keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Laihian halli - auki jälleen !

18.2.2014 Tiistai

Maanantain juoksutreenin jälkeen oli tiistain uuvuksissa. Poika oli kuitenkin menossa uimaan Laihian halliin, joten päätin lyöttäytyä mukaan.

Halli kiilsi "uutuuttaan" remontin jäljiltä. Jonkin verran oli vielä varustelu vaiheessa, mutta uimaan pääsi hienosti. Kaikki kaapit olivat käytössä. Onneksi käyttäjät olivat suurimmaksi osaksi kymmenvuotiaita natiaisia eivätkä täyttäneet matkauintiratoja. Radat olivat harvinaisen väljät ja sekä minun että pojan radalla oli vain yksi toinen uimari liikkeellä.

Pojan tavoitteena oli uida kilometri ja tuossa ajassa minä ehdin uida 1,8 km. Alussa molemmat käsivarret olivat vähän jäykänlaiset, mutta avautuivat matkan edetessä. 25m radalla on kyllä nopeampaa pistellä kuin 50m radalla. Melkein koko ajan on päädyssä, josta voi ponkaista vauhtia...
Aikaa en huomannut ottaa, en tiedä kuinka jäi täysin noteeraamattaa...

Ensimmäinen kilometri meni kroolatessa. Tämän jälkeen laitoin lättärit käsiin ja uin niillä 500 m. Lopuksi vielä 300m ilman lättäreitä.

Uinnin suhteen usko alkaa vahvistua. Harjoituspaikkana tämä Laihia on 100% Vaasaa käytännöllisempi eli matkoihin menee vain 5 minuuttia yhteensä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Vetoja Botnia-hallilla

17.2.2014 Maanantai

Juoksutreenissä matkaa tulee kyllä riittävästi, nopeuden kehittäminen on nihkeämpää. Niinpä liityin tänään ABB Runners -porukan treeneihin Botnia-hallilla klo 18.

Ohjelmassa oli 2x7x600m 1 minuutin palautuksilla, puolessä välissä 5 minuutin palautus ja perään lopuksi 1 km hyvävauhtinen veto. Pohjille ennen vetoa 1,6 km lämmittelyä.

Vedot tuntuivat melkoisesti, kun jalat olivat vielä lauantain pitkältä lenkiltä tukossa. 600m ajat osuivat melkein koko ajan 2 min 30 s kohdille. Muutama meni 2 min 20 s tahtiin ja viimeinen taisi liukua 2 min 35 s aikaan.
Jalat vertyivät juoksun myötä hyvin, mutta takareidet olivat koko ajan kireät ja juoksun edetessä kiristyivät koko ajan. Eivät kuitenkaan kiristyneet poikki...

Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Nopeutta tuli härnättyä hyvin ja löytyikin kohtalaisen hyvin. Kotona ei tullut kehuja, kun ei kuulemma ollut lupaa olla iltaa poissa.

Porukkaa oli hallilla paljon ja poikakin ilmoitti seuraavalla kerralla tulevansa mukaan. Kestävyyslajien ja triathlonin treenaajia oli paikalla enemmänkin.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Runo talvelle - Hyvä on hiihtäjän hiihdellä !

16.2.2014 Sunnuntai

Talvi ei meinaa millään tulla. Ehkä tähän tarvitaan korkeampia voimia - eli Eino Leinon runo avuksi!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä
 
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss' oikea, väärä.
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' -
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

Hiihtolenkki nro 6!

16.2.2014 Sunnuntai

Eilinen päivä oli treenimielessä intensiivinen ja sen huomasin tänään aamulla herätessäni. Olo oli raukean levännyt, mutta tulikin nukuttua yli 11 tuntia...

