin viimeisen satsin kesken puolitoista minuuttia aikaisemmin kuin testissä 2013. Vääntöä olisi vielä löytynyt, mutta motivaatio lopahti tyystin. Eli 2015 tumma käyrä ei etene nyt aivan yhtä ehtoisasti kuin 2013 punainen käyrä...
Tulokset jäivät hieman 5/2013 testin tuloksista. Tuolloinhan olin huippuiskussa, jonka jälkeen 6/2013 reväytin pohkeeni ja 4/2014 reväytin reiteni. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa ja taso piikkaa kesään mennessä kaikkien aikojen huippuun - edellyttäen ettei vahingoittumisia tule. Oikeastaan olen kyllä sitä mieltä, että olen samalla tasolla kuin 2013, testipäivä oli vain harvinaiset huono taustojen vuoksi. Alla on kuitenkin sykehaarukat eri sortin matkoille, niillä mennään !
Ja tässä on sama toisin esitettynä...
Olin sopinut Kuortaneen urheiluopistolle kuntotestin tälle päivälle. Kuortaneelle iltapäivällä ajellessa tämä ei tuntunut hyvältä. Edellinen viikko meni reissatessa ja viikonloppu jatkui Tampere-Helsinki -akselilla. Hotellissa nukuin viikonlopun todella huonosti ja maanantain vastainen yökin meni huonosti nukkuen. No, sovittu mikä sovittu ja hiihtoloma seuraavalla viikolla, joten ei kun testiin.
Ohjelmassa oli kaksi testiä: ensin pyörätesti ja sen perään juoksumattotesti. Ideana oli simuloida triathlon-suoritusta tai ainakin saada fiilistä kahdesta lajista.
Pyöräily lähti käyntiin sen kummemmin lämmittelemättä ja watteja lisättiin aina välillä verikoe laktaattiarvojen selvittämiseksi ottaen. Yllätyksekseni wattien vs. sykkeiden nousulle löytyi vertailukäyrä vuodelta 2008, jolloin olin ollut vastaavan tyypisessä testissä aikaisemmin. Tämä oli minulta tyystin unohtunut, mutta tämä oli mielenkiintoinen vertailukohta, koska tuolloin ei pyöräilyä taustalla juuri ollut.
Pyöräilyssä kehitys on ollut melkoinen:
- Samoilla tehoilla sykkeet luokkaa 30 lyöntiä alhaisemmat nyt verrattuna vuoteen 2008. Ikä tekee tästä osan, mutta suurin osa tulosta pyörätreenistä tai ylipäätään petraantuneesta harjoittelusta.eli nousseesta kunnosta.
Pyöräilyn jälkeen oli noin vartin tauko ja tämän jälkeen oli juoksumaton vuoro. Tämä oli tuttu paikka vuodelta 2013. Valjaat tuntuivat uusilta, hengitysmaski eli sikäkyösti vanha tuttu tai ainakin yhtä ahdistava kuin viimeksikin.
Testi ei sujunut oikein hyvin: hengittäminen oli vaikean tuntuista heti alusta alkaen. En saanut hengitettyä nenän kautta kuten normaalisti tapaan alhaisemmilla sykkeillä hengitellä. Suun kautta hengittäminen ei tuntunut luontevalta. Tällä kuitenkin testi vedettiin läpi. Juoksu kulki hyvin ja vasta loppuvaiheessa 4 min/ km osuuden jälkeen alkoi olo käydä tukalaksi. Jätin viimeisen satsin kesken puolitoista minuuttia aikaisemmin kuin testissä 2013. Vääntöä olisi vielä löytynyt, mutta motivaatio lopahti tyystin. Eli 2015 tumma käyrä ei etene nyt aivan yhtä ehtoisasti kuin 2013 punainen käyrä...
Tulokset jäivät hieman 5/2013 testin tuloksista. Tuolloinhan olin huippuiskussa, jonka jälkeen 6/2013 reväytin pohkeeni ja 4/2014 reväytin reiteni. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa ja taso piikkaa kesään mennessä kaikkien aikojen huippuun - edellyttäen ettei vahingoittumisia tule. Oikeastaan olen kyllä sitä mieltä, että olen samalla tasolla kuin 2013, testipäivä oli vain harvinaiset huono taustojen vuoksi. Alla on kuitenkin sykehaarukat eri sortin matkoille, niillä mennään !
Ja tässä on sama toisin esitettynä...
Perjantain hieronta
6.3.2015 Perjantai - osa 1
Kävin Eurofysiossa hierojan lavitsalla pötköttelemässä. Jalat olivat tiukkaa pötkylää. Ensin käsiteltiin jalkojen etupuolet. Molemmat sääret olivat ok. Etureidetkin olivat kohtalaisen kevyttä kamaa tällä kertaa: klumppuja ei juuri löytynty eikä käsittely ollut erityisen tuskaisaa.
Tilanne muuttui siirryttäessä takajalkoihin...
Ongelmaksi osoittautui erityisesti oikea koipi. Ensin pohje oli kivulias hieronnan kohde. Siitä selvittiin ongelmitta. Varsinainen ongelma löytyi oikeasta takareidestä. Siellä vanhalla tutulla paikalla hierojan tiukka ote pusersi esiin kireän solmun. Liikkuessa ei ollut huomannut lainkaan, kuinka pahaksi takareisi oli mennyt. Nyt se käsiteltiin uuteen uskoon. Vasemman jalan kohdalla pohje oli toisinto oikeasta. Yllättäen vasen takareisi oli hyvässä kunnossa eikä suuriin tuskatiloihin päädytty.
Kysymykseni tämän jälkeen hierojalle: mitä nyt tehdään, jotta oikea takakoipi jatkossa pelaa? Vastaus: 1) venyttely ja 2) lisää voimaa takareiteen. Lisävoima takareiteen tulee siitä, että etureisi on voimakkaampi kuin takareisi ja homma epätasapainossa. Voimaa salilla ja aika yksinkertaisillakin liikkeillä.
Salilla on jalkojen osalta treeni ollut hieman liian kevyttä. Taustalla on ollut polvien varominen ja laiskuus. Toisaalta ihmetyttää kyllä se, miksi vasen jalka toimii kuin unelma. No, joka tapauksessa oikeassa takareidessä on vanhan revähtymän jälki, joka haittaa edelleen. Ehkä voima on se keino korjata, ehkä huolellisempi lihashuolto. Tai molemmat.
Hieronnassa täytyy ruveta käymään kerran kuukaudessa.
Kävin Eurofysiossa hierojan lavitsalla pötköttelemässä. Jalat olivat tiukkaa pötkylää. Ensin käsiteltiin jalkojen etupuolet. Molemmat sääret olivat ok. Etureidetkin olivat kohtalaisen kevyttä kamaa tällä kertaa: klumppuja ei juuri löytynty eikä käsittely ollut erityisen tuskaisaa.
Tilanne muuttui siirryttäessä takajalkoihin...
Ongelmaksi osoittautui erityisesti oikea koipi. Ensin pohje oli kivulias hieronnan kohde. Siitä selvittiin ongelmitta. Varsinainen ongelma löytyi oikeasta takareidestä. Siellä vanhalla tutulla paikalla hierojan tiukka ote pusersi esiin kireän solmun. Liikkuessa ei ollut huomannut lainkaan, kuinka pahaksi takareisi oli mennyt. Nyt se käsiteltiin uuteen uskoon. Vasemman jalan kohdalla pohje oli toisinto oikeasta. Yllättäen vasen takareisi oli hyvässä kunnossa eikä suuriin tuskatiloihin päädytty.
Kysymykseni tämän jälkeen hierojalle: mitä nyt tehdään, jotta oikea takakoipi jatkossa pelaa? Vastaus: 1) venyttely ja 2) lisää voimaa takareiteen. Lisävoima takareiteen tulee siitä, että etureisi on voimakkaampi kuin takareisi ja homma epätasapainossa. Voimaa salilla ja aika yksinkertaisillakin liikkeillä.