Päivä meni jouten ollen ja työkonetta räpläten. Alkuillasta sain lapset riviin ja houkuteltua hiihtolenkille. Pururadalla oli kaikkien yllätykseksi lunta riittävästi eikä aukkopaikkoja juuri ollut. Hiihdimme yhdessä 6,4 km, jonka jälkeen heitin lapset kotiin ja palasin jatkamaan hiihtoa. Tavoittena ei ollut vetää räkä poskella vaan rauhallisesti pk:lla vielä kymmenkunta kilometriä.
Ja näin kävi. Kuuntelin Ironman 2:n soundtrackia eli AC/DC:tä. Tämä levy tuntuu olevan treenin kannalta motivoivin tällä hetkellä. Kolme vartin kuluttua pakkasin kamat autoon ja suuntasin kotiin.

Saas nähdä, taipuuko huomenna Botnia-hallille juoksutreeniin...

lauantai 15. helmikuuta 2014

Lauantain aamulenkki + iltapäivän uinti

15.2.2014 Lauantai

Aamu valkeni pilvisenä, lämpötila alle nollan. Pääsin juoksulenkille aamu yhdeksän jälkeen. Tavoitteenani oli tehdä pitkälenkki eli vajaa maratonin puolikas eli Hulmin - Jakkulan kierros.

Tiet olivat kuivat tai jäässä. Lätäköt olivat jäätyneet, mutta jääpinnat antoivat jalan alla periksi ja vasen kenkä tuli kasteltua pariin otteeseen.

Musiikkivalikoima tällä kertaa Vollbeat, jonka kaksi levyä aikoinaan latasin iPodiini. Kenkinä Asics Skyspeedit.

Juoksufiilis oli heti alusta hyvä. Aloitus oli rauhallinen ja ohitin Pirkka-marketin 11 minuutin jälkeen. Tahti oli liian rauhallinen ja kiristin hieman. Edelleen fiilis hyvä. Hulmin alikulkuun tulin ajassa 29.45 eli 15 sekuntia alle tavoiteajan. Seuraavaan mittapisteeseen eli Perälän koulun tienhaaraan saavuin ajassa 59.45 eli siihenin 15 sekuntia alle tavoiteajan. Tässä vaiheessa join mustikkakeiton ja lisäsin vauhtia. Jakkulan alikulun saavutin ajassa 1.22.45 eli vauhti oli ollut todella hyvä. 1.30.00 kohdalla olin jo lähellä Laihian maltaan tienhaaraa, mutta ei aivan. Perälän koulun toisen tienhaaran saavutin ajassa 1.39.57. Tämän jälkeen löysäsin menoa ja saavuin perille ajassa 1.45.12.

Hyvä treeni tähän vaiheeseen vuotta. Rauhallisen alun jälkeen loppupuolikas meni kuin lentäen.

Iltapäivällä vein tyttären chear leading treeneihin. Poika oli mukana ja kävimme treenien aikana vetämässä omat treenit uimahallissa. Uimahalli oli aika väljä tällä kertaa. Kakkosradalla oli vain pari kolme uimaria ja sain uida aivan omaa tahtiani koko treenin eli tällä kertaa 1,7 km. Aikaa meni nelisenkymmentä minuuttia ja sammakointia mahtui väliin muutama sata metriä. Uinti tuntui kuitenkin hyvältä eikä eilisen uinti tuntunut missään. Vaasan hallin kelluvat ratamerkit ovat paukuttaneet oikean kyynärpään mustelmille ja nyt aristus on melkoinen. En tiedä, miksi pitää olla noin terävät merkit käytössä....

Hyvä treenipäivä, illasta olo raukea...

perjantai 14. helmikuuta 2014

Viikon toinen uintipäivä !

14.2.2014 Perjantai

Torstai tuli ja meni eli jotain kiirettä siinä oli...

Tänään en ollut suunnitellut etukäteen mitään. Töissä venyi jälleen kerran iltaan. Vaimo soitti kesken aherruksen ja kysyi, haenko tyttären voimistelutreeneistä. Koska vaimo oli vielä kotona, pyysin tuomaan uintikamppeet mukanaan, jotta voisin käydä uimassa ja sitten hakea tyttären. Ja näin se myös meni !