Salilla on jalkojen osalta treeni ollut hieman liian kevyttä. Taustalla on ollut polvien varominen ja laiskuus. Toisaalta ihmetyttää kyllä se, miksi vasen jalka toimii kuin unelma. No, joka tapauksessa oikeassa takareidessä on vanhan revähtymän jälki, joka haittaa edelleen. Ehkä voima on se keino korjata, ehkä huolellisempi lihashuolto. Tai molemmat.
Hieronnassa täytyy ruveta käymään kerran kuukaudessa.
torstai 5. maaliskuuta 2015
Hulmin lenkki pitkän tauon jälkeen - jäykin jaloin
5.3.2015 Torstai
Illalla oli juoksulenkin vuoro. Edellisestä juoksulenkistä olikin jo aikaa, hiihto on sen verran tehokkaasti dominoinut treeniä.
Keli oli nollilla ja tiet kohtalaisen kuivat. Tuulta ei juuri ollut. Alkumatka tuntui kevyeltä ja oletin ajan menevän reilusti alle tunnin. Musiikkina ja vauhdinvarmistajana oli valintani Children of Bodom ja Sceletons in the closet. Viikonlopun jääalustalla luistelu alkoi tuntua pian. Polvea kivisti ja nilkkaa jomotti myös. Viiden kilometrin kuluttua jomotukset poistuivat. Jalat tuntuivat kuitenkin muutoin tosi kireiltä eikä mihinkään vetoihin ollut mitään syytä ryhtyä.
Pökkelöjaloilla ylitin tunnin rajapyykin parilla sekunnilla. Vaikka jalat olivat tönköt, oli meno muuten ihan mukavaa.
Venyttelyt ovat jälleen jääneet vähiin ja se repii jalkoja. Illalla venyttelin parhaani mukaan, mutta tiukkaa jöötiä olivat pohkeet ja reidet.
Onneksi huomenna perjantaina on hieronta-aika buukattu eli jalat saadaan taas käyntikuntoon.
Treeni: 10,7 km & 1.00.03...
Illalla oli juoksulenkin vuoro. Edellisestä juoksulenkistä olikin jo aikaa, hiihto on sen verran tehokkaasti dominoinut treeniä.
Keli oli nollilla ja tiet kohtalaisen kuivat. Tuulta ei juuri ollut. Alkumatka tuntui kevyeltä ja oletin ajan menevän reilusti alle tunnin. Musiikkina ja vauhdinvarmistajana oli valintani Children of Bodom ja Sceletons in the closet. Viikonlopun jääalustalla luistelu alkoi tuntua pian. Polvea kivisti ja nilkkaa jomotti myös. Viiden kilometrin kuluttua jomotukset poistuivat. Jalat tuntuivat kuitenkin muutoin tosi kireiltä eikä mihinkään vetoihin ollut mitään syytä ryhtyä.
Pökkelöjaloilla ylitin tunnin rajapyykin parilla sekunnilla. Vaikka jalat olivat tönköt, oli meno muuten ihan mukavaa.
Venyttelyt ovat jälleen jääneet vähiin ja se repii jalkoja. Illalla venyttelin parhaani mukaan, mutta tiukkaa jöötiä olivat pohkeet ja reidet.
Onneksi huomenna perjantaina on hieronta-aika buukattu eli jalat saadaan taas käyntikuntoon.
Treeni: 10,7 km & 1.00.03...
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Salilla tauon jälkeen
2.3.2015 Maanantai
Päivä venähti töissä. Illan ratoksi ajelin maasturillani Monnarille salille. Koska edellisestä salikeikasta on jo aikaa, oli tavoitteena kevyt treeni uuden salikauden alkajaisiksi.
Aloitin penkkipunnerruksella. Vasen olkapää ei kuitenkaan ollut kunnossa, joten jäin 50 kg painoihin ja nostin niillä 5 kertaa 10 toistoa. Kumma kyllä olkapää kestää hiihdon ja uinnin, painot eivät oikein luonnistu.
Tämän perään kävin nostelemassa kohtalaisen keveillä painoilla irtopunnerrusta 3 x 15 toistoa. Tässä olkapää toimi ilman ongelmia.
Sitten siirryin kolmiosaiseen harjoitteeseen, jossa vaihtelin taljan, selkälihaspenkin ja vatsatreenin välillä. Taljaa 15 toistoa, vatsaa 40 toistoa ja selkää 30 toistoa. Kolme kiekkaa...
Seuraavaksi ohjelmassa "taljasoutua" 3 x 15 toistoa, siipiä 3 x 15 toistoa ja vatsalankkua 5 x 1 min.
Lopputulos treenistä perinteinen: lihakset jälleen kerran kipeiksi. En ymmärrä, kuinka näin voi käydä vaikka esim. hiihtoa on tullut reenattua ihan hurjasti...
Salilla pitäisi nyt ruveta taas ravaamaan sen pari kertaa viikossa, saa nähdä onnistuuko...
Päivä venähti töissä. Illan ratoksi ajelin maasturillani Monnarille salille. Koska edellisestä salikeikasta on jo aikaa, oli tavoitteena kevyt treeni uuden salikauden alkajaisiksi.
Aloitin penkkipunnerruksella. Vasen olkapää ei kuitenkaan ollut kunnossa, joten jäin 50 kg painoihin ja nostin niillä 5 kertaa 10 toistoa. Kumma kyllä olkapää kestää hiihdon ja uinnin, painot eivät oikein luonnistu.
Tämän perään kävin nostelemassa kohtalaisen keveillä painoilla irtopunnerrusta 3 x 15 toistoa. Tässä olkapää toimi ilman ongelmia.
Sitten siirryin kolmiosaiseen harjoitteeseen, jossa vaihtelin taljan, selkälihaspenkin ja vatsatreenin välillä. Taljaa 15 toistoa, vatsaa 40 toistoa ja selkää 30 toistoa. Kolme kiekkaa...
Seuraavaksi ohjelmassa "taljasoutua" 3 x 15 toistoa, siipiä 3 x 15 toistoa ja vatsalankkua 5 x 1 min.
Lopputulos treenistä perinteinen: lihakset jälleen kerran kipeiksi. En ymmärrä, kuinka näin voi käydä vaikka esim. hiihtoa on tullut reenattua ihan hurjasti...
Salilla pitäisi nyt ruveta taas ravaamaan sen pari kertaa viikossa, saa nähdä onnistuuko...
Koreaaa....
4.3.2015 Keskiviikko
Työpäivä meni Helsingissä, herätys klo 5:45 ja koneeseen ja jälleen Vaasassa klo 17:30. Sieltä kuitenkin tyttären treeneihin ja ennen sitä puhelimessa tunnin verran.
Kotona jälleen ilta kahdeksan nurkilla. Päätin kuitenkin vetää kuntopiiriä vielä päivän päätteeksi eli 40 minuuttia seuraavaa kehää:
- 40 x vatsa
- 30 x selkä
- 1 min vatsalankku
- 30 s sivulankku
- 30 s sivulankku
- 2 min ristiseisontaa, a' 15 s
Tämän sain vedettyä läpi viisi kertaa. Tätä pitäisi nyt jaksaa vetää 4...5 kertaa viikossa aina kesän loppuun asti.
Työpäivä meni Helsingissä, herätys klo 5:45 ja koneeseen ja jälleen Vaasassa klo 17:30. Sieltä kuitenkin tyttären treeneihin ja ennen sitä puhelimessa tunnin verran.