Uintiaikaa oli tunnin verran, joten tällä kertaa ei pitänyt kiireen painaa päälle. Loikkasin nelosradalle ja aloin kauhoa. Krooli kulki hyvin eikä keskiviikoon jäykkyyttä ollut lainkaan. Porukkaa oli radalla, mutta olin tällä kertaa sieltä nopeammasta päästä. Uin ensin kilometrin kohtalaisen hyvää vauhtia. Muutamaan otteeseen jouduin tauottamaan, jotten olisi kiivennyt edellä menijän yli. Kilometrin jälkeen radalle tuli aavistuksen minua nopeampaa uimaria ja jouduin pitämään vauhtia yllä. Näin meni seuraavat 500m. Koska mukana oli myös lättärit, lopulle 500m matkalle laitoin ne.
Yhteensä siis 2 km. Aikaa meni yli 40 minuuttia. Treenin jälkeen hieno fiilis ja tunne, että yläkroppaan tuli hyvä harjoitus.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Uintipäivä

12.2.2014 Keskiviikko

Tänään oli jälleen tyttären voimistelutreenipäivä, joten pääsin uimaan. Ja kuten alkaa olla normi, töissä venähti sen verran pitkään, että uinnista joutui typistämään. Sain kuitenkin - aika paineessa - kauhottua 1,4 km (tai 1,5 km). Vaikka uimahallissa oli kauhea ruuhka, oli nelosrata väljä. Puolet ajasta uin samaa vauhtia uivan toisen uimarin kanssa.

Kun kädet alkoivat väsyä kilometrin uinnin jälkeen, tuntui kuin meno olisi vain petraantunut. Ehkä runnominen väheni ja tyyli parani...

Uinnin osuus alkaa nyt petraantua. Laihian halli on jälleen auki ja viikonloppujen ohjelma on selvä: uimaan !

maanantai 10. helmikuuta 2014

Hiihtolenkki nro 5 !

10.2.2014 Maanantai

Valmistauduin illan juoksutreeniin ottamalla kaikki sisähallikamppeet mukaani töihin. Juuri kun olin työpäivän päätteeksi vaihtanut urheilutamineet ylleni, vaimo soitti ja kyseli, lähdenkö hiihdättämään tytärtäni pururadalle. Pyörsin juoksutreenisuunnitelman ja ajelin kotiin. Kotona pikainen tankkaus, lapset kyytiin ja radalle.

Lämpötila oli +3 C, pilvistä ja tuulista. Lumi oli sulanut melkein kaikkialta pelloilta ja metsistä, mutta pururadalla sitä oli vielä levymäinen kerros. Paikka paikoin puru paistoi läpi, mutta luistelemaan pystyi kuitenkin kohtalaisen hyvin. Tai ei se puru/ hake ainakaan menoa haitannut.

Hiihdimme tytön kanssa 2 x 3,2 km ja 1 x 1,3 km, aikaa tähän meni tunti. Itselle lenkki oli normaalia kevyempi, mutta tuli haukattua raitista ilmaa ja hiihtotekniikkaa tuli petrattua taas vähän paremmaksi.

Toistaiseksi taisi hiihdot olla sitten tässä. Ennusteen mukaan keli on plussalla koko viikon ja vesisade kiihtyy viikon edetessä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ulkona - ensin pyörällä ja sitten suksilla !

9.2.2014 Sunnuntai

Nukuin hyvin yön ja sen vuoksi ei Botnia-hallin pyörätreeni onnistunut. Heräsin klo 09 ja olisin ehtinyt paikalle juuri kun vuoro loppuu. Yöllä oli satanut vettä, joten tiet näyttivät aika puhtailta. Niinpä päätin lähteä pyörälenkille ulos.

Otin maastopyöräni ja lähdin polkemaan Vaasan suuntaan. Tiet olivat aika hyvässä kunnossa ja sain ajella joko asfaltilla tai jäällä. Laihian keskustan teillä oli loskaa, mutta sitä osuutta ei ollut paria kilometriä enempää. Pyöräily sujui hyvin ja vauhti oli kova. Matka taittui eleettömästi Iron Man 2 sound trackia kuunnellen. AC/DC:n hittiputki jatkui ja jatkui ja jatkui...