Kotona jälleen ilta kahdeksan nurkilla. Päätin kuitenkin vetää kuntopiiriä vielä päivän päätteeksi eli 40 minuuttia seuraavaa kehää:
- 40 x vatsa
- 30 x selkä
- 1 min vatsalankku
- 30 s sivulankku
- 30 s sivulankku
- 2 min ristiseisontaa, a' 15 s
Tämän sain vedettyä läpi viisi kertaa. Tätä pitäisi nyt jaksaa vetää 4...5 kertaa viikossa aina kesän loppuun asti.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Kisalista 2015
1.3.2015 Sunnuntai
Kilpailulistaa tälle vuodelle en ole vielä julkaissut, joten se on nyt tämän näköinen
1. 8.2.2015 Botniahiihto, Vöyri - kilpailtu !
2. 29.3.2015 klo 12:00 Viisarinkääntöhölkkä 2015 (6 km)
3. 12.4.2015 klo 12:00 Komian kirkon hölkkä, Ylistaro (10 km, 1/2M)
(12.4.2015 Wien Marathon)
4. 25.4.2015 klo 12:00 Kyröjokimaraton, Vähäkyrö (10 km, 1/2M, 1M)
5. 16.5.2015 HCR, Helsinki (1/2M)
6. 24.5.2015 Giro d'Espoo, Espoo (111 km)
7. 7.6.2015 Pirkan pyöräily (>200km)
8. 18.7.2015 Joroinen 2015 puolimatka (1,9/90/1/2M)
9. 25.7.2015 Botniapyöräily, Vöyri (106 km)
10. 15.8.2015 Kalmar 2015 täysimatka (3,8/180/1M)
11. 5.9.2015 Vaasa marathon (10 km, 1/2M,1M)
12. 20.9.2015 Botniajuoksu, Vöyri (30 km)
Katsastelen vielä lisää vaihtoehtoja, mutta näilläkin jo tulee toimeen...
Kilpailulistaa tälle vuodelle en ole vielä julkaissut, joten se on nyt tämän näköinen
1. 8.2.2015 Botniahiihto, Vöyri - kilpailtu !
2. 29.3.2015 klo 12:00 Viisarinkääntöhölkkä 2015 (6 km)
3. 12.4.2015 klo 12:00 Komian kirkon hölkkä, Ylistaro (10 km, 1/2M)
(12.4.2015 Wien Marathon)
4. 25.4.2015 klo 12:00 Kyröjokimaraton, Vähäkyrö (10 km, 1/2M, 1M)
5. 16.5.2015 HCR, Helsinki (1/2M)
6. 24.5.2015 Giro d'Espoo, Espoo (111 km)
7. 7.6.2015 Pirkan pyöräily (>200km)
8. 18.7.2015 Joroinen 2015 puolimatka (1,9/90/1/2M)
9. 25.7.2015 Botniapyöräily, Vöyri (106 km)
10. 15.8.2015 Kalmar 2015 täysimatka (3,8/180/1M)
11. 5.9.2015 Vaasa marathon (10 km, 1/2M,1M)
12. 20.9.2015 Botniajuoksu, Vöyri (30 km)
Katsastelen vielä lisää vaihtoehtoja, mutta näilläkin jo tulee toimeen...
Botniahiihto 2015 ja sen jälkimainingit
1.3.2015 Sunnuntai
8.2.2015 sunnuntaina järjestettiin Botnia-hiihto. Olin mukana, olinhan maksanut maksun jo vuodelle 2014, jolloin koko kisa peruttiin. Poikkeuksellisesti olin paikalla Vöyrillä ajoissa. Sukset oli voideltu ja isäntä iskussa. Kaikki oli kuten pitääkin. Keli oli karu: tuuli noin 30 m/s ja lievästi pakkasella.
Lähtölaukauksen kajahtaessa olin hyvissä asemissa kolmannen (ja samalla viimeisen) lähtöryhmän kärjessä. Kilpailijajoukko purkaantui Vöyrin metsään hieman ruuhkaillen, mutta viiden kilometrin jälkeen tilaa oli jo hyvin. Latu oli heti alkuun ja tämän jälkeen koko kisan likainen: kova tuuli oli ravistellut ladun ja latujen välit täyteen oksaa ja risua. Vaikka tuuli oli pureva ja kylmä, ei hiihtäessä kylmästä ollut tietoakaan.
Matka eteni vaivalloisesti: suksien pito oli hyvä, mutta luisto vastaavasti kovin heikko. Kaikennäköiset ja kokoiset vempulat liukuivat alamäissä ohitseni ja tasaisellakin lykkivät kevyesti käsiään heilutellen liki. Vain ylämäissä otin tilannetta haltuun. Ylämäkiä oli kuitenkin kovin niukalti tarjolla. Voitelun piti olla luiston osalta kohdallaan, mutta ei vain toiminut. Sama ongelma minulla oli myös 2013. Syntipukiksi jo hiihdon aikana tuomitsin sukseni, jotka eivät ole oikein pertstaan eikä luisteluunkaan tehdyt - vaan molempiin eli ei oikein mihinkään. Päätin seuraavaan kisaan hankkia uuden kaluston.
Tavoitteenani oli neljän tunnin alitus, jolla olisi lunastanut paikan toiseen lähtöryhmään. Tässä en onnistunut, sillä kaikista ongelmista huolimatta ajallisesti lupaavasti sujuneen ensimmäisen puolimatkan jälkeen voimani ehtyivät ja aikani taipui reilusti yli neljän tunnin - taisi mennä 4.19.xx. Tämä oli kuitenkin paremmin kuin 2013, jolloin aika oli 4.27.xx.
Loppua kohti luisto heikentyi entisestään ja jouduin kamppailussani ottamaan itsestäni kaiken irti. Tulin maaliin hieman pettyneenä, mutta hetken kuluttua muunsin tämän positiiviseksi energiaksi. Erittäin kova harjoitus kovilla sykkeillä. Harvoin pääsee näin kovia harjoitteita vetämään läpi ja saa vielä tankkauspalvelun kaupanpäälle.
Jälkikirjoitus:
mysports Vaasassa aloitti loppuunmyynnin talviurheiluvälineissä. Kävin hakemassa perinteiseen hiihtoon sukset, monot ja sauvat. Tuli aika hyvät vehkaat valittua, joten 2016 jälleen viivalla ja tähtäimessä tuo neljän tunnin alitus. Samalla reissulla tuli hankittua hiihtohousut- ja takki sekä hanskat kaudelle 2015-2016.
8.2.2015 sunnuntaina järjestettiin Botnia-hiihto. Olin mukana, olinhan maksanut maksun jo vuodelle 2014, jolloin koko kisa peruttiin. Poikkeuksellisesti olin paikalla Vöyrillä ajoissa. Sukset oli voideltu ja isäntä iskussa. Kaikki oli kuten pitääkin. Keli oli karu: tuuli noin 30 m/s ja lievästi pakkasella.
Lähtölaukauksen kajahtaessa olin hyvissä asemissa kolmannen (ja samalla viimeisen) lähtöryhmän kärjessä. Kilpailijajoukko purkaantui Vöyrin metsään hieman ruuhkaillen, mutta viiden kilometrin jälkeen tilaa oli jo hyvin. Latu oli heti alkuun ja tämän jälkeen koko kisan likainen: kova tuuli oli ravistellut ladun ja latujen välit täyteen oksaa ja risua. Vaikka tuuli oli pureva ja kylmä, ei hiihtäessä kylmästä ollut tietoakaan.
Matka eteni vaivalloisesti: suksien pito oli hyvä, mutta luisto vastaavasti kovin heikko. Kaikennäköiset ja kokoiset vempulat liukuivat alamäissä ohitseni ja tasaisellakin lykkivät kevyesti käsiään heilutellen liki. Vain ylämäissä otin tilannetta haltuun. Ylämäkiä oli kuitenkin kovin niukalti tarjolla. Voitelun piti olla luiston osalta kohdallaan, mutta ei vain toiminut. Sama ongelma minulla oli myös 2013. Syntipukiksi jo hiihdon aikana tuomitsin sukseni, jotka eivät ole oikein pertstaan eikä luisteluunkaan tehdyt - vaan molempiin eli ei oikein mihinkään. Päätin seuraavaan kisaan hankkia uuden kaluston.