Eleettömyys katkesi 36 minuutin kohdalla, kun Vaasan moottoritien alkaessa pyörätie kaareutui lentokentän suuntaan. Vauhtini oli kova ja mutkan kallistus oli negatiivinen. Mutkassa oli sohjoa ja jäätä. Etupyörä, vaikka nastoilla, ei pitänyt ja luisuin silmänräpäyksessä pyörätienreunaan, siitä lumiselle pientareelle, sitten ojaan ja poikittain edestä kulkevan ojan yli. Oletin lentäväni pyörän tangon yli ensimmäisen ojan kohdalla, sitten toisen ojan ylityksessä. Yllätyksekseni näin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan kaaduin pyörän kanssa penkkaan kyljelleni, komeasti mätkähtäen. Onneksi oli lunta alla, joten tapaus lähinnä nauratti. Raahasin pyöräni takaisin tielle ja samalla vedin eturenkaan koirankakkakasan läpi: rengas ihan kakassa...

Koska mitään vahinkoa - pois lukien tuo koiran jätös - ei tapahtunut, lähdin jatkamaan matkaa. Ajelin aluksi sohjot ja lätäköt läpi, jotta eturengas saatiin "pestyä". Tämän jälkeen jatkoin aina ohi ABC-aseman. Liikenneympyrässä katsoin kelloa ja koska aikaa oli kulunut 48 minuuttia, päätin kääntyä takaisin. Piti nimittäin ehtiä takaisin kotiin, jotta ehtii viedä tytön pesistreeneihin. Käännyttyäni hyvän pyöräilyfiiliksen syy selvisi: paluumatka olikin vastatuuleen polkemista.

Paluumatka meni tasaisesti vastaiseen punnertaen. AC/DC pyöri jo toista kierrosta läpi ja piti minut viressä. Täysin kastunut vasen kenkäni ja jalka siellä sisällä viileni tuulen purressa kengän kärkeä. Jo menomatkalla oli jalkaterä ollut kylmähkö, nyt jalka tuntui jäätyvän ja ei oikeastaan tuntunut lainkaan kun oli tunnoton.

Sinnittelin Laihialle ja kotiin ja aikaa reissuun meni 1.50.00. Paluumatka kesti siis 10 minuuttia pitempään. Kumman hyvin 1995 vuosimallinen maastopyörä vain palvelee edelleen, vaikka sen käyttö ajoittuu surkeimpiin keleihin ja sijoituspaikka on ulkona vuoden ympäri.

Oletin pyörätreenin riittävän tälle päivälle. Tyttäreni halusi kuitenkin treenata hiihtoa ja vaimo komensi minut vetämään hiihtoharjoitusta. Pururadalla oli huikean hyvä hiihtokeli sinne saapuessamme. Luistelu-ura oli tamppautunut kovaksi ja se oli liukas. Alkuharjoitus meni vauhdilla luistellen. Loppuajasta vesisade alkoi piiskata ja alustakin alkoi pehmetä. Hiihdimme 0,7 km + 1,3 km + 3,2 km + 1,3 km = 6,5 km ajassa 45 minuuttia. Hieno päätös päivälle.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Vesikelillä ei aina kulje

8.2.2014 Lauantai

Perheen ohjelmassa oli heti aamusta luistelureissu Ilmajoelle. Vesi- ja räntäsateen vuoksi ohjelma muuttui niin, että lähdimme hiihtämään.

Keli oli siis lumi/räntä/vesisateinen, lämpötila +2 C. Saapuessamme pururadalle paikalla oli pari autoa ja nekin olivat lähdössä pois. Syy tähän selvisi pian. Suksi ei nimittäin kulkenut juuri lainkaan. Lumi/räntäsade oli kerryttänyt parin sentin lumikerroksen ladulle ja luistelu-uralle. Vesi kasteli lumikerrosta ja kaiken tämän lopputuloksena muodostui sitkeä massa. Luisteleminen tämän kerroksen päällä oli kuin olisi liisterissä yrittänyt edetä. Tai hunajassa. Tai piessä. Suksi ei siis luistanut juuri ollenkaan. Se vähäinenkin luisto oli rasittavaa, sillä suksi ikäänkuin natisi eteenpäin ja samalla vei voimia, koska jalkoja oli pidettävä jännityksessä koko ajan. Rentoa meno ei ollut. Siirryin alamäissä lykkimään ladulle, mutta senkin pohja antoi periksi, vaikka hiihtäjiä oli latua jo moni mennyt.

Matka ei siis tänään ollut se juttu. Sen sijaan keskityimme aikaan. Tavoitteeni oli hiihtää kaksi tuntia, mutta luistelun raskauden vuoksi jouduin täysin loppuun ajettuna lopettamaan reilun puolentoista tunnin kuluttua. Tarkka aika 1.33.58. Treeni oli kuitenkin hyvä, sillä kroppaa tuli rasitettua tasaisesti ja sekä jalat että selkä ja kädet saivat annoksensa.
3,2 km kierrosaika oli lähempänä 19 minuuttia tänään, normaalista tahdista jäi siis 4...7 minuuttia kierroksella...

Huomenna ei ole tarve lähteä ladulle...

torstai 6. helmikuuta 2014

Hiihtolenkki nro 3

6.2.2014 Torstai

Saavuin kotiin ennen kuutta illalla. Keli oli -4 C pakkasen puolella ja mitä sopivin hiihtolenkkiin. Tankkasin hieman kotona ja levytin vartin. Tämän jälkeen vedin lenkkikamppeet niskaani ja lähdin pojan kanssa pururadalle hommiin.

Porukkaa oli paikalla kohtalaisen hyvin. Laitoimme sukset jalkaan ja asetimme tavoitteeksi tunnin hiihdon. Lähdin liikkeelle diesel-tekniikallani eli tasaisen tappavalla vauhdilla. Yllättäen poikani roikkui kannassani heti alkumetreillä. Näin ei ole aikaisemmin koskaan käynyt. Matkan edetessä poika jatkoi kannassani ja aina ensimmäiset 3,2 km eli ekan kierroksen hän pysyi tahdissani. Hillitön kehitysloikka viimevuodesta...

Ensimmäinen kierros meni aikaan 15 minuuttia, seuraava aikaan 14 minuuttia ja kolmas aikaan 13 minuuttia. Viimeinen eli neljäs oli rauhallisempi jälleen 14 minuuttia. Koska aikaa oli tämän jälkeen jäljellä vielä 4 minuuttia, kiersin loppuun ekstraa 700 m lenkin. Tunnin hiihdon jälkeen koossa oli 13,5 km, kaikki luistellen.

Hiihto on pitkän tauon jälkeen hieno laji !

Loppuviikon ohjelma alkaa hahmottua...
- perjantaina kellojuhlat eli jonkun sortin lepo
- lauantaina Ilmajoelle jokijäälle luistelemaan matkaa
- sunnuntaina pyöräilemään aamulla (justiinsa...) ja iltapäivällä uimaan

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pikauinti-ilta

5.2.2014 Keskiviikko

Tyttären voimistelutreeni illalla eli meikäläisellä hakukeikka ja sopivasti uintitreeni töiden ja haun väliin. No, ei mennyt ihan näin mutta melkein. Töissä nimittäin venähti (!) melkein tunnin pitkäksi ja uinnin kanssa tuli kiire. Varsinaiseen uintiin jäi 30 minuutin sloti. Mutta uintitreenin vedin kuitenkin läpi, vaikkakin lyhyenä ja ilman saunaa. Ei vain aika riittänyt.