Tavoitteenani oli neljän tunnin alitus, jolla olisi lunastanut paikan toiseen lähtöryhmään. Tässä en onnistunut, sillä kaikista ongelmista huolimatta ajallisesti lupaavasti sujuneen ensimmäisen puolimatkan jälkeen voimani ehtyivät ja aikani taipui reilusti yli neljän tunnin - taisi mennä 4.19.xx. Tämä oli kuitenkin paremmin kuin 2013, jolloin aika oli 4.27.xx.
Loppua kohti luisto heikentyi entisestään ja jouduin kamppailussani ottamaan itsestäni kaiken irti. Tulin maaliin hieman pettyneenä, mutta hetken kuluttua muunsin tämän positiiviseksi energiaksi. Erittäin kova harjoitus kovilla sykkeillä. Harvoin pääsee näin kovia harjoitteita vetämään läpi ja saa vielä tankkauspalvelun kaupanpäälle.
Jälkikirjoitus:
mysports Vaasassa aloitti loppuunmyynnin talviurheiluvälineissä. Kävin hakemassa perinteiseen hiihtoon sukset, monot ja sauvat. Tuli aika hyvät vehkaat valittua, joten 2016 jälleen viivalla ja tähtäimessä tuo neljän tunnin alitus. Samalla reissulla tuli hankittua hiihtohousut- ja takki sekä hanskat kaudelle 2015-2016.
Fillarihankintoja 2015
1.3.2015 Sunnuntai
Uusi pyörä saapui juuri ennen hiihtolomaa. Nyt viimeisenä lomaviikonloppuna kasasin postin tuoman vehkeen kokoon:
Kyseessä Canyon Spectral AL29. Stealth. Viimeisen päälle hieno vehje, vaikka ajamaan en ole vielä päässyt. Kokoaminen oli helppo homma ja ainoa hieman haasteellisempi paikka oli etu- ja takaiskareiden paineiden kohdalleen laittaminen. Ohjeet tähänkin löytyivät kuitenkin netistä. Kuten tyypillistä, polkimet eivät kuuluneet toimitukseen. Kävin motonetistä hakemanssa Shimanon M520 peruspolkimet ja laitoin ne paikoilleen illan päätteeksi. Toisessa pyörässäni on polkimet, joissa toisella puolella lukot ja toisella tennaripinta. Aika näyttää, pitääkö päittäin vaihtaa vielä...
Tässä tuskin malttaa odottaa, että pääsee metsäpoluille rymyämään !
Uusi pyörä saapui juuri ennen hiihtolomaa. Nyt viimeisenä lomaviikonloppuna kasasin postin tuoman vehkeen kokoon:
Kyseessä Canyon Spectral AL29. Stealth. Viimeisen päälle hieno vehje, vaikka ajamaan en ole vielä päässyt. Kokoaminen oli helppo homma ja ainoa hieman haasteellisempi paikka oli etu- ja takaiskareiden paineiden kohdalleen laittaminen. Ohjeet tähänkin löytyivät kuitenkin netistä. Kuten tyypillistä, polkimet eivät kuuluneet toimitukseen. Kävin motonetistä hakemanssa Shimanon M520 peruspolkimet ja laitoin ne paikoilleen illan päätteeksi. Toisessa pyörässäni on polkimet, joissa toisella puolella lukot ja toisella tennaripinta. Aika näyttää, pitääkö päittäin vaihtaa vielä...
Tässä tuskin malttaa odottaa, että pääsee metsäpoluille rymyämään !
Helmikuu 2015 kokonaisuudessaan
1.3.2015 Sunnuntai
Blogin perusteella helmikuussa ei tapahtunut mitään. Tämä ei kuitenkaan ollut asioiden laita, vaan koko helmikuu tuli puserrettua melkoista tahtia.
Tässä viikkosetit tiiviinä nippuna:
Viikko 3:
- Sekalainen suoritus: uintia, hiihtoa ja pyörää. Pyörälenkki oli reipas kierros maasturilla, melkein kolme tuntia...
Viikko 5:
- Viikko huipentui Botniahiihtoon sunnuntaina. Matka 52 km. Valmistautuminen kohtalaisen kevyttä ja pohjilla pari pertsan hiihtotreeniä. Kisasta erillinen raportti luvassa. Pieleen meni, mutta perille päästiin. Ilman välinehankintoja ei ole tästä tukalasta tilanteesta ulospääsyä...
Viikko 6:
- Läpihuutoviikko. Botniahiihdon jälkeen mehut vähissä eli lepoa. Tyttären hiihtovalmennusta hieman alkuviikosta, loppuviikosta reissussa perheen kanssa. Kuitenkin onnistunut lenkki Pyynikillä talvimaisemissa...
Viikko 8:
- Tässä vaiheessa huomasin, että viikkojen numerointi ei ole ollut kohdallaan, joten viikkoa 7 ei tässä seurannassa ole. Siis suoraan viikkoon 8. Viikko meni hyvin. Aloitus tapahtui kuntotestillä Kuortaneella, tästä myös lisää myöhemmin. Tämän jälkeen vaihtelevaa treeniä ja viikonloppuna Vuokattiin hiihtolomalle.
Blogin perusteella helmikuussa ei tapahtunut mitään. Tämä ei kuitenkaan ollut asioiden laita, vaan koko helmikuu tuli puserrettua melkoista tahtia.
Tässä viikkosetit tiiviinä nippuna:
Viikko 3:
- Sekalainen suoritus: uintia, hiihtoa ja pyörää. Pyörälenkki oli reipas kierros maasturilla, melkein kolme tuntia...
Viikko 4:
- Tämä viikko meni työmatkalla Espanjassa, ensin Cordobassa ja sitten Madridissa. Kelit olivat upeat, mutta päivät liian pitkät lenkkeilyyn. Loppuviikosta Madridissa päätin aamulla klo 06 nousta lenkille läheiseen puistoon ja tama myös harvinaislaatuisesti onnistui. Viikonloppu meni monipuolisessa touhuamisessa.
Viikko 5:
- Viikko huipentui Botniahiihtoon sunnuntaina. Matka 52 km. Valmistautuminen kohtalaisen kevyttä ja pohjilla pari pertsan hiihtotreeniä. Kisasta erillinen raportti luvassa. Pieleen meni, mutta perille päästiin. Ilman välinehankintoja ei ole tästä tukalasta tilanteesta ulospääsyä...
Viikko 6:
- Läpihuutoviikko. Botniahiihdon jälkeen mehut vähissä eli lepoa. Tyttären hiihtovalmennusta hieman alkuviikosta, loppuviikosta reissussa perheen kanssa. Kuitenkin onnistunut lenkki Pyynikillä talvimaisemissa...
Viikko 8:
- Tässä vaiheessa huomasin, että viikkojen numerointi ei ole ollut kohdallaan, joten viikkoa 7 ei tässä seurannassa ole. Siis suoraan viikkoon 8. Viikko meni hyvin. Aloitus tapahtui kuntotestillä Kuortaneella, tästä myös lisää myöhemmin. Tämän jälkeen vaihtelevaa treeniä ja viikonloppuna Vuokattiin hiihtolomalle.
Viikko 9:
- Hiihtolomaviikko, josta muodostui väkevä. Hiihtopainotus oli musertava ja hiihtoa sekä Vuokatissa että Laihialla "riittävästi". Vuokatissa lumitilanne oli huikea, Laihialla huikean huono. Talven toistaiseksi viimeiset hiihdot Laihialla sunnuntaina.
Tilaa:
Kommentit (Atom)