Uin jonkun 25 minuuttia ja matkaa taittui tasan 1 km. Uinti kulki hyvin ja 100 m aika perustahdilla meni 1.50 tuntumaan (no oli tahti kovempi kuin perustahti). Mielelläni olisin pitempäänkin uinut, joten nälkä jäi päälle. Hallissa oli jälleen todella täyttä ja parkkipaikka oli täpötäynnä. Uimaratojen suhteen tilanne oli kuitenkin kuntoilijoiden näkökulmasta hyvä: nopeita kuntouimareita oli vain neljä ja tilaa riitti. Normaaliradalla oli tungosta. Ratojen kyltit oli laitettu väärin eli hitaitten radalla oli "nopeat kuntouimarit" ja nopeiden radalla "kuntouimarit". Uimarit noudattivat perinteistä jakoa kylteistä huolimatta...

Eilen kävin Tampereella ja jätin samalla tri-pyörän huoltoon. Sarvet on modattava kauteen 2014...

maanantai 3. helmikuuta 2014

Talven toinen hiihtolenkki

3.2.2014 Maanantai

Viikonloppuna satoi lunta ja tänään keli muuttui suojaiseksi. Päästyäni töistä kotiin yritin houkutella jälkikasvua lenkille. Erilaisiin verukkeisiin vedoten yksi toisensa jälkeen lipesivät hiihtotreenistä. Meinasin luovuttaa itsekin, mutta viime hetkillä pinnistelin pinnalle ja pakkasin passattiin luistelukamppeet.

Pururadalla oli loistava keli: lämpötila pari astetta plussalla, liippaantunut luistelu-ura ja sopivan vähän väkeä. Luistelu lähti heti alusta vanhaan tuttuun malliin liikkeelle. Aloitin rauhallisesti, jotta jalkateräni eivät alkaisi kipuilla. Suksi luisti hyvin ja alusta oli pääosin kova, muutamassa mälikohdassa tosin vähän antoi periksi.
Ensimmäinen 3,2 km kierros meni 15 minuutissa, samoin toinen. Kolmas kiekka meni 14 minuutissa. Kaiken kaikkiaan meno oli kevyttä eikä syke noussut kovin korkealle. Tätä tahtia olisi voinut mennä ainakin kolme tuntia putkeen. Jalat ja kädet säilyivät hyvävoimaisina koko ajan. Luistelutyyli on kohentunut viime vuodesta ja kunto on noussut roimasti...

Viikonlopun sikermää 31.1.-2.2.2014

2.2.2014 Sunnuntai

Viikonlopun olimme koko perheen voimin Helsingissä. Perjantai meni tämän mukaisesti junamatkalla kohteeseen ja lenkit jäivät tekemättä. Kävimme katsastamassa hotellin punttisalin, mutta emme sinne koko reissun aikana ehtineet. Hotelli on hotelli Katajanokka eli entinen vankila ja sali oli surkean pieni.

Lauantain olimme liikkeellä koko päivän. Aloitimme vaelluksen klo 10 ja pysyimme liikkeellä aina klo 17:30 asti, jolloin pysähdyimme Long Wall ravintolaan syömään. Tämä 7,5 tunnin jatkuva liikkuminen korvasi treenit ja sain jalat totaalisen juntturaan. Mutta vastaavasti paljon tuli nähtyä jälleen kerran...

Sunnuntaina palasimme takaisin kotiin ja puolen tunnin levon jälkeen lähdin Hulmin lenkille. Keli oli vaihteeksi loistava: kevyttä lumisadetta, pari astetta pakkasta, ei tuulta. Viisi senttimetriä tuoretta lunta askellusta pehmentämään. Hipsutin 10,7 km lenkin läpi rauhallisesti. Kengät kastuivat totaalisesti, mutta kylmä ei tullut. Lenkin perään tein lumityöt kotona eli kolailin pihan, avasin kulkukäytävät ja harjasin terassit.

Koska lunta on tullut lisää, on toiveissa päästä hiihtämään maanantaina. Tiistaille puolestaan suunnitelmissa keikka Tampereelle ja pyörän viento huoltoon.